Analyysi: Työmarkkinaneuvotteluihin voi olla jatkossa vaikeaa löytää päänavaajaa – ”Mitä jos Tehy menisi ja avaisi kierroksen?”

Työntekijäliittojen palkkakilpailulla voi olla arvaamatttomia seurauksia jatkossa, kirjoittaa Ylen politiikan toimittaja Hannu Tikkala.

työmarkkinat
Päijät-Hämeen keskussairaalan työntekijät marssivat ulos vastalauseena väen vähennyksille. Kuvassa keskellä Tehyn pääluottamusmies Kati Keränen.
Päijät-Hämeen keskussairaalan työntekijät marssivat ulos vastalauseena väen vähennyksille lokakuussa.Marjo Pirilä / Yle

Kulunein sanonta ennen työehtoneuvotteluja kuuluu, että tällä kertaa on tulossa vaikea kierros. Nyt sanonta saattaa pitää kutinsa.

Työnantajien ja palkansaajien vaatimukset näyttävät olevan ennen neuvotteluita eri maailmasta, mikä on huomattu muun muassa teollisuuden toimihenkilöiden palkkaneuvotteluissa.

Samalla myös palkansaajien välille on näyttänyt syntyvän kisa, joka tiivistyy siihen, kuka saa korkeimmat palkankorotukset tällä kierroksella.

Edellisellä kierroksella kaksi vuotta sitten katon palkankorotuksille loi Teknologiateollisuuden ja Teollisuusliiton välinen sopimus.

Tätä edesauttoi se, että työnantajien keskusjärjestö EK koordinoi eri liittojen palkkaratkaisuja taustalla, vaikka se ei suoranaisesti osallistunut yhdenkään liiton palkkaneuvotteluihin.

Osaksi taustatuen vuoksi yhdellekään työntekijäliitolle ei annettu vientiteollisuutta korkeampia palkankorotuksia.

Tällä kertaa tilanne voi olla toinen, kun palkkavaatimukset eri työntekijäliitoilla ovat kasvaneet. Tällä voi olla myös arvaamattomia seurauksia.

Palkankorotuskisa käynnissä

Tiukimmin palkankorotuskisassa ovat mukana Teollisuusliiton lisäksi sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestö Tehy, Julkisten hyvinvointialojen liitto JHL sekä Suomen lähi- ja perushoitajaliitto Super.

Ennen neuvotteluita koviten nyrkkiä pöytään on lyönyt Tehy, jonka puheenjohtaja Millariikka Rytkönen on puhunut usean vuoden tasa-arvo-ohjelmasta.

Ohjelman avulla hoitoala saisi muita aloja 1,8 prosenttiyksikköä korkeampia korotuksia kymmenen vuoden ajan, jotta naisvaltainen ala kirisi miesvaltaisten alojen palkkaeroa kiinni. Heikon kuntatalouden takia valtion pitäisi varata korotuksiin 100–150 miljoonaa euroa vuosittain.

Tehyn ja Superin lisäksi JHL on vaatinut vientialoja korkeampia korotuksia ja muiltakin naisvaltaisilta aloilta alkaa varmasti tippua vaatimuksia tasa-arvoeristä, jos Tehyn vaatimukset menevät tällä kierroksella läpi.

Tämä asetelma on saattanut päänavaajan Teollisuusliiton erikoiseen asemaan, mikä näkyi taannoisessa Twitter-keskustelussa (siirryt toiseen palveluun) Teollisuusliiton ja Tehyn puheenjohtajien välillä.

– Ja unta näkee (Paltan toimitusjohtaja Tuomas Aarto), jos luulee Tehyn tyytyvän tulevalla liittokierroksella valtakunnansovittelijan tai kenenkään muunkaan näkemykseen siitä, että miesvaltaiset vientialat voisivat määritellä palkankorotuskaton tai mitään muitakaan ehtoja naisvaltaiselle sote-alalle, Tehyn Rytkönen kirjoitti.

– Mitäs jos Tehy menis ja avais kierroksen, niin ei ole tuota ongelmaa! Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto vastasi.

Isot palkkavaatimukset tekevätkin päänavaajan roolin vaikeaksi. Jos avaajan palkkaratkaisu on jatkossa kaikkien neuvotteluiden pohja, tähän rooliin ei jatkossa taida olla tunkua.

Työnantajaliitot tekevät varmasti kaikkensa, ettei Teollisuusliitto saa muita pienempiä palkankorotuksia. Samalla EK pyrkii myös tällä kierroksella koordinoimaan palkkaratkaisuja.

Myöskään valtakunnansovittelijan toimistolta ei ole odotettavissa vientialoja korkeampia korotuksia. Tämän asian valtakunnansovittelija Vuokko Piekkala linjasi heti kautensa aluksi.

Pitkä neuvottelukierros tuo omat haasteensa

Oman jännityksensä kierrokselle tuo kansainvälinen talous. Talousviisaat toisensa jälkeen ovat varoittaneet epävarmuustekijöistä kansainvälisessä taloudessa.

Suomalaisia on pidetty jaloillaan niin kauppasodasta Yhdysvaltojen ja Kiinan välillä, Britannian sopimuksettomasta EU-erosta kuin Suomen keskeisempien kauppakumppaneiden talouden yskimisestä.

"Talouden tila voi muuttua hyvin erilainen sopimusneuvotteluiden edetessä, mikä vaikuttaa palkankorotusvaraan. "

Samaan aikaan työehtoneuvottelut ovat jakaantuneet pitkälle ajanjaksolle. Ensimmäiset työehtosopimukset loppuvat lokakuussa ja viimeisimmät yli vuoden päästä maaliskuussa 2021.

Talouden tila ja näkymät voivatkin muuttua hyvin erilaisiksi sopimusneuvotteluiden edetessä, mikä tietysti vaikuttaa palkankorotusvaraan.

Merkittävimmät virstapylväät neuvottelukierroksella tulevat kuitenkin vastaan suhteellisen nopeasti.

Tämän kuun loppuun mennessä pitäisi sopia muun muassa metallityöntekijöiden, sähkömiesten ja apteekkien työntekijöiden työehtosopimukset, kun työehtosopimuksen voimassaolo loppuu yhteensä 219 000 työntekijältä. Samalla pitäisi sorvata vientialalle sopimus, joka määrittää paljolti muita neuvotteluita.

Toinen virstanpylväs tulee vastaan ensi vuoden tammikuussa, jolloin laukeaa muun muassa yksityisen palvelualan ja Postin sopimukset. Tällöin sopimukset pitäisi saada yhteensä yli 320 000 työntekijälle.

Kolmas merkittävä kohta tulee vastaan maaliskuussa 2020. Tällöin sopimuksien voimassaolo loppuu muun muassa hoitoalalla, matkailu- ja ravintola-alalla sekä yksityisellä opetusalalla. Maaliskuun jälkeen uusi työehtosopimus pitäisi olla yli 700 000 työntekijällä.

Tämän jälkeen suurin osa neuvotteluista pitäisi olla käyty läpi, vaikka osa neuvotteluista venyy keväälle 2021.

Työtaistelutoimia ei suljeta pois

Palkankorotusten lisäksi yksi suurimmista kiistoista tällä kierroksella käydään 24 kiky-tunnista, joista jokainen työntekijäliitto joutuu vääntämään työnantajan kanssa erikseen.

Suurin osa työntekijäliitoista pitää kiky-sopimuksen mukanaan tuomia lisätyötunteja väliaikaisina, mutta työnantajien mukaan tunnit eivät raukea automaattisesti uudella neuvottelukierroksella.

SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta sanoi keskusjärjestön työmarkkinaseminaarissa (siirryt toiseen palveluun), että mahdollisuus koviin neuvotteluihin työntekijäliitoissa on olemassa.

Tämä johtuu Elorannan mukaan siitä, että muut liitot eivät välttämättä tyydy vientiliittojen palkkaratkaisuihin. Samaan aikaan työantajat yrittävät pitää kiinni vientiliittojen tekemistä sopimuksista.

Palkansaajat eivät myöskään odota hallitukselta vastaantuloa (siirryt toiseen palveluun) veronalennusten muodossa, jolloin palkankorotusvaatimukset kasvavat. Koko ostovoiman kasvu pitäisi tulla yritysten pussista.

Tämäkään asetelma ei helpota ratkaisun löytymistä.

Lue lisää:

Ammattiliitto Pro pöyristynyt työnantajien tavoitelistasta: "Lomarahat puoliksi, useat korvaukset leikkuriin, kolmesta lauantaista kiky-päiviä? Poikkeuksellista"

Edessä hurja työmarkkinakierros: Julkisen sektorin naisvaltaiset alat vaativat vientialoja selvästi suuremmat palkankorotukset