Metsien ja soiden muokkaus kostautuu ennennäkemättömällä tavalla vesistöissä – ranta-asukkaat ovat tilanteesta paremmin perillä kuin tutkijat

Katso kartasta oman järvesi tilanne ja kerro kommenteissa, pitääkö luokitus mielestäsi paikkansa.

järvet
Mies ja vesinäyte.
Petäjäveden osakaskunnan puheenjohtaja Arvo Kettunen.Isto Janhunen / Yle

Limaisia verkkoja ja ruskeiksi värjäytyviä laituritikkaita. Kuulostaako tutulta? Yhä useamman mielestä liiankin tutulta.

Suomen järviin on tällä vuosikymmenellä valunut sellainen määrä humusta, että se on saanut ranta-asukkaat ja kalastuksen harrastajat – ellei raivon partaalle niin ainakin puolustamaan järviään samentumista vastaan.

Vaikka ihmisten havainnot kertovat karua kieltä, samat järvet saatetaan kuitenkin luokitella Suomen ympäristökeskuksen vesikartassa kunnoltaan hyviksi tai jopa erinomaisiksi. Kartan tiedoista vastaavat ELY-keskukset.

Miten tiede ja kansalaistiede voivat tulla näin eri tulokseen? Onko mahdollista, että kansalaistiede, siis ihmisten arkiset havainnot, ovatkin oikeassa?

On se mahdollista.

Laiturin tikkaat kesän jäljiltä.
Uimarit huomaavat järvien tummumisen ihollaan ja laiturin rapuista, jotka limottuvat muutamassa viikossa. Kuva Martinjärveltä vuonna 2014.Jarkko Nisula

Varpaat häviävät polven syvyydessä

Ylivoimaisesti eniten ihmisiä askarruttaa vedessä oleva humus.

Näin sanoo Jaakko Koppinen, Pelastetaan Reittivedet ry yhdistyksen puheenjohtaja. Yhdistys haluaa parantaa vesistöjä Järvi-Suomessa. Mukana on yksityisiä ihmisiä ja kolmisenkymmentä kalastuskuntaa, vesienhoitoyhdistystä ja kotiseutuyhdistystä.

Koppinen, eläkkeellä oleva insinööri, pitää käsittämättömänä, että Suomen kansallisaarre eli järvet ja joet pilaantuvat ja virkistyskäyttö kärsii.

Esimerkiksi Keuruun Liesjärvellä oli Koppisen mukaan aikoinaan vaaleat hiekkarannat, mutta nyt ne ovat ruskean humuksen peitossa.

Moni muistaa lapsuuden kirkkaat vedet, mutta tunnetusti ihmisen muistiin kannattaa suhtautua varoen.

Miehet ja vesinäyte.
Petäjäveden osakaskunnan puheenjohtaja Arvo Kettunen ja Pelastetaan reittiveden ry:n puheenjohtaja Jaakko Koppinen hakivat vesinäytteen Pengerjoelta. Joki sijaitsee Jämsän reitin yläjuoksulla.Isto Janhunen / Yle

Muisto kirkkaista vesistä elää

Järvien osalta muistitieto saa kuitenkin tieteellistä tukea.

Ranta-asukkaiden ja harrastajakalastajien näkemyksiä kartoitettiin viime vuonna julkaistussa Kari-Matti Vuoren ja tutkijatohtori Kristiina Korjonen-Kuusipuron tutkimuksessa Kolme kertomusta järviemme tilasta (siirryt toiseen palveluun). Vuori on Suomen ympäristökeskuksen johtava tutkija.

Tutkimuksessa oli mukana 66 sellaista järveä, joista oli tehty myös ympäristöhallinnon virallinen luokittelu. Ristiriita luokittelun ja kansalaishavaintojen välillä oli suurin keskisuurissa ja suurissa, kirkasvetisissä järvissä.

Kolme neljästä oli luokiteltu hyvään tai erinomaiseen tilaan, mutta ranta-asukkaat kokivat tilan huonontuneeksi.

Vuori pitää kansalaishavaintoja luotettavina ja merkittävänä tiedonlähteenä.

– Suurten, kirkasvetisten järvien tila on muuttunut heikompaan suuntaan. Ekologisen tilan luokittelu ei pysty sitä tällä hetkellä huomioimaan.

Erityisen tärkeää on ihmisten muistitieto. Monet paljon järvillä liikkuneet muistavat hyvin, kuinka kirkasvetisiä järvet aikanaan olivat.

– Esimerkiksi Etelä-Karjalan Kuolimo-järven vettä käytettiin vielä 1950- ja 1960 -luvuilla juomavetenä.

Vanhimmat muistikuvat ulottuivat 1920-luvulle. Kuolimosta tehtyjen paleolimnologisten mittausten mukaan ihmisten muistikuvat järven kadonneesta kirkkaudesta pitävät paikkansa. Kuolimo on kuitenkin edelleen luokiteltu ELY-keskusten tila-arviossa ekologialtaan erinomaiseksi.

Vesinäytteitä eri järvistä.
Ranta-asukkaat seuraavat tarkkaan vesistöjensä tilaa. Itse otetut vesinäytteet kertovat veden kirkkaudesta eri järvissä.Arvo Kettunen

Vuoren ja Korjonen-Kuusipuron tutkimuksessa oli mukana myös kymmeniä muita, pienehköjä järviä, joita ei ole virallisesti luokiteltu. Pienten järvien kohtalo on usein surkea.

Vuori arvioi, että Suomessa on kaiken kaikkiaan tuhansia pilaantuneita pieniä järviä, joiden tilasta ei ole virallista ekologista arviota.

Myös Pelastetaan Reittivedet ry:n puheenjohtaja Jaakko Koppinen ihmettelee, miten järvi voidaan luokitella ekologiselta tilaltaan hyväksi tai edes tyydyttäväksi, vaikka se on samentunut tuntuvasti.

– Järven ekologinen luokka voi olla hyvä, mutta kun kahlataan polveen asti, varpaita ei enää näy.

Jyväskylän yliopisto tutki vuosina 2015–2016 Saarijärven reittiä. Kyselytutkimukseen vastanneista noin viidestäsadasta lähes kolmannes piti veden laatua tyydyttävänä, neljännes välttävänä ja 15 prosenttia huonona.

Tämän vuoden elokuussa julkaistussa ELY-keskusten ekologisessa luokituksessa (SYKE vesikartta) esimerkiksi Saarijärven reitin suurista järvistä neljä on hyvässä tilassa, kolme tyydyttävässä. Yksikään ei ole välttävässä.

Voit tarkistaa oman järvesi luokituksen Suomen ympäristökeskuksen kartasta (siirryt toiseen palveluun) ja verrata sitä omiin havaintoihisi. Kartan tiedot on saatu ELY-keskuksilta. Jutun lopussa kerrotaan, kuinka voit osallistua keskusteluun ja lähettää omia kuviasi.

Humusta valuu järviin yhä enemmän

Järviä ovat pilanneet tehtaat, maatalous, turvetuotanto ja 1960-luvulta lähtien varsinkin metsien ojitukset.

Suomessa on valtava määrä turvemaita, jotka on ojitettu paremman metsänkasvun toivossa. Usein kasvu on parantunutkin, mutta melkein yhtä usein niiden vesiensuojelu on epäonnistunut. (siirryt toiseen palveluun) Turvesoita on myös ojitettu polttoturpeen nostamiseksi.

Suomen maapinta-alasta noin kolmannes on turvemaita. Näistä noin puolet on ojitettu.

Syitä humuksen valumiseen on useita. Yksi on se tapa, miten ojitus on tehty. Aikoinaan pelkkä ojien kaivaminen ei riittänyt, vaan virtauksen tehostamiseksi oikaistiin myös olemassa olevia purouomia. Tämä oli paha virhe, arvioi Suomen ympäristökeskuksen johtava tutkija Kari-Matti Vuori.

– Kun purouomia oikaistiin 1960-luvulla, purot menettivät luontaista puhdistuskapasiteettiaan.

Mutkittelevat purot siis sitoivat irtaantunutta maa-ainesta suvantoihinsa, jolloin turvetta päätyi vähemmän järviin.

Tätä on Vuoren mukaan paikattu myöhemmin kaivamalla laskeutusaltaita. Ne eivät kuitenkaan juurikaan pidätä liukoisia ravinteita ja humusta, Vuori sanoo.

Toinen syy kiihtyvään humuskuormitukseen on talvien lämpeneminen. Kun metsät pysyvät pitempään sulana, niistä valuu irtonaista maata, siis orgaanista ainesta, yhä enemmän vesistöihin.

Rusehtava vesi virtaa vuolaana jäisessä joessa.
Keski-Suomessa sijaitseva Moksinjoki värjäytyy paikoin tummanruskeaksi humuksesta. Vuoden 2019 ekologisessa luokittelussa joki on tyydyttävässä tilassa.Jaakko Koppinen

– Tulemme väkisin näkemään kuormituksen lisääntymistä, näin pahoin pelkään, sanoo ympäristöministeriön neuvotteleva virkamies Antton Keto.

Ilmiöstä ei kuitenkaan ole kattavaa tutkimusta, Keto muistuttaa.

Kolmas syy humuksen lisääntymiseen on puunkorjuu. Jaakko Koppinen sanoo havainneensa, että mitä enemmän metsäkoneet rikkovat kunttaa eli varvikkoa ja sammalpeitettä, sitä enemmän valumat järviin lisääntyvät.

Ilmiötä pahentaa se, että puunkorjuuta tehdään myös sulan maan aikana, jolloin jääpeite ei ole suojaamassa aluskasvillisuutta.

.

Mies, lauta ja vaahtoa.
Pengerjoen suvantoihin kertyy vaahtoa, joka värjäytyy humuksesta ruskeaksi.Isto Janhunen / Yle

Humus ei ole painava tekijä luokituksessa

Ranta-asukkaat huomaavat järvien tummumisen ja rantojen limottumisen tutkijoita paremmin. Lisäksi veden laatua mitataan yleensä selkävesiltä otettavilla näytteillä, joissa mitataan vedessä olevia ravinteita, kuten fosforia ja muita pääravinteita, happamuutta sekä levämäärää kuvaavat klorofyllit.

Veden näkösyvyyden heikkeneminen ja veteen liuennut humus ovat korkeintaan epäsuorasti järven luokitusta heikentäviä tekijöitä, Kari-Matti Vuori sanoo.

Vuoren mukaan luokituskriteerejä pitäisi ehdottomasti muuttaa.

Verkko pari päivää Rautapuron lahdella.
Kalastajia harmittaa, jos verkot limottuvat pahimmillaan yhdessä yössä. Kuva Karankajärveltä vuonna 2016.Jaakko Koppinen

– Nykyinen järjestelmä ei huomioi ruskenemista, jolla voi olla koko ekosysteemin tasolla vaikutuksia.

Jaakko Koppinen on niin ikää sitä mieltä, että humuskuorman pitäisi vaikuttaa luokitukseen.

– Ekologisessa luokituksessa tutkitaan ravinteita ja jokien osalta happamuutta eli PH:ta. Se ei ole pääasiallinen huoli, vaan pitäisi puhua kemiallisesta luokituksesta.

Koppisen mukaan kemiallisessa luokituksessa näkyisi petokalojen elohopeapitoisuus, johon vaikuttaa juuri vedessä oleva humus. Mitä enemmän humusta, sitä enemmän elohopeaa.

Antton Keto totesi puolestaan Jyväskylässä keväällä järjestetyssä paneelikeskustelussa, että nykyisen luokitusjärjestelmän muuttaminen olisi hidas tie, sillä se perustuu EU:n vesipolitiikkaan.

Turpeen vyörymistä vesiin voidaan hidastaa

Metsien ja soiden ojitus alkoi todenteolla 1960-luvulla, jolloin myös vedet alkoivat samentua. Kahdella seuraavalla vuosikymmenellä tilanne parani, mutta tällä vuosikymmenellä on tullut reilusti takapakkia.

Puunkorjuu on kiihtynyt, metsäojia on alettu kunnostaa ja samalla ilmasto on lämmennyt. Sen vuoksi metsänkäsittelyohjeet kaipaavat uudistamista. Esimerkiksi turvemailla voitaisiin ottaa käyttöön vain jatkuva kasvatus eli metsää ei koskaan avohakattaisi.

Myös uudenlaiset puhdistusmenetelmät voivat olla avuksi.

Kari-Matti Vuori vetää SYKEn PuuMaVesi-hanketta ja jatkokehittää vesiensuojelumenetelmiä yrityksessään Saimaarium Oy. Yritys keskittyy ympäristökasvatukseen ja käytännön ympäristötyöhön.

Hankkeessa kokeillaan luonnon omien menetelmien hyödyntämistä metsätalouden vesiensuojelurakenteissa. Sillä on useita julkisia ja yksityisiä rahoittajia.

Kuva Karstulasta.
Mäntypuinen kasettirakenne laskeutusaltaassa Keski-Suomessa Karstulassa. Puut toimivat suodattimena ja niihin tarttuva humus ja ravinteet houkuttelevat pieneliöitä. Kari-Matti Vuori

– Testaamme niin sanottua uppopuumenetelmää. Siinä kunnostusojien laskeutusaltaisiin asennetaan rankapuunippuja tai -kasetteja.

Ideana on se, että uppopuu paitsi hidastaa kiintoaineshumuksen juoksua myös poistaa liukoista humusta ja ravinteita vedestä. Puun pintaan kasvaa bakteeria, sienirihmastoa ja levää, jotka imaisevat humusta. Tämä puolestaan toimii eräänlaisena ruokapöytänä pieneliöstölle.

Vuoren mukaan kokemukset ovat hyviä, sillä puulla on erinomainen kyky sitoa hiiltä veden alla jopa tuhansiksi vuosiksi.

Lisäksi humuksen juoksua voidaan vähentää entisöimällä rantavyöhykkeitä ja pienvesistöjä. Vuori muistuttaa, että aikoinaan turhaksi osoittautuneita suo-ojituksia on entisöity samalla tavalla.

Kuinka sinun järvesi voi?

Jutun kommenttiosuudessa voit osallistua keskusteluun järvien tilasta. Suomen ympäristökeskuksen kokoama kartta vesien ekologisesta tilasta löytyy täältä. (siirryt toiseen palveluun)

Halutessasi voit lähettää yhteystietosi sekä kuvia alla olevalla lomakkeella.

Korjaus 18.10. klo 12.50: Keskimmäisessä kuvassa on Moksinjoki, ei Pengerjoki.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.