1. yle.fi
  2. Uutiset

Maija Munkki jätti teologian ja perusti pubin saareen: “Elän kutsumukseni mukaan”

Hengellisyys ei ole unohtunut matkasta, vaikka Maija Munkki vaihtoikin uraa lennosta.

henkilökuvat
Maija Munkki tarjoilee viiniä.
Viini on raamatullinen juoma. Maija Munkin pubissa uskonasioita ei kuitenkaan tuputeta viinin kylkiäisiksi.Päivi Meritähti / Yle

Maija Munkki oli parikymppinen teologianopiskelija, kun Lontoon houkutukset veivät mennessään. Nuori nainen rakastui – tässä vaiheessa kaupunkiin.

– Minulle avautui silloin uusi maailma. Sitä seurasi elämäni kesä.

Vielä hän ei tiennyt, että se toisi mukanaan myös miehen, alanvaihdoksen ja lähiruokaan panostamisen.

Kesä Elephant Lanella

Kun Maija Munkki oli päässyt lomamatkallaan Lontoon makuun, päätti hän, että takaisin on päästävä. Hän järjesti itselleen kesäteologin pestin Lontoon Merimieskirkkoon.

Samassa kirkossa oli sattumalta töissä diakoniatyön opiskelija Paavo Munkki.

Työntekijät majoittuivat kimppakämppään Elephant Lanelle ja viettivät paljon aikaa yhdessä.

Ensin tuli ystävyys.

Nuoret jakoivat samat arvot ja hengelliset asiat olivat heille tärkeitä.

Lontoolaiseen tyyliin iltaa istuttiin usein lähinurkkien pubeissa. Alkoholi ei näytellyt pääosaa. Pubien lämmin ja välitön tunnelma veti puoleensa.

Kipinä oli syttynyt – niin miehen kuin pubinkin suuntaan.

Nyt nuo molemmat ovat mukana, meren toisella puolella.

Ensimmäinen loikka rakkauteen

Maija Munkin elämä on ollut Lontoossa vietetyn kesän jälkeen täynnä uskonloikkia. Ensimmäinen iso harppaus oli askel avioliittoon.

Se tuli eteen melko yllättäen. Maija ja Paavo Munkki eivät olleet tavanneet toisiaan useaan kuukauteen. Kun Paavo palasi talvella Suomeen, syveni ystävyys rakkaudeksi.

Silloin ei aikailtu. Paavo ilmoitti, että hän on seurustellut elämänsä aikana ihan riittävästi. Sille ei olisi enää aikaa. Jos yhdessä ollaan, mennään naimisiin.

Ja niin he menivät. Pian ensimmäinen lapsikin oli tuloillaan.

Paavo, Alma ja Maija Munkki kotonaan
Munkkien perheeseen kuuluu Paavon ja Maijan lisäksi kolme lasta. Kuvassa heistä nuorin, Alma.Päivi Meritähti / Yle

Nyt lapsia on kolme. Perheen kuopus, kahdeksan kuukauden ikäinen Alma sotkee hedelmäsosetta pitkin keittiön pöytää. Hän saa hetken toteuttaa itseään kaikessa rauhassa, kun vanhemmat keskittyvät katsomaan toisiaan syvälle silmiin.

Muistot suhteen alkuajoista nousevat mieleen.

– Olin silloin niin varma, että Paavo on minulle oikea mies, ettei vauhti hirvittänyt yhtään. Samoin ajattelen vieläkin, Maija Munkki vakuuttaa.

Toinen loikka pubiin

Toinen todellinen uskonloikka oli Maija Munkin uravalinta. Hän kirjoitti gradunsa loppuun säntillisesti ja teki samalla töitä muun muassa kirkossa ja uskonnonopettajana.

Takaraivossa kolkutti jo haave omasta ravintolasta.

Maija Munkki nojailee baaritiskiin kotitalonsa vintillä.
Maija Munkki suunnitteli ensin ravintolaa kotitalonsa päätyyn. Kun suunnitelma ei toteutunut, avasivat Munkit vintille vain ystäville tarkoitetun kotipubin.Päivi Meritähti / Yle

Ensin hän ajatteli, että sellaisen voisi avata kotitalon päätyyn. Kun nyt ajattelee viime vuosia, tuntuu ajatus hurjalta.

– Luojan kiitos en siihen lähtenyt. Perhe-elämästämme ei olisi muuten tullut mitään.

Miten niin ei olisi?

Jos olet kuullut ravintolasta nimeltä Merry Monk, ymmärrät varmaan.

Muutto sykkeestä saareen

Merry Monk -ravintola syntyi monen sattuman kautta. Paavo Munkin mummu soitti silloin Helsingissä asuvalle pariskunnalle ja ehdotti muuttoa Porin Reposaareen, mummulan toiseen päätyyn.

Nuoripari oli haaveillut omakotitaloasumisesta, mutta siihen heillä ei ollut Helsingissä varaa. Reposaaressa asuminen olisi kuitenkin edullista.

Alle tuhannen asukkaan saari Porin edustalla on melkoinen vastakohta Lontoon ja Helsingin sykkeelle, mutta jokin siinä veti voimakkaasti puoleensa.

Postilaatikko, jossa lukee Munkki
Munkit muuttivat epäröimättä Helsingistä Porin Reposaareen.Päivi Meritähti / Yle

Munkit pakkasivat kassinsa epäröimättä.

– Reposaari on erikoinen paikka. Täällä on oma rauhansa, mutta silti pieniä paloja esimerkiksi Lontoosta. Saaressa on merimiesten jäljiltä paljon kansainvälistä historiaa, Paavo Munkki kertoo.

Periksiantamatonta väkeä

Reposaarella on tänäkin päivänä omalaatuinen maineensa. Se houkuttelee kesäisin massoittain matkailijoita ja porilaisessa päätöksenteossa Reposaarella on aina oma näkyvyytensä. Kun saaren asukkaat haluavat jotain, he pitävät huolen, että saavat äänensä kuuluviin.

Tämä ei ole moite. Reposaaren asukkaat ovat sinnikkyydellään saaneet pidettyä saaren elinvoimaisena.

Reposaaressa onkin sanonta. “Täällä ihmiset kävelevät keskellä tietä ja autot väistävät”

Maija Munkki kävelee keskellä tietä Reposaaressa.
Maija Munkin kotikadun toisessa päässä on kirkko. Keltaisesta kotitalosta on matkaa rannalla olevaan pubiin parisataa metriä. Molempiin pääsee nopeasti kävellen.Päivi Meritähti / Yle

Ja syytä onkin väistää. Reposaaressa on melkoinen joukko periksiantamattomia ihmisiä.

Maija Munkistakin tuli hetkessä reposaarelainen. Hän asennoitui siihen, että periksi ei anneta.

Ei, vaikka moni ei uskonutkaan hänen haaveisiinsa.

– Eräs yrittäjyyden kouluttaja kokkikoulussa torppasi liiketoimintasuunnitelmani täysin. Hän sanoi, ettei se tällaisessa paikassa tule toimimaan. Ravintolan kannalta tärkeintä on kuulemma sijainti, sijainti ja sijainti.

Alku oli tahmea

Kolmekymmentä kilometriä Porin keskustasta, sillan yli ja saareen – paikkaan, joka on monen mielestä kaukana kaikesta – sinne Maija Munkki perusti ravintolansa. Viisi vuotta sitten hän uskalsi loikata tuntemattomaan ja avasi miehensä kanssa Merry Monk -ravintolan Reposaaren rantaviivan tuntumaan.

Kaksi ihmistä, uudella maaperällä. Uskon mies ja uskon nainen. He uskoivat ja saivat ravintolansa kukoistamaan.

– Olihan se alku melkoista hullunmyllyä. Emme me tajunneet, millaista ravintolan pitäminen on. Työpäivät olivat 16-tuntisia ja paine kasvoi, Maija Munkki muistelee.

Maija Munkki nojaa terassin kaiteeseen.
Reposaaressa meri on lähellä joka suunnassa. Merry Monkin terassi on aivan rantaviivan tuntumassa.Päivi Meritähti / Yle

Yrittäjäparin onneksi asiakkaat jaksoivat kannustaa – ja odottaa. Kun asiakkaita oli paljon ja keittiöhenkilökuntaa ja välineitä vähän, sai annoksia odottaa alkuvaiheessa jopa puolitoista tuntia.

Merry Monkista tuli silti hitti jo ensimmäisenä kesänään. Asiakkaita virtasi pääkaupunkiseudulta asti.

Ehkä sijainnilla oli sittenkin merkitystä. Ravintolan ikkunoista aukeaa eläväinen näkymä merelle. Silmiin voi hyvinkin osua esimerkiksi kalastajapaatti. Mielikuva siitä, että pöytään nostettavan fish and chips -annoksen raaka-aineet tulevat läheltä, on käsinkosketeltava.

Uskoa ei tuputeta

Jokin uudessa konseptissa vetosi asiakkaisiin. Vaikka ei siinä mitään niin poikkeuksellista ollut. Lähiruokabuumi oli jo nostamassa päätään.

Sen lisäksi Munkit toivat mukanaan ripauksen lontoolaista pubikulttuuria ja merimieskirkon tunnelmaa.

Se tunnelma oli iloa, avoimuutta, välittämistä, omasta yhteistöstä huolehtimista - ei Jumalan sanan jakamista.

Maija Munkki haluaakin tehdä hyvin selväksi, että Merry Monk ei ole hengellinen ravintola, vaikka omistajat uskossa ovatkin.

– Uskon asiat ovat sydämissämme, mutta ei niitä ravintolassa aleta kenellekään tyrkyttää.

Jos joku kuitenkin nyppää hihasta ja haluaa keskustella, on juttukumppani taattu.

Kutsumus ohjaa

Maija Munkille riittää, että hän elää omien hengellisten arvojensa mukaan. Hän toteuttaa kutsumustaan.

– Kuten teologiassa todetaan, pitää työhön olla sekä sisäinen että ulkoinen kutsumus.

Munkille ruuanlaitto ja ihmisten palveleminen on sisäistä kutsumusta.Esimerkiksi porkkanoiden pilkkominen saa hänet rentoutumaan ja hetket keittiössä ovat terapeuttisia.

Ulkoinen kutsumus tulee siitä, että yhteisö haluaa hänen palveluitaan ja kokee ravintolan tarpeelliseksi Reposaarelle.

– Kuulostaahan se karulta, että teologina myyn työkseni kaljaa ja juotan ihmisiä humalaan, mutta se ei ole työni tarkoitus. Gastropubissa ruoka on isossa roolissa. Sitä minä haluan tehdä.

Maija Munkki kaataa viiniä lasiin.
Ihmisten juottaminen ei ole Maija Munkin elämäntehtävä, mutta palvelutyössä hän kokee olevansa kutsumusammatissaan.Päivi Meritähti / Yle

Juuri ruokaan liittyvät arvokysymykset nousevat ravintolan toiminnassa eteen säännöllisesti. Maija Munkki kokee, että arvostaakseen muiden työtä, hän ei voi tai edes halua tingata raaka-aineiden hinnoista.

Lähituottajat ovat osa yhteisöä. Maija Munkki ajattelee antavansa yhteisölle takaisin maksamalla tuotteista juuri sitä hintaa, mitä niistä pyydetään.

Omantunnonleikkaus tarpeen

Kun hinnasta puhutaan, alkaa Maija Munkkia naurattaa. Hän toteaa, että katteet eivät ole olleet päällimmäisenä mielessä.

Asiakkaita on silti onneksi riittänyt niin paljon, että nenä on pysynyt kuivilla.

Viimeistään tässä vaiheessa tuntuu siltä, että jotain hengellistä tässä on. Yrittäjä, jolle raha on toisarvoinen asia.

Merry Monk -ravintolan julkisivu
Vanha konepajarakennus on muuttunut ravintolaksi.Päivi Meritähti / Yle

Tästä hyvänä esimerkkinä ovat ravintolan aukioloajat. Ravintola tekee käytännössä kaikki voittonsa kesän aikana. Kesän voitoilla pärjää yli talven, vaikka välillä olisikin hiljaisempaa.

Munkit kokevat, että silloin he voivat antaa takaisin yhteisölle. Työntekijät on pidetty palkkalistoilla ympäri vuoden, myös niinä hiljaisina aikoina.

– Tästä olemme saaneet kuulla jos jonkinlaisia neuvoja. Meidän pitäisi kuulemma tehdä omantunnon ohitusleikkaus. Että ei yritystä näin voi pyörittää. Mutta kyllä me voimme.

Tai ovat ainakin voineet.

Uuden loikan aika

Suureksi yllätykseksi ravintolan Facebook-sivuille ilmestyi tänä syksynä ilmoitus, jonka mukaan Merry Monk sulkee ovensa.

– Eihän tässä varmaan monen mielestä ole mitään järkeä. Ravintolalla menee paremmin kuin koskaan. Tilojen kanssa tuli kuitenkin ongelmia ja tämä päätös oli tehtävä, Maija Munkki toteaa.

Merry Monkin sisätilat
Merry Monk on täyttynyt asiakkaista viiden vuoden ajan. Nyt on aika hiljentyä.Päivi Meritähti / Yle

On aika ottaa uusi loikka elämässä.

Maija Munkki on vielä vaitonainen siitä, mitä nyt on mielessä. Jotain uutta Reposaareen todennäköisesti syntyy.

Aika näyttää, mihin usko riittää.

Poikkeuksellinen ratkaisu? Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta ei osattu äkkiseltään antaa arviota siitä, kuinka poikkeuksellinen Maija Munkin uravalinta on. Yliopisto on ollut mukana uraseurantakyselyissä ja niiden tuloksia on listattu esimerkiksi Töissä.fi -sivustolla.

Vuosien 2010–2018 uraseurantakyselyyn (siirryt toiseen palveluun) vastanneiden joukossa ei ollut yhtään yrittäjää tai ravintola-alan työntekijää.

Vaikka läheskään kaikki valmistuneet eivät ole vastanneet kyselyyn, tukee se käsitystä, jonka mukaan Munkki kulkee omaa polkuaan.

On silti niitäkin, jotka yhdistävät työssään pubeja ja uskonasioita. Papit ovat kiertäneet baareissa vuosien varrella ahkerasti. Tästä esimerkkeinä muun muassa papit baanalla (siirryt toiseen palveluun) ja kirkkokaljat (siirryt toiseen palveluun).

Lue seuraavaksi