Sara, 28, on viettänyt yli viisi vuotta rappukäytävissä ja kodittomien suojissa: "En ymmärrä vieläkään, miten siihen pisteeseen joutuu"

Vaikka asunnottomien määrä on Suomessa vähentynyt, päätyy kadulle yhä nuorempia.

asunnottomuus
Asunottomuus / asunnoton / Kamppi 15.10.2019
Helsinkiläisestä Sarasta tuli asunnoton 18-vuotiaana. Vaikka kadulla hygienia ja turva olivat vähissä, muistaa hän päällimmäisenä arvottomuuden tunteen.Jouni Immonen / Yle

Turvattomuus, toisen armoilla oleminen ja ihmisarvon menettäminen. Näillä sanoilla helsinkiläinen Sara, 28, kuvailee asunnottomuutta.

Hän on viettänyt elämästään yli viisi vuotta kaduilla, kerrostalojen rappukäytävissä sekä tuttujen ja tuntemattomien nurkissa.

Asunnottomien yötä vietetään jälleen torstain ja perjantain välisenä yönä.

Sara ei halua esiintyä jutussa omalla nimellään. Hän on juuri saanut asunnon, mutta pelkää edelleen menettävänsä kaiken.

Kodittomuuden taustalla on vyyhti riskitekijöitä – päihdeongelmia, syrjäytyneisyyttä ja elämäntilanteiden muutoksia.

Saran elämässä kaikki mainitut asiat ovat olleet vahvasti läsnä.

Eletään vuotta 2009. Sara on juuri eronnut miehestään ja päihdekierre on alkanut kiristyä. Lopulta elämää ei kannattele enää mikään, paitsi kadulla tavatut tuttavuudet ja päihteet.

Amfetamiini ja subutex ovat vahvasti mukana kuvioissa. Ruokaa haalitaan mistä milloinkin. Joskus viikon ruokalistalla on pelkkää jäätelöä.

Hietaniemenkadun palvelukeskus tarjosi Saralle suojaa silloin, kun vaihtoehtona olisi ollut pelkkä katu.

– Keskuksessa on kodittomille patjoja. Kun sinne menee tiettyyn aikaan, voi saada yösijan. Siellä sitten hengailtiin tuntemattomien kanssa, vaikka en edes halunnut niitä ihmisiä lähelle, Sara kertoo.

Nuorten asunnottomuuden kasvua on selitetty esimerkiksi kohtuuhintaisten asuntojen puutteella ja pikavippien sekä niistä seuraavien maksuhäiriömerkintöjen yleistymisellä.

Osalla nuorista aikuisista kodittomuuden taustalla on ylisukupolvista huono-osaisuutta, kun taas toisilla vaikean asumistilanteen on voinut laukaista vanhempien eron tai oman työttömäksi joutumisen kaltainen yllättävä muutos elämäntilanteessa.

Numerot kertovat vain osan totuudesta

Vaikka asunnottomien määrä on Suomessa vähentynyt parin vuosikymmen aikana tasaiseen tahtiin, päätyy kadulle yhä nuorempia. Esimerkiksi pitkäaikaisasunnottomien nuorten suhteellinen osuus kaikista asunnottomista on kasvanut viime vuosien aikana.

Hallituksen tavoitteena on puolittaa asunnottomien määrä vuoteen 2023 mennessä.

Vuonna 2018 asunnottomia alle 25-vuotiaita (siirryt toiseen palveluun) nuoria oli ARA:n asunnottomuusselvityksen mukaan noin tuhat. Kuitenkin tuttavien nurkissa majailevia on vaikea tavoittaa ja heidän määrästä on vaikea saada tietoa.

Tilastot kertovat vain osan totuudesta.

Vailla vakinaista asuntoa ry:n toiminnanjohtaja Sanna Tiivola kertoo, että kaduilla tulee vastaan kodittomia ja yhä huonommassa kunnossa olevia nuoria. Jotkut eivät ole edes täysi-ikäisiä.

– Huumeiden katu- ja nettikaupan lisääntyminen on osittain varmasti vaikuttanut tilanteeseen, Tivola sanoo.

Hänen mukaansa myös kodittomia naisia tavataan kaduilla enemmän: tällä hetkellä heitä on yhteensä noin 1 200, mutta todellinen luku voi olla isompi.

Turvan sijasta pakkoriisuttamista ja eristämistä

Kun Sara kuvailee menneisyyttään, hän puhuu "pisteestä". Kun asiat menevät sen yli, kaikki menee läpi. Väkivalta, varkaudet ja muu rikollisuus.

Ennen vuotta 2009 Sara asui koulukodissa. Epäkohdat, kuten pakkoriisuttaminen ja eristyshuoneet, lisäsivät syrjäytyneisyyden tunnetta.

Yle kertoi viime viikolla 21-vuotiaan Miro Määttäsen kokemuksista lastensuojelulaitosten piirissä.

Kolmen viime vuoden aikana viranomaiset ovat kiinnostuneet siitä, mitä laitosten sisällä tapahtuu.

Ylen selvityksen perusteella aluehallintovirastot ja eduskunnan oikeusasiamies ovat ojentaneet viime vuosina ainakin 50:tä lastensuojelulaitosta ja ammatillista perhekotia niissä havaituista epäkohdista.

Saran mukaan koulukodista jääneet muistot ovat vahvasti siivittäneet hänen tietään kadulle, vaikka yleensä asunnottomuuteen ei löydy yhtä yksittäistä syytä.

– Koulukotiin joutuneisiin suhtaudutaan ikään kuin menetettyyn kauraan ja kohtelu oli myös sen mukaista, hän kertoo.

Asunnottomuus / asunnoton / Kamppi 15.10.2019
Suuri osa Saran ystäväpiiristä on kokenut sekä kodittomuuden että vankilan. Osa koulukodissa solmituista ihmissuhteista pitävät pintansa vielä tänäkin päivänä.Jouni Immonen / Yle

Saran täysi-ikäistymisen ja koulukodista poismuuton jälkeen alkoi kolme vuotta kestävä jälkihuollon vaihe, jossa nuorta ohjataan esimerkiksi asunnon hankkimisessa.

– Jälkihuolto oli minun tapauksessani täysin olematonta, hyvä kun edes soitettiin perään. Asunnonetsintäapu jäi täysin saamatta.

Myös vailla vakinaista asuntoa ry:n toiminnanjohtaja Tiivola nostaa esille lastensuojelun piiriin kuuluvan jälkihuollon tärkeyden: Jos nuori tippuu pois tuen piiristä, ei hänelle jää käytännössä mitään.

Yösija kannatti jakaa toisen kanssa

Asunnottomana Saran elämässä ei ollut rytmiä. Joskus hän saattoi herätä Helsingistä, joskus taas toisella puolella Suomea. Päämäärättömyydestä oli tullut elämäntyyli.

Jos mistään ei löytynyt yösijaa, Sara etsi sitä rappukäytävistä. Kaverin kanssa oli nukuttava, koska se oli turvallisempaa.

Varastelu ja rikollisuus kuuluivat päivittäiseen elämään. Joskus se oli osa ruuan hankintaa, joskus taas isompia petoksia.

– Ajauduin joihinkin ihmeellisiin porukoihin, jotka käskivät tekemään näpistyksiä sun muuta.

Puhuessaan Sara naurahtelee usein ja pudistelee päätään ikään kuin sille järjettömyydelle, mitä kaikkea elämä voi ihmisen eteen heittää.

– En ymmärrä vieläkään, miten joutuu siihen pisteeseen, että joutuu kadulle ja periaatteessa kodittomien suojiin tekemään kuolemaa, Sara sanoo.

Vailla vakinaista asuntoa ry:n toiminnanjohtaja Tiivolan mukaan tilapäismajoituksista on viime vuosina pyritty eroon, koska ne ovat osittain ylläpitäneet asunnottomuuden kierrettä.

Asuntolatyylisen majoituksen hävittäminen on kuitenkin vaikeaa, koska itse asunnoista on pulaa.

– Ajatuksena on nyt se, että ihmisen ei tarvitse ensin raitistua asunnon saadakseen. Asunnon tarjoamisen jälkeen hänelle annetaan vielä tukipalveluita, Tiivola kertoo.

Kodittomuus pitkittää päihteiden sävyttämää elämää

Vuonna 2014 viisi vuotta kestänyt asunnottomuusputki oli kuluttanut Saran voimat loppuun. Hän hakeutui pari vuotta kestävään laitoshoitoon, jonka jälkeen hän sai oman asunnon vuonna 2016.

Raittius kesti parin vuoden ajan, kunnes lipsahdukset päihteiden puolelle seurasivat taas toisiaan. Kuuluisa "piste" oli vaarallisen lähellä.

Sara päätti tehdä itselleen kaikista pahimman. Jos asuntoa ei olisi, hänellä ei olisi mitään. Ehkä silloin hänen olisi mahdollista keskittyä myös laitoshoitoon.

– Asunnottomuus on jotain niin hirveää, etten enää halunnut asettaa itseäni siihen jamaan, mutta toisaalta tiesin että se puskisi minua pääsemään irti riippuvuudesta entistä kovemmin.

Sara irtisanoi asuntonsa viime tammikuussa, jota seurasi kolmen kuukauden hoitojakso ja uusi mahdollisuus. Kesän alussa myönnetty kaksio oli helpotus ja osoitus siitä, ettei hän ole kenenkään armoilla.

– Olen niin monta vuotta ollut jonkun tahon varassa, on se sitten Kela, sosiaaliturva tai jokin ihminen.

Tällä hetkellä Sara työskentelee siivoojana.

– Tunnen olevani jotenkin arvokkaampi, kun teen työtä ja maksan itse vuokrani.

Asunnottomuuteen liittyy usein tunteita oman ihmisarvon menettämisestä. Sara haluaisi tulevaisuudessa työskennellä samoja asioita kokevien nuorten parissa.

Hän tiedostaa kuitenkin, että elämä on häilyväistä. Tasapainoa on takana vasta alle puoli vuotta.

– Tiedän, että menetän kaiken, jos kosken päihteisiin.

Jutussa on hyödynnetty Nuorisoasuntoliitto ry:n materiaaleja.

Lue lisää:

Mirosta, 21, tuli lastenkodissa narkomaani – Joka kymmenes lastenkoti on rikkonut lakia, katso millaisia pulmia laitoksista on löytynyt

"Mikään paha ei kestä ikuisuuksia" – 24-vuotias Paula Pura eli kaksi vuotta asunnottomana Helsingissä ja pelkäsi koko ajan

Markku Korhonen, 52, asuu sillan alla, peseytyy kirjaston vessassa ja voi olla neljä päivää syömättä – tällainen on hänen päivänsä