1. yle.fi
  2. Uutiset

"Enemmänhän mä olen apina kuin ihminen" – Poistaisiko uusi Marraskuun liike huumeriippuvaisten kokemaa häpeää?

Tutkijan mukaan päihdeongelmaiset tarvitsevat enemmän konkreettisia ja arkeen jalkautuvia tukipalveluita.

päihteet
Tyhjiä ruiskuja pöydällä.
Kuvaaja: Antti LempiäinenYle, MOT

Ymmärretäänkö päihteidenkäyttäjien ongelmia riittävästi? Tätä pohdiskelee huumehaittojen vähentämistä ja huumehoitoa tutkinut valtiotieteiden tohtori Riikka Perälä Radio Suomen päivässä.

Hän haluaa herätällä päihdeasiantuntijoita, tutkijoita ja päättäjiä pohtimaan, että tarvitsemmeko uuden "Marraskuun liikkeen" parantamaan huumeriippuvaisten asemaa.

Perälän mukaan liike keskittyisi ajamaan päihdeongelmiin liittyviä perusoikeuskysymyksiä politiikan, tutkijoiden sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten laaja-alaisen yhteistyön keinoin.

Päihteidenkäyttäjillä on usein taustalla moniongelmaisuutta ja monia yrityksiä lopettaa päihteiden käyttöä. He törmäävät tilanteeseen, että vaikka tahtoa olisi, lopettaminen ei ole niin helppoa kuin voisi olettaa.

Yleinen harhaluulo on, ettei päihdeongelmaisilla ole motivaatiota hakeutua palvelujen pariin. Perälän mukaan monet yrittävät päästä niihin osallisiksi, mutta he eivät välttämättä saa tarvitsemaansa tukea.

Perälä on haastatellut huumeidenkäyttäjiä osana tutkimustaan. He kokevat hyvin usein häpeää ja tuntevat olevansa ulkopuolisia muusta yhteiskunnasta. He myös syyttävät itseään siitä, miten he ovat onnistuneet sotkemaan asiansa.

– Yksi sanoi minulle olevansa "enemmän apina kuin ihminen." Tämä on hyvin voimakas kokemus erilaisuudesta ja yhteiskuntaan kuulumattomuudesta, Perälä tuumii.

Marraskuun liikkeen uusi nousu?

1960-luvun lopulla vaikuttanut Marraskuun liike oli rauhanjärjestö Sadankomitean liike, jonka tavoittena oli kohentaa mielisairaiden, vankien ja asunnottomien elinoloja. Tunnettuja marraskuulaisia olivat esimerkiksi poliitikot Ilkka Taipale ja Claes Andersson.

Perälän mukaan uuden Marraskuun liikkeen tulisi keskittyä huumeongelmaan liittyvän häpeän poistamiseen. Päihdeongelmaiset kokevat hänen mukaansa sosiaali- ja terveyspalveluissa paljon käytös- ja järjestyshäiriöistä johtuvaa kuria ja kontrollia, jotka eivät välttämättä kuuluisi näihin palveluihin.

Perälän mukaan kysymys kuuluukin miten tulisi toimia ihmisten kanssa, jotka eivät välttämättä pysty kontrolloimaan käytöstään palveluiden parissa?

– Siinä on aina kyse kohtaamisesta. Olen nähnyt kadulla holtittoman ja vaarallisen oloinen henkilön rauhoittuvan, kun hän tapaa ammattilaisen, joka tietää miten kohdata ihmisiä. Palveluiden tulisikin jalkautua tapaamaan ihmisiä siellä, missä he oikeasti ovat.

Lisää matalan kynnyksen palveluja, elämänhallinnan opettamista, kuntoutusta ja arjen tukea. Näitä tarvitaan Perälän mukaan nykyistä enemmän.

– Päihdepalveluita voidaan antaa toimintakyvyn ylläpitämiseen ja suurkulutuksen vähentämiseen, kuten laissa lukee. Vaikka täysi raittius ei olisi realistinen tavoite, niin kuntoutus voisi pistää pahimman kierteen poikki. Tämä veisi ihmistä askeleen eteenpäin.

Lue seuraavaksi