Jyri Hämäläinen on törmännyt 4 kertaa junalla hirveen – ja jatkanut ajamista: "Harvoin sitä pystyy juomapullon kanssa pesemään"

Veturinkuljettaja Jyri Hämäläinen on uransa aikana joutunut neljä kertaa hirvikolariin.

junat
Hirvi
Junan alle jääneestä hirvestä ei ole kuin koiranruoaksi. Tommi Parkkinen / Yle

Matkustajajuna halkoo uinuvan oloista suomalaista korpitaivalta. Ohjaamon ikkunasta näkyy kiskojen lisäksi vain metsää, hämärä on jo saapumassa.

Vauhtia junalla on reilusti toistasataa kilometriä tunnissa. Jossain veturinkuljettajalta katveessa, mäntyjen takana, ottaa satoja kiloja painava eläin muutaman määrätietoisen askeleen kohti rautatietä.

Vaara syntyy kuin tyhjästä, kunnes törmäys on jo väistämätön. Veturinkuljettaja ei ehdi nähdä muuta kuin vilauksen edessä siintävässä hirvestä, ennen kuin osuu.

Kotkalainen veturinkuljettaja Jyri Hämäläinen on ollut tällaisessa tilanteessa neljästi.

– Kyllä se aikamoinen pamaus on. Jokainen voi sen kuvitella. Parhaimmassa tapauksessa vauhtia on 200 kilometriä tunnissa. Kun eteen tulee 600-kiloinen hirvi, niin ei se mitenkään hieno tunne kuljettajalle ole, Hämäläinen kuvailee.

Kotkalainen veturinkuljettaja Jyri Hämäläinen VR:n veturitalleilla Kotkassa.
Kotkalainen veturinkuljettaja Jyri Hämäläinen tietää miltä tuntuu, kun juna törmää hirveen.Jesse Mäntysalo/Yle

Viimeksi Hämäläisen ohjaama juna törmäsi hirveen toukokuussa.

Pahinta jälki on silloin, kun suurikokoinen hirvi säntää eteen kovassa vauhdissa ja osuu keskelle veturin keulaa. Kuljettajan keinot ovat silloin vähissä.

– Se kyllä hätkähdyttää. Ikkuna peittyy verestä, ja törmäys tuntuu matkustamossa asti. Jos on mahdollisuus jarruttaa, silloin jarrutetaan tai vähintään soitetaan äänimerkkiä, Hämäläinen sanoo.

Ei voi pestä

Kun 4 000 tonnia painava juna osuu vauhdilla eläimeen, jälki ja haju on sen mukaista.

Aina veturia ei kuitenkaan ole mahdollista puhdistaa kesken matkanteon. Välillä on pakko ajaa asemalle saakka, vaikka näky olisikin järkyttävä.

– Harvoin kuljettaja pystyy sitä juomapullon kanssa pesemään matkan varrella. Varsinkin talvella on mahdotonta edes yrittää pestä junaa ennen varikkoa, koska osat ja laitteet voivat jäätyä.

Hämäläinen muistelee muutaman vuoden takaista tapausta, jossa Rovaniemeltä Helsinkiin matkalla ollut juna ajoi kolmen hirven yli.

– Sitä ei voitu pestä aiemmin pakkasen takia, Hämäläinen kertoo.

Kelpaa korkeintaan koirien ruoaksi

Junan ja hirven välisiä onnettomuuksia tapahtui Suomen rautateillä viime vuonna noin sata. Kaikkiaan VR on arvioinut, että vuosittain junan alle jää 300–400 eläintä.

– Pääsääntöisesti hirville käy näissä tilanteissa huonosti. Sitä pienemmät riistaeläimet, kuten kauriit menevät käytännössä silpuksi, kuvailee Kaakkois-Suomen riistapäällikkö Erkki Kiukas Suomen Riistakeskuksesta.

Törmäyksen tapahduttua veturinkuljettaja ottaa yhteyttä Finrailin liikenteenohjauskeskukseen ja ilmoittaa tarkan onnettomuuspaikan sekä kuvailee, mitä on tapahtunut.

Liikenteenohjauskeskuksesta tieto välitetään hätäkeskukselle, minkä jälkeen viranomainen voi kutsua onnettomuuspaikalle suurriistavirka-avun eli SRVA:n. Sen toimintaa organisoivat riistanhoitoyhdistykset.

– Virka-apu vie ruhon pois tai selvittää mahdollisuuksien mukaan onnettomuudessa olleen eläimen kunnon. Yleensä törmäyksissä mukana olleet eläimet ovat joka tapauksessa niin pahasti loukkaantuneita, että ne täytyy löydettäessä lopettaa, riistapäällikkö Erkki Kiukas kertoo.

Junaraiteet Kotkan rautatieasemalla
Veturinkuljettaja tekee parhaansa estääkseen törmäykset eläinten kanssa. Aina mahdollisuuksia onnettomuuden välttämiseen ei kuitenkaan ole.Jesse Mäntysalo/Yle

Osuessaan kokonaan täydessä vauhdissa olevaan junaan eläimen selviämismahdollisuudet ovat käytännössä nolla. Lain mukaisesti ruhot kuuluvat tällaisissa tilanteissa riistanhoitoyhdistyksille.

– Mutta törmäykset junan kanssa ovat usein niin rajuja, että hirvien jäänteet kelpaavat korkeintaan koirien ruoaksi, Kiukas huomauttaa.

Useimmiten matka jatkuu

Aina junamatka ei keskeydy tai edes hidastu hirvionnettomuuden takia. Kaikki riiippuu siitä, miten paha osuma on ollut. Sama koskee myös matkustajien informointia.

Jos tärähdys tuntuu selvästi ja matkustajat hämmentyvät tilanteesta, on paikallaan kertoa, mistä kaikki johtuu. Törmäyksistä ilmoitetaan myös muille lähellä oleville junille.

– Veturi voi pahimmassa tapauksessa rikkoutua niin, että se jää radalle eikä sillä pysty jatkamaan matkaa. Useimmiten selvitään työntekijän omalla korjauksella. Joskus ei tapahdu mitään vahinkoa, veturinkuljettaja Jyri Hämäläinen toteaa.

VR on arvioinut, että kolmannes hirvionnettomuuksista aiheuttaa veturiin vikaa. Neljäsosassa tapauksista joudutaan lähettämään paikalle uusi veturi.

Kotkan rautatieasema
Vuosittain Suomen rautateillä tapahtuu muutama sata eläinonnettomuutta. Jesse Mäntysalo/Yle

Veturinkuljettaja Jyri Hämäläinen ei ole joutunut yhdessäkään neljästä hirvionnettomuudesta keskeyttämään matkantekoa pitkäksi aikaa.

– Kerran jouduin tilkitsemään paineilmaletkuja, että pääsin varikolle asti. Koskaan ei ole tarvinnut vaihtaa veturia kesken matkan.

Hirvet liikkeellä nyt

Viime lauantaina koko maassa alkanut hirvenmetsästyskausi on saanut suurriistan liikkeelle. Autoilijat tapaavat tarkkailla ympäristöään syksyisin aamu- ja iltahämärissä erityisen tarkasti, mutta eteen säntäilevät hirvet ovat ongelma myös rautateillä.

– Kyllä siitä rahallistakin vahinkoa aiheutuu, jos kalustoa menee rikki. Rautateillä ei juuri ole aitoja, jotka estäisivät hirvien pääsyn raiteille. Toisaalta riista-aidat voisivat aiheuttaa kunnossapitäjille harmia, jos junaradalle pääseminen vaikeutuisi, Jyri Hämäläinen pohtii.

Hän ei allekirjoita, että syksy olisi hirvenmetsästysajasta huolimatta rautateillä sen vilkkaampaa hirviaikaa aikaa kuin muulloin. Hirviä liikkuu pitkin vuotta, myös talvella. Silloin harmia aiheutuu kenties jopa enemmän kuin syksyllä.

– Jos metsässä on paljon lunta, hirvet saattavat hakeutua raiteille. Lumettomalla raiteella on helpompi kulkea kuin hangessa, sanoo Kaakkois-Suomen riistapäällikkö Erkki Kiukas Suomen Riistakeskuksesta.

Koiran yli ajaminen tuntui pahalta

Suomen maanteillä on tilastojen mukaan joitain hirvikolareiden kannalta erityisen riskialttiita paikkoja tai tieosuuksia.

Viime vuonna maanteillä eniten hirvionnettomuuksia sattui Kouvolassa ja vähiten pohjoisimmassa Lapissa. Rautateillä onnettomuudet eivät näytä keskittyvän erityisesti millekään tietyille osuuksille.

Riistakeskuksen tietojen mukaan hirvionnettomuuksia tapahtuu melko tasaisesti Suomen rataosuuksilla. Pelkästään Kaakkois-Suomessa on tänä vuonna tehty parikymmentä virka-apupyyntöä junien ja hirvien törmäyksistä. Riistapäällikkö Erkki Kiukkaan mukaan määrä on suunnilleen samaa luokkaa kuin edeltävinä vuosina.

Puujuna.
Henkilöjunien lisäksi Suomen rautateillä liikkuu paljon myös tavaraliikennettä. Petri Lassheikki / Yle

Veturinkuljettaja Jyri Hämäläinen sanoo huomanneensa, että mitä enemmän ympärillä on metsää, sitä runsaammin hirviä radan lähellä liikkuu. Hän mainitsee esimerkkeinä Kouvolan ja Pieksämäen sekä Luumäen ja Lappeenrannan väliset osuudet.

– Kymenlaakson puolella Juurikorpi–Inkeroinen-välillä tuntuu myös olevan paljon hirviä. Sillä välillä minullekin on sattunut onnettomuus.

Koirat harmittavat eniten

Henkilövahingot ovat veturinkuljettajille traumaattisia kokemuksia, mutta myös eläimen yli ajaminen saattaa tuntua pahalta. Varsinaisia pelkotiloja niistä ei kuitenkaan kahdeksan vuotta kuljettajana toimineelle Hämäläiselle ole aiheutunut.

Koiran jääminen junan alle jäi kuitenkin kaivelemaan mieltä.

– Hirvikoiria näkee radan varsilla jonkin verran metsästysaikana. Väkisinkin niitä päätyy raiteille, kun ratojen varsilla metsästetään. Koiran yli ajaminen ei todellakaan tunnu mukavalta. Se on ollut itselleni erityisen kova paikka, kertoo Jyri Hämäläinen.

Lue seuraavaksi: Näetkö tässä videossa hirven? Suurin osa ei näe