Suomen viidenneksi pisimmän sillan ylitys nosti ruuhkavuosia elävän perheen tunteet pintaan: "Melkein kyynel vierähti poskelle"

Suomen viidenneksi pisin silta lyhentää Sulkavan syrjäseudun asukkaiden matka-aikaa kymmenillä tunneilla vuodessa.

saaristokunnat
Jeri ja Joonatan Hämäläinen.

Kati ja Jeri Hämäläisen perheen keskiviikkoaamu Sulkavan Lohilahdella on poikkeava, suorastaan historiallinen. Aamukahvipöydässä on ilo pinnassa, vaikka lokakuinen aamu on sumuinen. Pian räntä alkaa putoilla taivaalta. Räntä värjää mustanpuhuvan Saimaan pinnan musta-valkoiseksi.

Kati suuntaa aamulla oman kylän koululle opettamaan 3–6 -luokan lapsia. Jeri lähtee saattamaan perheen kuopusta Joonatania Sulkavan kirkonkylälle. Tavallisesti Joonatan kulkee koulumatkat bussilla.

– Onhan tämä historiallinen päivä, kun silta avautuu, Jeri Hämäläinen muistuttaa.

Myös perheen äiti pääsee testaamaan kauan kaivatun sillan avauspäivänä.

– Jes, pääsen katsomaan siltaa iltapäivällä, sillä meillä on opettajakokous kirkonkylän yhtenäiskoululla.

Yli 20 miljoonaa euroa maksaneella sillalla on pituutta 639 metriä. Alikulkukorkeutta on täydet 24,5 metriä, sillä ali kulkee Saimaan syväväylä. Autoja sillan yli kulkee 800 päivässä, kesällä lähes tuplasti. Rahtialuksia puksuttaa salmen läpi tuhatkunta vuodessa.

Silta sujuvoittaa paitsi seudun asukkaiden arkista liikkumista myös puun kulkua itäisen Savon tunnetusti jylhistä metsistä Etelä-Karjalan metsätehtaille.

Hämäläisten kotipihasta on matkaa Sulkavan keskustaan 35 kilometriä. Lähin kaupunki on naapurimaakunnan Imatra, jonne kilometrejä kertyy 62. Savonlinnaan on lähes sama matka mutta lossin takia se on ollut ajallisesti lähes puoli tuntia kauempana.

– Imatralla on lossin takia asioitu aika paljon, mutta jatkossa kaupunkiasiointi siirtyy varmaan enemmän Savonlinnan suuntaan, Jeri Hämäläinen tuumii.

.

Kati Hämäläinen kulkee Vekaransalmen yli pari sataa kertaa vuodessa.
Kati Hämäläinen kulkee Vekaransalmen yli pari sataa kertaa vuodessa.Petri Vironen / Yle

Seudun asukkaat ovat tottuneet odottelemaan lossikyytiä 10 minuutista puoleen tuntiin kertaa kohti. Jatkossa sillan yli karauttaa minuutissa.

– Lossi on kuulunut meidän kylän ihmisten elämään. Siihen on totuttu. Minulla on kulkenut aina työlaukussa nippu kokeita, joita on voinut korjata lossia odottaessa, Kati Hämäläinen kertoo.

Hämäläisten perheessä on neljä urheilevaa poikaa. Vanhin heistä, Konsta Hämäläinen on ollut ikäluokkansa kärkeä keskimatkojen juoksussa. Konsta on siirtynyt opiskelemaan Joensuuhun ja yrittää parannella ennätystään (1.54) jälleen ensi kesänä.

Muut pelaavat jääpalloa, toiseksi vanhin Ville Mikkelin Kamppareiden edustusjoukkueessa. Myös nuoremmat Elmeri ja Joonatan pelaavat jääpalloa, Elmeri Mikkelissä, Joonatan Imatralla ja Varkaudessa. Myös juoksuharrastus kulkee edelleen kaikkien matkassa.

– Onhan se jatkossa aivan eri asia aikataulutusten kanssa. Pystyy tarkempaan arvioimaan mihin aikaan pitää lähteä, kun harjoitukset tai pelit Mikkelissä tai Varkaudessa alkavat, Kati Hämäläinen pohtii.

Pisimmillään lossilla on vierähtänyt kokonainen tunti, jos puutavarauitto on osunut kohdalle.

"Kyynel oli vierähtää poskelle"

Kun aamukahvit on juotu, Joonatan pakkaa koulureppunsa ja astelee isän pakettiauton kyytiin. Juhlan kunniaksi isä vie poikansa Sulkavan kirkonkylän yhtenäiskoululle, johon Joonatan on juuri siirtynyt kyläkoulta.

On edessä ensimmäinen sillan ylitys. Perhe ei käynyt sillalla aiemmin järjestetyssä avoimessa siltakävelyssä, joten näkymä alikulkulkukorkeudeltaan 24,5-metriltä sillalta on täysin uusi. Pakettiauto lipuu 639-metrisen sillan yli hitaasti.

– Oli se huikea, aivan huikea fiilis, ja upeat näkymät. Oli vierähtää kyynel poskelle, Jeri Hämäläinen tuumii sillan ylitettyään.

Hämäläisten perheelle Vekaransalmi, Venäjän ja Ruotsin raja muuten 1743–1809, on ollut tärkeä paikka.

– Vietin jo penskana täällä paljon aikaa isän mukana ja ongella, kun isä ajoi lossia. Itsekin ajoin myöhemmin itse lossia, kun en selkävaivan takia pystynyt muutamaan vuoteen tekemään kirvesmiehen töitä, Jeri Hämäläinen muistelee.

Hämäläisistä tulee uuden sillan suurkuluttajia. Sillan yli kuljetaan arviolta joka toinen päivä. Ylityksiä tulee yhteensä satoja vuodessa.

Lossikyyti on hidastanut tähän asti matkantekoa 10–30 minuuttia per suunta. Jatkossa ajansäästö on kymmeniä tunteja vuodessa. Mihin aiotte ajan käyttää?

– Mihinkä tuon käyttäisi. Nukkumiseen ja lenkkeilyyn, Kati Hämäläinen tuumii.

– Perheen kanssa olemiseen ja retkeilyyn. Ja sohvalla rojottamiseen ja tv:n katseluun, Jeri Hämäläinen puolestaan arvelee.

– Perheen kanssa olemiseen ja varmaan koulutehtävin, Joonatan Hämäläinen sanoo.