Krooninen nokkosihottuma vaikeuttaa elämää ja on usein huonosti hoidettu – 26-vuotias Hanna Koivulahti taisteli vuoden pahoja oireita vastaan

Kroonisesta nokkosihottumasta eli urtikariasta kärsii prosentti suomalaisista.

nokkosihottuma
Hanna Koivulahden kasvot nokkosihottuman turvottamina
Tyypillisesti urtikaria ilmenee nopeasti­ nousevina ja kutiavina paukamina­ tai suurina punoittavina läiskinä. Oireet muistuttavat ulko­näöltään nokkosenpolttamia.Hanna Koivulahden kotialbumi

26-vuotiaan Hanna Koivulahden piina alkoi viime vuoden marraskuussa. Koivulahti meni nukkumaan hyvinvoivana ja heräsi kutinaan. Seuraavan aamun rasvaus helpotti olotilaa ja illalla iho oli jo hyvässä kunnossa, mutta yön aikana ihottuma palasi. Sama toistui seuraavana päivänä. Ja seuraavana. Ja seuraavana.

Seinäjoella asuva Koivulahti pohti oireiden aiheuttajaksi monia allergioita, jopa luteita, mutta nettisivuilta löytyi oireiden aiheuttaja: nokkosihottuma eli urtikaria.

Urtikarian oireet kestävät yleensä muutaman päivän tai viikon. Koivulahdella kuitenkin oireet vain jatkuivat.

– Sitä ilmestyi aina yön aikana ja päivisin iltaa kohden helpotti. Seuraavana aamuna ihottuma oli taas noussut.

Akuuteissa, muutaman päivän tai muutaman viikon pituisissa nokkosihottumissa oireen laukaisijana on tavallisesti virus. Moni saa nokkosihottuman juuri talvipakkasten alkaessa.

Ihoon kohdistuva ärsytys, kuten paine, hankaus tai hikoilu, laukaisee oireet viidenneksellä urtikariaa sairastavista. Muutamalla prosentilla oireet johtuvat yliherkkyydestä lääkkeelle tai ruoka-aineelle.

– Monilla on väärinkäsitys, että akuutti urtikaria olisi aina allergian aiheuttama, vaikka se on yleensä infektion laukaisema. Tämä väärinkäsitys voi johtua siitä, että sitä hoidetaan usein allergialääkkeillä, kertoo ihotautilääkäri Carl Kyrklund Ihosairaalasta.

Nokkosihottumaa on joka viidennellä suomalaisella jossain elämän vaiheessa, mutta sen krooninen, yli 6 viikkoa kestävä muoto on harvinainen ja hankalasti hoidettava vaiva. Sitä esiintyy yleensä aikuisilla, ja siitä kärsii noin prosentti väestöstä.

Antihistamiinia ja kortisonia

Hanna Koivulahti sai ensimmäiset urtikarian oireensa vuosi sitten marraskuussa, ja alkoi hoitaa ihottumaa allergialääkkeillä.

Monella juuri antihistamiini tuo helpotuksen urtikariaan. Toisin kuin usein luullaan, allergialääkkeitä voi Kyrklundin mukaan käyttää turvallisesti isompiakin määriä.

– Antihistamiinia syödään yleensä allergiassa yksi tabletti päivässä. Nokkosihottumassa voi Käypä hoito -suosituksen mukaan syödä jopa neljäkin tablettia päivässä. Se on ykköshoito, jolla aloitetaan.

Koivulahti aloitti ensin yhdellä tabletilla päivässä, mutta oireiden jatkuessa hän hakeutui tammikuussa lääkäriin ja annostus nostettiin neljään tablettiin päivässä.

Alussa antihistamiini helpotti, mutta sitten teho loppui. Koivulahti kokeili viittä eri allergialääkettä, ja myös niiden yhdistelmiä, mutta oireet vain jatkuivat.

Vajaan puolen vuoden sairastamisen jälkeen Koivulahti sai kroonisen urtikarian diagnoosin. Nokkosihottuman pitkäaikaisemman muodon saa vain prosentti sairastuneista.

Vaikka iho-oireiden aiheuttaja selvisi, se ei tarkoittanut, että oikea lääkehoito olisi löytynyt helposti.

Ainut mikä piti ihottuman siedettävänä oli suuri annos kortisonia. Kun annosmäärää yritettiin kokeilumielessä tiputtaa, oireet muuttuivat sietämättömiksi.

Pitkäaikainen kortisonin käyttö ei ollut myöskään hyväksi. Sairauden takia liikunta väheni, ja yhdessä lääkityksen kanssa Koivulahti lihoi 15 kiloa.

– Painonnousu vaikutti tosi paljon itsetuntoon. Onneksi lisämunuaisen kuori ei sanonut itseään irti syömäni kortisonimäärän takia.

Jos antihistamiini ei tehoa, krooniseen urtikariaan voidaan määrätä myös injektiona annettavia omalitsumabi-ruiskeita.

Hanna Koivulahden kasvot nokkosihottuman turvottamina
Pahimmillaan sairaus turvotti kasvot tunnistamattomiksi.Hanna Koivulahden kotialbumi

Iso vaikutus elämänlaatuun

Allergia-, Iho- ja Astmaliiton varatoiminnanjohtaja ja sairaanhoitaja Sirpa Pajusen mukaan urtikaria vaikuttaakin pahimmillaan elämänlaatuun, itsetuntoon, nukkumiseen ja töissä jaksamiseen.

– Monilla esimerkiksi muodostuu paukamia kämmen- ja jalkapohjiin, jotka voivat olla todella kivuliaita, Pajunen kertoo.

Koivulahdelle haasteet ovat tuttuja. Hän joutui lähtemään kotiin ruokakaupasta, festivaaleilta ja kavereidensa luota yhtäkkiä ilmenneiden iho-oireiden takia. Töistäkin kertyi sairauspoissaoloja.

Vuosi sitten julkaistu laaja tutkimus (siirryt toiseen palveluun) vahvistaa, että krooninen urtikaria vaikuttaa voimakkaasti työ- ja siviilielämään. Sairaus haittasi merkittävästi monen toimintakykyä ja aiheutti poissaoloja.

Tutkimukseen osallistui yli 4000 kroonista urtikariaa sairastavaa potilasta 21 maasta.

Yleisesti potilaat olivat tyytymättömiä saamaansa hoitoon ja sairaus todettiin alihoidetuksi. Hoidon tavoitteena pitäisi olla oireiden kuriin saaminen, mutta tämä onnistuu tutkimuksen mukaan liian harvoin. Moni olikin luovuttanut, ja lakannut käymästä lääkärillä oireiden jatkumisesta huolimatta.

Hanna Koivulahti istumassa sohvalla
Nyt oireet ovat pysyneet poissa kaksi kuukautta, ja Koivulahti on saanut lopettaa kortisonin käytön.Merja Siirilä / Yle

Useat kokevat vähättelyä

"No, onks se ny muka niin paha?"

“Laita siihen nyt vain jotain rasvaa. Kyllä se sillä paranee.”

Koivulahti on kokenut vähättelyä ja kummallisia katseita oireidensa vuoksi, jopa hoitohenkilökunnalta. Pajusen mukaan ihosairauksissa kaivattaisiinkin asennemuutosta. Onneksi on päästy kuitenkin ajatuksesta, että urtikaria olisi kakkosluokan sairaus.

– Urtikaria on vakavasti otettava sairaus, joka voi olla hengenvaarallinenkin. Esimerkiksi kurkunpään turvotus ja hengitysteiden ahtautuminen ovat harvinaisia, mutta vaarallisia oireita.

Nokkosihottumassa esiintyy pahimmillaan myös verenpaineen laskua ja voimakkaita suolisto-oireita. Koivulahti kärsi sydänoireista ja rytmihäiriöistä.

– Sykkeet kohosivat todella korkeiksi, vaikka makasin vain sängyssäni.

Urtikariaan liittyy myös angioödeema, eli iholle tai limakalvoille ilmaantuva äkillinen ja paikallinen turvotus. Koivulahti vietti monia iltoja päivystyksessä, koska kasvot paisuivat tunnistamattomaksi.

Vuoden aikana hän on kokeillut allergialääkkeitä, kortisonia neljällä eri vahvuudella, pistettäviä lääkkeitä ja ihokeliakian hoitoon tarkoitettua lääkettä. Rahaa niihin ja lääkärikäynteihin on mennyt reilut tuhat euroa.

Koivulahdella ei ole ollut oireita nyt kahteen kuukauteen.

– Olen saanut luvan lopettaa kortisonin ja pistän kerran kuussa kotona ihonalaiskudokseen biologista lääkettä, joka nyt onneksi näyttäisi pitävän oireet kurissa.

Silti ei voi sanoa varmasti, että tauti olisi poissa. Krooninen urtikaria voi puhjeta tulevaisuudessa uudestaan.