Nuoret perheet haluavat tasa-arvoisen perhe-elämän – isyyteen haetaan rohkaisua myös vertaistuesta: ”Tuki on tullut tarpeeseen varsinkin huonosti nukuttujen öiden jälkeen"

Mikko Karhukorven ja Annabella Ylikorven perheessä valta ja vastuut jaetaan niin kasvatus- kuin elatusasioissa.

vanhemmuus
Mies pitelee nukkuvaa vauvaa sylissään.
Mikko Karhukorpi käy isien vertaistukiryhmässä kahden viikon välein. Omat menot on karsittu minimiin, että Adelean kanssa voi olla niin paljon kuin mahdollista.Kalle Niskala / Yle

Kolmekuinen Adelea Karhukorpi tuhisee tyytyväisyyttään isänsä sylissä.

Adelean vanhemmat Mikko Karhukorpi ja Annabella Ylikorpi elävät tasa-arvoista perhe-elämää, jossa valta ja vastuut jaetaan sekä kasvatus- että elatusasioissa. Se vanha malli, jossa nainen kasvatti lapset ja hoiti kodin, kun mies kävi työssä, on heitetty romukoppaan.

– Se mitä mummu on kertonut omasta lapsiarjesta, tuntuu ihan käsittämättömältä. Ukki ei ollut mukana lapsia hoitamassa. Se ei toimisi nyt, sanoo Annabella Ylikorpi.

Mies ja nainen keskustelevat.
Mikko Karhukorpi ja Annabella Ylikorpi keskustelevat kotona tyttärestään Adeleasta.Kalle Niskala / Yle

Vanhemmat jakavat Adelean hoitovastuun.

– Olen Adelean kanssa aina kun vain voin, varsinkin nyt vauva-aikana. Se on loppujen lopuksi niin lyhyt aika, sanoo Mikko Karhukorpi.

Adelean äiti Annabella Ylikorpi on myös onnellinen, että tytär saa viettää aikaa isänsä kanssa kahdestaan. Ne hetket antavat hänelle itselle aikaa ladata akkuja.

– Mikko hoitaa, puhelee ja syöttää. Se syöttäminen on juuri sitä milloin lapsi kiintyy, ja sitä on niin hienoa katsoa.

Muun muassa lastenpsykiatri Jari Sinkkonen on kirjoittanut (Duodecim 2004;120) kiintymyssuhdeteoriasta, jonka mukaan ihmislapsella on synnynnäinen tarve suuntautua toista ihmistä kohti. Aikuisen ollessa vauvan lähellä suhde muodostuu helposti.

Adelean syntymän jälkeen isä Mikko on karsinut omat menonsa minimiin. Myös harrastukset kavereiden kanssa ovat jääneet toissijaisiksi. Uutta sisältöä ja uusia kavereita on elämään tullut vauva-arjen myötä ensi- ja turvakodin järjestämästä vertaistukiryhmästä.

– Se tuki on tullut tarpeeseen varsinkin huonosti nukuttujen öiden jälkeen. On saanut purkaa itseään sellaisille ihmisille, jotka varmasti ymmärtää.

Kolme miestä pöydän ääressä keskustelemassa.
Isien vertaistukiryhmän kahvipöydässä yhden lapsen isä Mikko Karhukorpi, kahden lapsen isä ja ohjaaja Pekka Pudas sekä neljän lapsen isä, toimittaja Kaje Komulainen.Kalle Niskala / Yle

"Kaikki ovat mukana ihan täysillä"

Ensi- ja turvakodin avopalvelun järjestämä vertaistukiryhmä on kokoontunut parin viikon välein tuoreiden isien kanssa pohtimaan isyyttä, kasvatusta, kiintymystä ja muutosta, jonka lapsen syntymä aiheuttaa.

– Ihan mahtavaa, että isille on tällaista vertaistukea. Odotusaikana se on vain äiti, äiti, äiti. Tämä on ihan huippujuttu, Annabella Ylikorpi kehuu.

Isien vertaistukiryhmä kokoontuu kahden viikon välein. Kuulumisten lisäksi joka ilta jutellaan jostain kasvatuksellisesta teemasta. Kokoontumisessa puhutaan ensi- ja turvakodin ohjaaja Pekka Pudaksen mukaan kaikesta, mikä muuttuu lapsen syntymän jälkeen.

– Olen yllättynyt, kuinka aktiivisia ja keskustelevia isät ovat olleet. Kaikki ovat mukana ihan täysillä.

Mies pitelee vauvaa ja molemmat katsovat toisiaan.
Mikko Karhukorpi pitää tytärtään Adeleaa ilmassa.Kalle Niskala / Yle

Kokkolan vertaistukiryhmä ei ole ainoa Suomessa toimiva isäryhmä, sillä esimerkiksi Oulussa isillä on monta erilaista ryhmää. Etelä-Suomessa apua ja neuvoa annetaan henkilökohtaisissa tapaamisissa yhä enemmän.

– Isät ovat heränneet miettimään rooliaan.

Ensi- ja turvakotiliiton kehittämispäällikkö Jussi Pullin viesti on sama. Nuoret isät osaavat vaatia tasa-arvoista ja tasa-vertaista perhe-elämää, kumppanuutta ja kasvatusvastuuta.

– Isien henkilökohtaisen ohjauksen määrä on viime vuosina lisääntynyt, Pulli kertoo.

Keskustelut jatkuneet kotona

Vertaistukiryhmän keskustelut kasvatukseen liittyvistä eri teemoista ovat jatkaneet Adelean vanhempien kasvatuskeskustelua kotona.

– Me pyritään kasvattamaan Adelea niin, että vaikeuksien tullen hän huutaa isi, isi, isi, sanoo Annabella Ylikorpi.

Lapsen ja vanhemman kiintymys onkin Sinkkosen mukaan biologista vaistotoimintaa. Vaaratilanteissa lapsi hakeutuu aikuisen läheisyyteen saadakseen turvaa, ja näin myös Annabella ja Mikko toivovat tapahtuvan.

Adelean kasvua on ehditty pohtia täysi-ikäisyyteen saakka. Vanhemmat ovat päättäneet, että he kasvattavat lapsensa omalla tyylillään yhdessä keskustellen. Näin toimimalla vältetään pahimmat riidat, esimerkiksi murrosiän kiukkukohtauksen tullessa vanhemmat toimivat yhtenäisesti.

– Ei tule vanhemmille turhaa riitaa, kun asiat on sovittu etukäteen, sanoo Annabella Ylikorpi.

Avoin tasa-arvoinen keskustelu on auttanut löytämään Adelean kasvatukseen yhteisen, keskustelevan ja pohtivan sävelen.

– Jos joskus tulee tilanne, että lapsi on tehnyt jotain ajattelematonta, niin haluan hoitaa ne tilanteet keskustelemalla ilman jäähyjä, pohtii Mikko Karhukorpi.

Mies ja nainen leikkivät lapsen kanssa.
Mikko Karhukorpi ja Annabella Ylikorpi leikittävät tytärtään Adeleaa.Kalle Niskala / Yle

Kaikki perhevapaat käyttöön

Annabella Ylikorpi ja Mikko Karhukorpi haluavat kasvattaa Adelean omalla tavalla ja tyylillä, niin kuin se heille molemmille sopii.

– Me kasvatetaan Adeleaa yhdessä omilla säännöillä, sanoo Mikko Karhukorpi.

He käyttävät kaikki perhevapaat, joita pienten lasten vanhemmille on tarjolla. Molemmat vanhemmat haluavat olla tasa-arvoisia Adelean silmissä.

– Nyt on ihan loistavat mahdollisuudet isien olla kotona lasten kanssa. Tuleva perhevapaauudistus tukee tätä isien toimintaa, sanoo Annabella Ylikorpi.

Toiveena on, että Adelea voisi 2030-luvulla katsoa taaksepäin, ja todeta miten hienosti vanhemmat päättivät hänen lapsuudessaan toimia.