Italia on vanhojen ihmisten maa – muuttuuko se, jos äänestysikää lasketaan?

Arkea maailmalta: Italia pyrkii saamaan itsensä unohdetuksi tuntevia nuoriaan mukaan politiikkaan laskemalla äänestysikää, kirjoittaa Ylen Italian-avustaja Jenna Vehviläinen.

nuoret
Jenna Vehviläinen
Jenna VehviläinenLaura Hyyti / Yle

Syyskuun lopussa Italiassa tapahtui jotain odottamatonta. Ilmastomielenosoitukset saivat liikkeelle ennätysmäärän ihmisiä (siirryt toiseen palveluun) ja nostattivat toivottua julkista keskustelua unohdetusta nuoresta sukupolvesta.

Mielenosoituksia seurasi maan entisen pääministerin Enrico Lettan ehdotus äänestysiän laskemista 16 ikävuoteen. Hän perusteli ehdotustaan näin:

– Tämä olisi tapa viestiä, että otamme tosissaan ne nuoret, joita näimme mielenosoituksissa sloganeiden ympäröimänä ja täynnä intoa. Näin osoitamme ymmärtävämme, että heidän ajatuksensa ja etunsa eivät ole nyt edustettuina.

Ehdotusta on väläytelty aiemminkin Italian politiikassa. Tällä kertaa päähallituspuolueiden johtajat kuitenkin näyttivät ehdotukselle yksimielisesti vihreää valoa (siirryt toiseen palveluun) ja sanoivat, että parlamentin tulisi tehdä asiasta lakialoite.

Tapahtumaketju yllätti erityisesti italialaiset nuoret, jotka ovat viimeisen vuosikymmenen aikana kokeneet ajautuvansa hiljalleen yhä vain kauemmas politiikan keskiöstä. Eikä heitä voi syyttää, kun katsoo nuorten asemaa italialaisessa yhteiskunnassa.

Politiikkaa on tehty pitkään ikääntyneille

Italialaisten keskusteluissa kuulee usein sanonnan: Italia ei ole nuorten ihmisten maa. Puolileikillisessä sanonnassa piilee kuitenkin totuutta.

Monet asiat saavat italialaisen nuoren tuntemaan itsensä merkityksettömäksi yhteiskunnan jäseneksi. Nuorisotyöttömyys on Euroopan korkeinta – kolmannes nuorista ei ole töissä ja työelämä on epäreilua niille, jotka ovat: ilmaisia työharjoitteluja, pätkätyösopimuksia ja matalia palkkoja.

Räikeästi tämä näkyy esimerkiksi media-alalla. Nuorista journalisteista yhä useampi on freelancer, ja artikkelista saatetaan suurissa päivälehdissä maksaa alimmillaan vain 5–10 euroa.

Kaksi kolmesta 18–34-vuotiaasta asuu vanhempiensa kanssa. Ekonomistien mukaan noin 2 miljoonaa nuorta on muuttanut pois (siirryt toiseen palveluun) Italiasta viimeisen vuosikymmenen aikana.

Nuoria on maassa myös yhä vähemmän. Italian 15–29-vuotiaiden ikäryhmä on pienin koko Euroopassa (siirryt toiseen palveluun), 15 prosenttia väestöstä. Samalla väestön toinen ääripää paisuu. Italialaisten keski-ikä on kirinyt jo yli 45:n. Luku on maanosan korkein.

– Italialaiselle poliitikolle on strategisesti kannattavampaa kosiskella eläkeläisiä kuin nuoria, koska heitä on äänestäjistä niin paljon enemmän, kommentoi asiaa vastikään haastattelemani italialainen talouspolitiikan professori.

Ja tottahan se on. Perheiden tuet ja esimerkiksi nuorten työllistymiseen tähtäävät toimenpiteet laahaavat. Koulutuksesta leikattiin vasta, ja ympäristönsuojeluun tähtäävien toimenpiteiden osalta Italia on totuttu näkemään Euroopan maiden häntäpäässä (siirryt toiseen palveluun).

Sen sijaan hallitus on tänä vuonna esimerkiksi laskenut eläkeikää ja korottanut vähimmäiseläkkeiden määrää. Kun trendi on tämä, tuntuu pieneltä ihmeeltä, että johtavat poliitikot alkavat puhua äänestysiän laskusta.

Onko matala äänestysikä ratkaisu?

Ehdotus äänioikeusiän laskemisesta sai Italiassa aikaan paitsi myötätuulta, myös epäluuloa. Moni miettii, olisiko muutoksella paljonkaan todellista arvoa päätöksenteossa. Asiantuntijat arvioivat, että se toisi äänioikeuden piiriin noin miljoona 16–17-vuotiasta. Tällä hetkellä äänioikeutettuja on reilu 50 miljoonaa.

Nuoret pohtivat myös, onko ehdotus vain populistista strategiaa, jolla todellisuudessa pyritään kalastelemaan ääniä (siirryt toiseen palveluun) poliittisesti passiiviselta z-sukupolvelta.

Keskustavasemmistolaisen PD-puolueen kansanedustaja Giuditta Pini mietti Twitterissä, kuinka järkevää on laskea äänestysikää ilman, että nuoret voivat itse asettua ehdolle. Kuka edustaisi heidän poliittisia etujaan? Ketä he oikein äänestäisivät?

Äänestysiän laskeminen on pieni, lähinnä symbolisen arvon omaava muutos. Olennaisempaa olisi kysyä, ovatko keski-iältään lähes 50-vuotiaat poliitikot valmiita tekemään politiikkaa myös nuorille, eikä vain eläkeläisille.