Ei muuta ystävää kuin vuoret – Trump ei ole ensimmäinen, joka petti kurdit

Yhdysvaltain apu kurdeille on aina ollut ailahtelevaa ja riippuvaista Lähi-idän geopoliittisten olosuhteiden muutoksista.

Turkin hyökkäys
Turkin sotilaita tankeissaan Pohjois-Syyriassa
Turkki aloitti hyökkäyksen Koillis-Syyriaan kurdien hallitsemalle alueelle, kun Yhdysvallat ilmoitti vetävänsä joukkonsa alueelta.EPA

Sen jälkeen kun presidentti Donald Trump ilmoitti äkkinäisestä päätöksestään vetää Yhdysvaltain joukot Syyrian kurdien hallitsemalta alueelta Pohjois-Syyriassa, maailman mediassa on väsyttävyyteen asti toisteltu erästä vanhaa kurdisanontaa.

– Kurdeilla ei ole muita ystäviä kuin vuoret, se kuuluu.

Yhdysvaltain apu kurdeille on aina ollut ailahtelevaa ja riippuvaista Lähi-idän geopoliittisten olosuhteiden muutoksista.

Yhdysvalloille kurdit ovat ajoittain olleet hyvä työkalu, kun taas kurdeilla ei ole ollut paljon vaihtoehtoja.

Kurdien asuinalueita hallitsevat valtiot suhtautuvat kielteisesti heidän itsenäisyyspyrkimyksiinsä, joten liittolaista on pakko hakea ulkoa.

Kurdien pyrkimykset jäivät jo aikoinaan Lähi-itää jakavien siirtomaavaltojen jalkoihin.

Yksi sopimus lupasi, toinen epäsi

Noin 25–35 miljoonaa kurdia asuu vuoristoisella alueella Turkin, Irakin, Syyrian, Iranin ja Armenian valtioiden alueella. Kurdit ovat Lähi-idän neljänneksi suurin etninen ryhmä, mutta he eivät ole koskaan saaneet kansallisvaltiota.

Muiden nationalismien tavoin kurdienkin kansallisuusaate nousi 1800-luvulla.

Tilaisuus omaan valtioon näytti koittavan, kun ensimmäisen maailmansodan jälkeen voittoisat länsivallat kiirehtivät pilkkomaan romahtanutta Osmanien valtakuntaa.

Vuonna 1920 Sévresin posliinitehtaassa Ranskassa allekirjoitettiin sopimus, jossa kurdeille väläytettiin omaa valtiota nykyisen Turkin alueelle.

Sopimus meni rikki, kun Kemal Atatürkin johtamat joukot onnistuivat päihittämään liittoutuneiden lähettämät joukot Turkin itsenäisyyssodassa 1919–1923.

Lausannen sopimuksessa vuonna 1923 Britannia ja Ranska vetivät maton kurdien jalkojen alta: kurdeja ei sopimuksessa mainittu ja rajat jakoivat heidät useiden tulevien valtioiden alueille. Siirtomaavallat murskasivat kurdien kapinoinnin.

1920-luvulla britit kukistivat nykyisen Irakin alueella lyhytikäisen Kurdistanin kuningaskunnan ja katsoivat sivusta, kun turkkilaiset murskasivat kurdien Itä-Turkkiin perustaman Araratin tasavallan.

Pelimerkkinä Iranin ja Irakin suhteissa

Toisen maailmansodan jälkeen vanhat siirtomaavallat menettivät hiljalleen otteensa Lähi-idästä. Uudeksi voimatekijäksi nousi Yhdysvallat.

Niinpä itsenäisyyttä tavoittelevien kurdien pyrinnöt kietoutuivat Yhdysvaltain hankkeisiin kylmän sodan peleissä.

1970-luvulla kurdit saivat maistaa kovaa kissingeriläistä reaalipolitiikkaa, kun heidän pyrkimyksensä tulivat osaksi Iranin, Irakin ja Yhdysvaltain kolmiodraamaa.

Iran ja Israel olivat jo 1960-luvulla tukeneet kurdien kamppailua Irakin keskusvaltaa vastaan.

Israelille tärkeää oli sitoa Irakin armeija kurdien vastaiseen taisteluun Pohjois-Irakissa.

Iranin šaahi, Mohammad Reza Pahlavi, riiteli Irakin kanssa alueista.

Šaahi oli länsivaltojen luotettu liittolainen kommunismin vastaisessa taistelussa. Hän oli noussut valtaan Britannian ja Yhdysvaltain organisoimassa vuoden 1953 vallankaappauksessa. Siinä syrjäytettiin Iranin öljyntuotannon kansallistanut pääministeri Mohammed Mossadegh.

Iranin šaahi, Mohammad Reza Pahlavi
Iranin šaahi, Mohammad Reza Pahlavi, tuki Irakin kurdeja horjuttaakseen Irakin keskushallintoa.AOP

Šaahi halusi Yhdysvaltojen osallistuvan kurdien tukemiseen Irakia vastaan. Yhdysvalloille oli punainen vaate, että Irakin diktaattori Saddam Hussein oli lähentynyt Neuvostoliittoa.

Presidentti Richard Nixon antoi kurdien tukemisen kansallisen turvallisuuden neuvonantajan Henry Kissingerin hoitoon vuonna 1972.

Yhdysvallat alkoi aseistaa Irakin kurdeja taistelussa Saddamin hallintoa vastaan.

”Kyyninen hanke”

Sitten tuuli kääntyi. Iran ja Irak pääsivät vuonna 1975 sopuun aluekiistasta.

Šaahi katkaisi välittömästi Iranin kautta kulkeneet asetoimitukset kurdeille. Irakin hallituksen joukot murskasivat kurdijoukot.

Yhdysvaltain presidenttinä oli tuossa vaiheessa Gerald Ford ja Kissinger jatkoi hänen ulkoministerinään.

Yhdysvaltain entinen ulkoministeri Henry Kissinger.
Yhdysvaltain entinen ulkoministeri Henry Kissinger.AOP

Sittemmin tiedustelupalvelujen salaisia operaatioita tutkinut Yhdysvaltain kongressin valiokunta arvosteli kovasanaisesti tapaa, jolla kurdeja oli käytetty.

Kurdeille ei ollut tarkoituskaan antaa niin paljon apua, että he saisivat oikeasti perustettua oman valtionsa – päämäärä oli vain heikentää Irakin hallintoa. Kurdeille tätä ei tietenkään kerrottu, ja heitä kuoli tuhansittain epätoivoisissa taisteluissa ja Saddamin kostotoimissa.

– Salainen toiminta ei ole lähetystyötä, Henry Kissinger sanoi komitean kuulemisessa.

Demokraatti Otis Piken johtaman valiokunnan loppuraportti ei ollut tyytyväinen vastaukseen:

– Jopa salaisen toiminnan kontekstissa tämä oli kyyninen hanke.

Myöhemmin avatut arkistot ovat viitanneet siihen (siirryt toiseen palveluun), että Kissinger ei suhtautunut kurdien asiaan aivan näin kylmäkiskoisesti, mutta peruslinja näytti olevan: kun kurdi on tehnyt tehtävänsä, kurdi saa mennä.

Reagan ummisti silmänsä

Tuuli kääntyi jälleen vuonna 1979, kun Iranin islamilainen vallankumous kaatoi šaahin. Islamilaisten uskonoppineiden johtamasta Iranista tuli Yhdysvaltain perivihollinen Lähi-idässä.

Irania vastaan Yhdysvallat oli valmis tukemaan vaikka Saddam Husseinia. Yhdysvalloille sopi oikein hyvin, että Irakin diktaattori kävi veristä ja kuluttavaa sotaansa Irania vastaan vuosina 1980–1988.

Yhdysvallat toivoi voivansa viekoitella Saddamin irti Neuvostoliiton vaikutuspiiristä.

Saddam Hussein
Irakin diktaattori Saddam Hussein käytti brutaaleja otteita kukistaakseen kurdien itsenäisyyspyrkimykset. Kuva vuodelta 1990.AOP

Niinpä 80-luvulla presidentti Ronald Reaganin hallinto ummisti silmänsä muun muassa siltä, mitä Saddamin hallinto teki kurdeille.

Vuonna 1988 kemiallisilla aseilla tehty isku Halabjan kaupunkiin tappoi arviolta 5 000 ihmistä. Suurin osa heistä oli siviilejä.

Reaganin hallinto torjui lakihankkeen, joka olisi asettanut Irakille pakotteita.

Saddamin ihmisoikeusrikokset kyllä muistettiin kirkkaasti siinä vaiheessa, kun Yhdysvallat vuonna 2003 etsi syitä syrjäyttää hänet.

Samaan aikaan Yhdysvallat tuki Nato-liittolaistaan Turkkia, joka taisteli 80- ja 90-luvuilla Kaakkois-Turkissa kovaotteisesti Kurdien työväenpuoluetta PKK:ta vastaan.

Saddamista tuli taas vihollinen

90-luvulla Saddamista tuli taas Yhdysvaltain vastustaja, Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen jopa eräänlainen ykkösvihollinen.

Vuonna 1990 Irakin joukot tunkeutuivat pieneen, öljyvaroiltaan rikkaaseen naapurimaahan Kuwaitiin. Saddam oli luullut Yhdysvaltain katsovan hyökkäystä sivusta, mutta syttyikin Persianlahden sota.

Presidentti George H.W. Bushin hallinto rohkaisi Irakin šiioja ja kurdeja kansannousuun.

Yhdysvaltain ylivoimainen sotakoneisto päihitti helposti Saddamin joukot, mutta presidentti Bush vanhempi ei kaatanut hänen hallintoaan. Yhdysvallat pelkäsi Irakin suistumista kaaokseen.

Etelä-Irakissa Saddam murskasi raa'asti šiiojen kansannousun. Tämän mahdollisti pitkälti se, että Yhdysvaltain julistama lentokielto ei koskenut sotilashelikoptereita.

Bush kiisti kannustaneensa irakilaisia kansannosuun.

Kurdit kykenivät luomaan jonkinlaisen itsehallinnon Pohjois-Irakiin Yhdysvaltain alueelle 90-luvulla perustaman lentokieltoalueen avulla.

Vapaudella rajat

Kun George W. Bushin hallinto vuonna 2003 lopulta kaatoi Saddamin, kurdit saivat Pohjois-Irakiin laajan itsehallinnon.

Vuonna 2017 kurdialueilla järjestetty kansanäänestys itsenäistymisestä osoitti kuitenkin nopeasti vapauden rajat: Irakin keskushallinto ryhtyi koviin vastatoimiin ja ajoi kurdien pešmerga-joukot Kirkukin öljyalueelta.

Kurdivaltion perusvaikeus on, että se olisi väistämättä enemmän tai vähemmän vihamielisten valtioiden ympäröimä.

Itsenäinen Kurdistan olisi sisämaavaltio. Ilman omaa rantaviivaa kurdivaltion vienti ja tuonti olisivat pitkälti riippuvaisia naapureiden myötämielisyydestä, varsinkin jos keskeinen vientituote olisi öljy, kuten Pohjois-Irakissa.

Myötämielisyyttä ei välttämättä riittäisi. Naapurissa olisi se valtio, joka menetti alueitaan kurdien itsenäistyessä, ja muut naapurivaltiot pelkäisivät omien kurdivähemmistöjensä innostuvan esimerkistä.

Syyrian kurdien dilemma

Kurdit olivat taas tarpeen, kun ääri-islamilainen terroristijärjestö Isis vuonna 2014 alkoi levittäytyä Irakissa ja Syyriassa ja julisti alueelle islamilaisen valtion, kalifaatin.

Barack Obaman hallinto ei halunnut Yhdysvaltojen lähettävän suuria maajoukkoja alueelle. Siksi oli kätevää, että Syyrian kurdit olivat käsillä taistelemaan Isisiä vastaan – varsinkin kun Nato-liittolainen Turkki ei ollut innokas Isisin vastaiseen taisteluun.

Kurdeille taistelu Isisiä vastaan oli joka tapauksessa elämän ja kuoleman kysymys, joten heillä ei ollut mitään syytä torjua Yhdysvaltain tukea.

Kurdit toki arvasivat, että apu ei olisi ikuista: Olihan Donald Trump jo pitkään lähettänyt signaaleja, että hän haluaa Yhdysvaltain sotilaat pois Lähi-idän sotakentiltä.

Uutistoimisto AP:n lähteiden mukaan kurdit avasivat jo varhain viime vuonna neuvotteluyhteyden Syyrian hallituksen ja sen liittolaisen Venäjän kanssa.

Kun Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan määräsi joukkonsa hyökkäykseen, kurdit avasivat portit Syyrian presidentin Bashar al-Assadin joukoille.

Voi olla, että kurdien olisi pitänyt päästä Assadin kanssa sopimukseen aiemmin. Nyt Turkin operaation painostamina heidän neuvotteluasemansa ei ollut kovin vahva.

Kurdien itsehallinto Syyriassa uhkaa jäädä lyhyeksi vaiheeksi.

Aiheesta aiemmin:

Pakolaiset tukkivat tien pois Qamishlin kurdikaupungista: "Miksi olet menossa sinne", kysytään Ylen toimittajalta Irakin ja Syyrian rajalla

Yhdysvaltain varapresidentti: Väkivalta loppuu – Turkki hyväksyi viiden päivän tulitauon Syyriaan

Valkoinen talo julkaisi presidentti Trumpin kirjeen Turkin Erdoganille: "Älä ole kova jätkä. Älä ole hölmö!"17.10.2019

Venäjä pyrkii ottamaan välittäjän roolin Lähi-idässä – "Syyria on sotilaallinen näköalapaikka"16.10.2019

Assadin armeijan mukaantulo monimutkaistaa kuviota Syyriassa – Yle seuraa rajalla Turkin hyökkäyksen etenemistä

Aiheesta muualla:

Bryan R. Gibson, Foreign Policy: The Secret Origins of the U.S.-Kurdish Relationship Explain Today’s Disaster (siirryt toiseen palveluun) 14.10.2019

Brett Wilkins, Counterpunch: ‘No Friend But the Mountains’: A History of US Betrayal of the Kurds (siirryt toiseen palveluun) 14.10.2019

Michael Safi, Guardian: The Kurds – a bitter history of betrayal (siirryt toiseen palveluun) 13.10.2019

Steven A. Cook, Foreign Policy: There’s Always a Next Time to Betray the Kurds (siirryt toiseen palveluun) 11.10.2019

Stephen Zunes, Truthout: This Isn’t the First Time the US Has Abandoned the Kurds (siirryt toiseen palveluun) 10.10.2019

NPR: A Look At The History Of The U.S. Alliance With The Kurds (siirryt toiseen palveluun) 10.10.2019

Vincent Durac, Irish Times: Trump’s betrayal of Kurds fits long history of western duplicity (siirryt toiseen palveluun)9.10.2019

Jon Schwartz: The U.S. is now betraying the kurds for the eighth time (siirryt toiseen palveluun) 7.10.2019

Shane Harris, Matthew M. Aid, Foreign Policy: Exclusive: CIA Files Prove America Helped Saddam as He Gassed Iran (siirryt toiseen palveluun) 26.8.2014

David Wise, Los Angeles Times: A People Betrayed : Twice before, Washington let Kurds die to promote foreign-policy designs. Now it’s the Bush Administration doing the deed. (siirryt toiseen palveluun) 14.1.1991