Mikä yhdistää Gladiator-elokuvaa, Dead Can Dancea ja bulgarialaiskuoroa? Lisa Gerrard, jonka ääni ei ole tästä maailmasta

Yle tapasi hämmentävä-äänisen Lisa Gerrardin Helsingissä, jossa hän konsertoi yhdessä The Mystery of the Bulgarian Voices -kuoron kanssa.

Dead Can Dance
Lisa Gerrard
Lisa GerrardJussi Mankkinen / Yle

Australialaislaulaja Lisa Gerrardin haastattelu alkaa jännittävissä merkeissä. Haastatteluaikaa typistetään kolmanneksella ja samalla ilmoitetaan, että Dead Can Dancestä ei oikein saisi kysyä mitään. Äskettäin tehdyssä haastattelussa toimittaja oli kuulemma vouhkannut pelkästään tuonpuoleisten tanssikoulusta, mikä oli kiukustuttanut Gerrardia kovasti. No, yhden kysymyksen Dead Can Dancesta saisi esittää. Mutta vain yhden.

Tässä vaiheessa alkaa jo pelottaa – millainen diiva sieltä oikein mahtaisi haastateltavaksi pelmahtaa? Onkohan listalla muitakin ei-suositeltavia kysymyksiä, joista saisi noottia? Kimpaantuuko Gerrard kesken kaiken, kääntyy kannoillaan ja häipyy jonnekin ovet paukkuen?

Savoy-teatterin yläaulaan lämpiöön kuuluu, kuinka The Mystery of the Bulgarian Voices -kuoro ja Gerrard tekevät soundcheckiä. Kuvaaja ihmettelee, millaisesta henkilöstä lähtee tuollainen ääni, joka ei tunnu olevan kotoisin tästä maailmasta.

Niin, se ääni. Ääni, jollainen on ani harvalla. Ja kyky käyttää sitä. Gerrardin tummasävyinen ja täyteläinen kontra-altto ja siihen latautunut ikiaikaisuus on saanut ja saa monet kuulijat liikutuksen valtaan, jopa itkemään. Ja välillä Gerrardin laulu kohoaa valtameren syvyyksistä heliseviksi korukuvioiksi huilumaisiin korkeuksiin. Yliluonnollista vaikutelmaa korostaa sekin, ettei Gerrard useimmiten laula millään tunnetulla kielellä – hänen tavaramerkikseen on muodostunut glossolalia eli kielilläpuhuminen, sanaton viestintä.

Lisa Gerrard
Bulgarialainen laulutapa jätti Lisa Gerrardiin lähtemättömän vaikutuksen jo kolme vuosikymmentä sitten. Jussi Mankkinen / Yle

Käytävän päästä kuuluu oven kolahdus ja Lisa Gerrard saapuu saattajan kanssa paikalle. Kuten usein tällaisissa hieman negatiivisten ennakko-odotusten silaamissa tilanteissa, Gerrard osoittautuu helpoksi ja hauskaksi haastateltavaksi, jota tosin leimaa jonkinasteinen mystisyyden verho.

Savoy-teatteri, Lisa Gerrard
Tungosta loppuunmyydyssä Savoy-teatterissa. Ilta oli koonnut hyvin monenoloista yleisöä. Osa oli tullut kuuntelemaan bulgarialaista kuoroa, osa idoliaan Lisa Gerrardia. Jussi Mankkinen / Yle
The Mystery of Bulgarian Voices
The Mystery of the Bulgarian Voices -kuoroa. Kuoro on ollut toiminnassa jo 65 vuotta. 1980- ja 1990-luvuilla kuoro tunnettiin nimellä Le Mystère des Voix Bulgares. Jussi Mankkinen / Yle

Bulgarialaiskuoro toi valoa synkkyyden keskelle

Tällä hetkellä Lisa Gerrard kiertää Eurooppaa The Mystery of Bulgarian Voices -bulgarialaiskuoron kanssa, josta tuli pienimuotoinen maailmansensaatio 1980-luvulla. Mikrointervallit ja arkaainen laulutyyli inspiroivat useita taiteilijoita, ja esimerkiksi Kate Bush hyödynsi kuoron alkuvoimaista ilmaisua – tosin Trio Bulgarkan muodossa – peräti kahdella albumillaan.

Myös Gerrard tutustui kuoron tuotantoon jo varhaisessa vaiheessa. Hän oli perustanut muusikko Brendan Perryn kanssa 80-luvun alussa Melbournessa Dead Can Dancen, ja koska yhtyettä ei oikein ymmärretty Australiassa, kaksikko muutti varsin pian Lontooseen. Neoklassista, darkwavea ja arkaaisia elementtejä yhdistellyt, Gerrardin ainutkertaisella äänellä hopeoitu Dead Can Dance oli tuolloin jotakin ennenkuulumatonta, ja yhtye saavutti nopeasti kulttimainetta.

Tähän saumaan kiilautui myös eksoottinen bulgarialaiskuoro, joka jätti Gerrardiin lähtemättömän jäljen.

– Kävin kuuntelemassa heitä ensimmäisen kerran 80-luvulla. Kaivostyöläisten lakko oli juuri päättynyt, ja Iso-Britannia oli täynnä negatiivista energiaa ja tyytymättömyyttä. Yleinen ilmapiiri heijastui monen silloisen yhtyeen musiikkiin – ryvettiin surussa, murheessa ja hautajaistunnelmissa. Tunsin itsekin oloni alakuloiseksi. Mutta bulgarialaiset, he olivat niin täynnä valoa, iloa, positiivisuutta, toivoa ja rakkautta, eikä siinä ollut mukana häivähdystäkään korniudesta tai sentimentaalisuudesta, Gerrard muistelee.

Lisa Gerrard, The Mystery of Bulgarian Voices
Lisa Gerrard esiintymässä The Mystery of the Bulgarian Voices -kuoron kanssa. Kuoro tunnetaan mikrointervalleistaan ja arkaaisesta laulutyylistään. Jussi Mankkinen / Yle

Bulgarialaiskuoro kummittelee myös Dead Can Dancen ehkä ikonisimman laulun,The Host of Seraphimin bysanttilaisissa kerrostumissa.

– Kun sävelsin The Host of Seraphimia, yritin sinnikkäästi laulaa samalla tavalla kuin bulgarialaiset, mutta eihän se ollut minulle mahdollista – ei ainakaan ihan samalla tavalla.

Gerrardin kiinnostus itämaista musiikkia ja arkaaisia laulutyylejä kohtaan ei ole sattuma. Hän vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Melbournen maahanmuuttajalähiössä, turkkilaisten ja kreikkalaisten kulttuurivaikutteiden keskellä. Gerrardin isä oli irlantilainen, joten kotona laulettiin ja kuunneltiin traditionaalisia sean-nós -tyylin (siirryt toiseen palveluun) mukaisia koristeellisia lauluja.

Lisa Gerrarrd
Katso haastattelu kokonaan englanniksi.

– Perheeni harrasti irlantilaisia perinteitä: viikonloppuisin mentiin aamulla jumalanpalvelukseen, sitten pelattiin jalkapalloa, sen jälkeen juotiin paljon ja humalahakuisesti alkoholia ja lopulta ryhdyttiin laulamaan. Meillä ei ollut kotona moderneja soittimia, ja yleensäkin länsimaista musiikkia soitettiin kasvuympäristössäni hyvin vähän. Ortodoksisen kirkon juhlapäivinä lähiympäristössä kuului paljon kreikkalaista sakraalimusiikkia. Täytyy myöntää, että kun nykyään menen Australiaan, se ei tunnu oikealta kodilta – Kreikka sen sijaan tuntuu.

Lisa Gerrard
Lisa Gerrardin musiikillinen ura alkoi Melbournessa post-punk -bändeissä. Jussi Mankkinen / Yle

Kadonneiden aikakausien jäljillä

Lisa Gerrardin musiikillista uraa leimaa viehtymys myytteihin ja muinaisiin kulttuureihin – sellaisiin kadonneisiin aikakausiin ja hetkiin, joista on enää jäljellä hauraita mielikuvia ja haperoituneita muistoja. Tämä tulee esille jo laulujen nimistä: Sailing to Byzantium, Echolalia, Neptune, Psychopomp, Return of the She-King...

– Pidän kaikenlaisesta musiikista, joka koskettaa sydäntäni. Pidän toki myös nykymusiikista, mutta jostain syystä orgaanisista sävyistä ja äänistä on tullut minulle luontevin ilmaisutapa. Olemme käyttäneet Dead Can Dancessä myös elektronisia soittimia, joten ei pidä paikkaansa, että olisin kiinnostunut pelkästään akustisista instrumenteista. Mutta jos asioita katselee 1600-luvun tai vielä varhaisempien aikakausien näkökulmasta, niin eihän silloin ollut luonnollisestikaan olemassa sähkökitaroita.

Gerrardin kohdalla musiikillista ajattomuutta korostaa sekin, että hän viestittää laulaessaan harvoin oikeilla, olemassa olevilla sanoilla tai lauseilla. Gerrardin mukaan kyse on siitä, kuinka tunnetiloja välitetään taiteellisessa kontekstissa kuulijalle.

– Opittu kieli on oleellinen osa systeemiä, mutta en ole täysin varma siitä, onko se kaikkein tehokkain tapa kommunikoida. Minä käytän sielun kieltä: siinä on ilmaisuja, jotka ovat hyvin musiikillisia, mutta jotka eivät välttämättä koskaan toistu, tai jotka eivät aina välitä samaa sanomaa. Jos vaikkapa laulan näitä luomiani uusia sanoja surullisessa mielentilassa ja huomaan, että ihmiset itkevät, tiedän että he ymmärtävät minua.

Tällaisten vastausten takia Gerradia voisi melkeinpä pitää jonkinlaisena meediona, jonka kautta tuntemattomat voimat viestivät salaperäisiä nuottejaan, mutta:

– En todellakaan tunne olevani mikään meedio, Gerrard huudahtaa, ennen kuin kysymys on ehtinyt loppuun saakka.

– Olen kylläkin sitä mieltä, että meillä kaikilla on intuitiivisia kykyjä, myös minulla. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että tällä olisi jotakin tekemistä velhojen tai noitien tai vastaavien kanssa. Olen kiinnostunut esoteriasta, mutta siinä mitä teen, ei ole esoterian kanssa mitään yhteistä. Itse koen, että kyse on sielusta: jokaiselle on annettu lahjaksi sielu, eikä sitä voi valita. Ja olen sitä mieltä, että musiikki tulee suoraan sielusta.

Lisa Gerrard
Lisa Gerrard kertoo laulavansa sielun kielellä. Hän käyttää lauluissaan harvoin mitään tunnettua kieltä. Tämän takia laulajaa on myös mystifioitu. Jussi Mankkinen / Yle

The Serpent's Egg oli kokonaisvaltaisen oppimisen aikaa

Suurelle yleisölle Gerrard lienee tunnetuin Ridley Scottin Gladiator-elokuvan musiikin säveltäjänä – siitähän tipahti Golden Globekin – ja marraskuu kuluu konsertoidessa Hans Zimmerin tiimissä. Joulukuussa seuraa sarja esiintymisiä unkarilaissäveltäjä Balázs Havasin kanssa ja keväällä Dead Can Dance suuntaa kahdeksi kuukaudeksi kiertämään Pohjois- ja Etelä-Amerikkaa.

Lisa Gerrard
Konsertin päätteeksi Lisa Gerrard jakaa yleisölle lentosuukkoja. Jussi Mankkinen / Yle

Elokuvasäveltämiseen – jota Gerrard tekee jatkuvasti – liittyvät kysymykset saavat nyt valitettavasti jäädä, koska kello tikittää jo uhkaavasti. On viimeisen kysymyksen aika.

Millaista oli tehdä Dead Can Dancen hyvin, hyvin syvissä vesissä uiskennellutta The Serpent's Egg -albumia?

– Tuolloin minä ja Brendan asuimme Lontoossa ja se oli meille melko vaikeaa aikaa. Albumin tekeminen oli kuitenkin kokonaisvaltaista emotionaalista ja henkistä oppimista. Halusimme tutkia musiikillisia mahdollisuuksia niin pitkälle kuin mahdollista ja tehdä yhdessä jotakin ainutlaatuista. Ryhdyimme opiskelemaan klassisia instrumentteja ja orkestraalisia elementtejä. Minulle musiikin linja on aina ollut katkeamaton: voi olla albumeita, jotka poikkeavat linjasta, mutta kaikki asiat linkittyvät jotenkin toisiinsa. Samoin on ollut bulgarialaisten kanssa. Kyse on samasta prosessista, mutta erilaisista näkökulmista.