Kirjat ahmitaan nyt kuulokkeista, ja se saattaa järisyttää käsitystämme perinteisestä romaanista – "Pitää miettiä valmiiksi yhdeksän cliffhangeria"

Perinteisen äänikirjan rinnalle on syntynyt oma tarinallinen alalajinsa. Se on kirjailijoille suuri mahdollisuus, mutta haastaa vanhat työtavat.

äänikirjat
Maija Vilkkumaan luurit ja lehden kansi.
Moni suomalaiskirjailija kirjoittaa äänikirjoja, jotka on rakennettu lähtökohtaisesti kuunneltavaksi. Nella Nuora / Yle

Useimmille äänikirja tarkoittaa proosaa, jonka näyttelijä lukee ääneen sellaisenaan. Tällaisia äänikirjoja on ollut markkinoilla jo pitkään ja niiden suosio kasvaa alati.

Viime vuosina äänikirjamarkkinoille on alkanut tulla ensisijassa kuunneltavaksi suunniteltuja kirjasarjoja. Yksi äänikirjasarjojen tärkeimmistä jakelijoista on ruotsalainen kustannusjätti Storytel. Yhtiö julkaisee sarjoja oman Original-brändinsä alla, joka on verrattavissa Netflix Originalsiin.

Helsinkiläinen chick lit -kirjailija Laura Paloheimo on aina halunnut olla etujoukoissa kokeilemassa uutta. Ei siis ole ihme, että hänen äänikirjansa Sinut haluan vain löytyy Storytelin valikomasta.

– Suomessa ei ole puhuttu tarpeeksi siitä, miksi kuunneltavaksi tuotettu äänikirja on niin makea juttu.

Paloheimo kiehtoo äänikirjateollisuuden "ruotsalainen ote": katsotaan, mitä tästä tulee ja jos se myy, niin hyvä juttu. Äänikirjoissa ei olla kiinni korkeakirjallisuuden perinteissä, vaan toimitaan enemmän kuluttajien ehdoilla.

– Voisiko sinne laittaa sekaan musiikkia, dialogia, mitä vaan? Se on kiinnostava bisnes.

Uudet koukut ja kikat

Paloheimolla on kokemusta sekä perinteisen romaanin että kuunneltavaksi tarkoitetun äänikirjan teosta.

Luova prosessi on tyystin erilainen. Siinä missä perinteistä romaania saatetaan pompotella kustannustoimittajan ja kirjailijan välillä vuosia, äänikirja syntyy tiukan aikataulun saattamana.

Tunnin jaksoihin jaettu tarina pakottaa kirjailijan myös tekemään tarkempaa ennakkosuunnittelua.

– Minun pitää miettiä valmiiksi yhdeksän cliffhangeria.

Äänikirjoina toimivat erityisen hyvin tietokirjat kuten elämäkerrat ja self help -oppaat, kertoo kirjallisuudentutkija, dosentti Sanna Nyqvist Helsingin yliopistosta. Myös dekkarit maistuvat äänikirjojen ystäville.

Koska äänikirjan kuuntelu on yleensä sirpaleista ja sitä kuunnellessa osa informaatiosta menee väistämättä ohi, pitää kirjoittajan ottaa tiettyjä asioita huomioon. Esimerkiksi dekkaristin pitää sirotella vihjeitään selkeämmin kuin kirjoitetussa tekstissä.

Yksi tärkeä seikka on myös oikean kertojan valinta, Nyqvist sanoo.

– Paras kertoja äänikirjassa on minäkertoja, koska silloin kuulija tietää jatkuvasti, kuka on äänessä.

Laura Paloheimo.
Laura Paloheimo rakastaa perinteistä kirjaa. Silti hän haluaa olla eturintamassa kehittämässä uusia kerronnan tapoja. Nella Nuora / Yle

Kuunneltavaksi tarkoitettuun äänikirjaan suunnitellaan kansi, tunnusmusiikit ja valitaan lukija. Kirjailija osallistuu koko prosessiin ja pääsee – tai joutuu – määrittelemään sen, että tarinalle syntyy oikea tunnelma.

Osa kirjailijoista haluaa lukea teoksensa itse, mutta Paloheimo ei. Hän uskoo tarinansa suosikkiäänensä Sanna Majurin kerrottavaksi.

– Päätyisin värittämään tarinaa, koska teksti on liian tuttu.

Paloheimolle siirtyminen romaanista äänikirjasarjan kirjoittajaksi on ollut helppoa. Hänellä on työhistoriaa tv-maailmasta, joten nopea kerronta on luontevaa. Hän kertoo, että joillekin kollegoillensa äänikirjan tekeminen on ollut työläämpää.

Aikataulustressin ja tarkan suunnittelun vastapainoksi Paloheimo heittäytyy aika ajoin romaaninsa kimppuun.

– Romaanin kanssa on enemmän aikaa haahuilla inspiraation perässä, hän naurahtaa.

Digikirja ei avaa rahahanoja

Taide on perinteisesti huono bisnes – ainakin taiteilijalle. Kirjailijalle jää yhdestä myydystä teoksesta käteen vain muutama euro, koska kakkua on jakamassa niin monta osapuolta.

Äänikirja poistaa kalliit paino- ja jakelukustannukset, eli elvyttääkö tämä viimein kirjailijoiden tulovirrat?

– Mitkä tulovirrat? Paloheimo naurahtaa.

– Sähköiset eivät tuota kirjailijoille juuri mitään.

Paloheimon mukaan ongelma on se, että kirjat päätyvät liian nopeasti sähköiseen muotoon. Se vähentää kovakantisten myynti- ja lainausmääriä.

Elokuva-alalla on ollut jo pitkään sopimus siitä, millaisilla viiveellä elokuvat siirtyvät elokuvateattereista vuokraamoihin ja suoratoistopalveluihin. Laura Paloheimo toivoo, että myös kirja-alalla tehtäisiin vastaava sopimus.

– Kirjailijoiden täytyy pitää puoliaan, jotta sisällöt eivät mene maailmalle pilkkahintaan.

Äänikirjasarjan kirjoittaminen on kuitenkin kannattavaa, sillä taiteilijan saama kertakorvaus on siinä isompi kuin perinteisessä kirjassa.

– Se johtuu osaksi siitä, että sopimukseen kuuluu monien sisältöön liittyvien oikeuksien myynti.

Audio jyrää, kirja elää

Ovatko puheet perinteisen kirjan kuolemasta ennenaikaisia?

Sekä Sanna Nyqvist että Laura Paloheimo näkevät äänikirjojen suosion kasvun kirja-alalle mahdollisuutena, ei uhkana.

Nyqvist muistuttaa, että äänikirjat tuovat kirjojen pariin uusia yleisöjä. Sellaisia ovat muun muassa ruuhkavuosiaan elävät, joilla yksinkertaisesti ei ole aikaa ja energiaa tarttua kirjaan.

– Lisäksi ne ovat hyvä juttu erityisryhmille, joilla on vaikeuksia lukea perinteisiä kirjoja.

Marko Kilpi
Marko Kilven Storytelille kirjoittama äänikirjasarja Undertaker on julkaistu suomeksi, ruotsiksi ja hollanniksi. Toni Pitkänen

Paloheimo ja Nyqvist tunnustautuvat perinteisen romaanin ystäviksi ja uskovat perinteisen kirjan elinvoimaan. Innokkaat lukijat tulevat varmasti tarttumaan kirjaan myös tulevaisuudessa.

– Pitää silti muistaa, että maailma menee eteenpäin. Kukaan ei olisi uskonut aikoinaan, että LP-levy muuttuisi cd-levyksi ja cd-levy striimiksi.

Paloheimo uskoo, että myös vannoutuneille proosan kirjoittajille löytyy uusia tapoja hypätä äänikirjojen maailmaan heidän omilla ehdoillaan.

– Proosateoksista saattaa alkaa nousta spin-offeja, jotka eivät mahtuneet syystä tai toisesta alkuperäisteokseen.

Sanna Nyqvist uskoo, että korkeatasoinen kirjallinen fiktio, jossa käytetään kaikkia kielellisiä mahdollisuuksia, pysyy. Tyypillisiä kirjoitetun tekstin keinoja ovat epävarmuus ja merkitysten huojunta, jotka eivät toimi äänikirjassa.

Laura Paloheimo muistuttaa, että kirja on aistinautinto, ja sivujen koskettaminenkin on osa lukukokemusta. Lisäksi kirjalla on eräs verraton etu äänikirjaan verrattuna.

– Jos törmää vaikka upeaan lauseeseen, siihen voi palata.

Tartutko mieluummin perinteiseen kirjaan, vai nautitko romaanisi toisen lukemana? Kerro kokemuksiasi äänikirjoista. Keskustelu suljetaan kello 18.00.

Kannattaako kirja ahmia silmillä vai korvilla? Äänikirjat vähentävät stressiä ja ovat näppäriä, mutta toisinaan kannattaa myös pysähtyä lukemaan

Puhelimen kirjasovelluksista kirjojen Spotify? Äänikirjojen suosio kasvanut jopa 200 prosenttia

Kotimainen chick lit -kirjallisuus on jo salonkikelpoista – bimbo-leima on kadonnut