Johtaja Heikki Helve oli työmatkalla, kun tieto hyökkäyksestä tuli – näin Kuopion kouluiskun kriisihoito eteni

Kriisityötä ohjataan Suomessa suositusten varassa, vaikka asiantuntijoiden mukaan se pitäisi määritellä laissa.

kriisityö
kuntayhtymän johtaja Heikki Helve presidentinkadun oppilaitoksen edustalla
Koulutuskuntayhtymän johtaja Heikki Helveen mukaan opiskelijoiden kanssa vietetty hiljainen hetki oli koskettava, ja toi näkyväksi yhteisön tuen.Sami Takkinen / Yle

“Heikki, sano millaista apua tarvitset.”

Savon koulutuskuntayhtymän johtaja Heikki Helve muistaa hyvin kysymyksen, joka esitettiin hänelle ensimmäisessä kokouksessa kauppakeskus Hermanissa tapahtuneen kouluhyökkäyksen jälkeen.

Kello oli tiistai-iltana 17.30 ja saman pöydän ääreen oli kokoontunut joukko kriisiavun ammattilaisia. Hyökkäyksestä oli kulunut vain muutamia tunteja.

Mediapyörityksen ja päätöstenteon keskellä ollut Helve ei pysty nimeämään, keitä kaikkia tahoja ensimmäiseen kokoukseen osallistui. Kriisityön koneisto oli pyörähtänyt käyntiin jo päivällä ja toimi koko ajan taustalla.

– Se kuvastaa hyvin sitä henkeä siinä, että sano mitä apua tarvitset, he hommaavat sen tänne, hän sanoo.

kuntayhtymän johtaja Heikki Helve presidentinkadun oppilaitoksen aulassa
Heikki Helveen piti tehdä päätöksiä nopeasti. Mitä tehdään? Missä tehdään? Paine oli kova.Sami Takkinen / Yle

Helveen oli päätettävä, missä koulun tiloissa ja milloin kriisiapua järjestetään. Yhteisen pöydän ääressä päätettiin, ketkä ovat aamulla vastaanottamassa työpaikalle palaavaa henkilökuntaa ja ketkä ovat muutamaa tuntia myöhemmin antamassa apua eniten altistuneille oppilaille.

Sitten piti päättää sisäisestä tiedottamisesta, jotta apu tavoittaisi kaikki koulun työntekijät, oppilaat ja heidän huoltajansa. Tarvittiin tietoa, ketä Hermanin koulutiloissa oli ollut päivällä paikalla.

Kaiken lisäksi Savon ammattiopistossa on yli 500 opiskelijaa, joiden äidinkieli on jokin muu kuin suomi. Heille piti saada englanninkielistä keskusteluapua ja tieto, että ulkomaalaisiin opiskelijoihin ei kohdistu erityistä uhkaa.

– Ei siinä äänestetä asioista. Pyydetään näkemykset ja sitten päätetään. Sillä viikolla jouduin tekemään niin paljon päätöksiä, että sitä päätösten määrää ei pysty jälkikäteen laskemaan, Helve sanoo.

Jokaisen tavoitteena oli auttaa uhreja, läheisiä ja altistuneita.

Taksimatka Helsingistä Kuopioon

Heikki Helve sai tiedon Savon ammattiopiston tiloissa tapahtuneesta hyökkäyksestä puhelimitse jo klo 12.32. Hän oli Helsingissä ammatillisen johdon foorumissa. Mukana oli myös osa koulun johtoryhmästä.

Kuopioon oli päästävä mahdollisimman nopeasti, joten ensimmäisenä tilattiin taksi. Samaan aikaan Helve lähetti tekstiviestin oppilaitospastori Panu Pohjolaiselle. Siinä hän pyysi Pohjolaista soittamaan heti.

– Tiedän, että opiskelijat luottavat hyvin vahvasti meidän oppilaitospastoriin, Helve sanoo.

Pohjolainen lähti Helveen pyynnöstä välittömästi kauppakeskus Hermaniin ja ryhtyi kokoamaan paikalle tulleen rehtorin kanssa ensimmäistä kriisiryhmää. Tukea pystyttiin tarjoamaan jo puolessa tunnissa siitä, kun Helve sai ensitiedon tapahtuneesta.

Tavoitteena oli rauhoittaa tilannetta ja luoda turvallisuuden tunnetta.

Samaan aikaan Helve nousi Helsingissä taksiin yhdessä tulosalueen johtaja Pirjo Malisen, rehtori Birgitta Kankaanpään ja apulaisrehtori Pirjo Peltolan kanssa. Taksi valittiin, jotta kenenkään heistä ei tarvinnut ajaa.

Kuopioon ajettiin yhdellä kolmen minuutin pysähdyksellä. Helve vastasi median soittoihin ja muut olivat yhteydessä tapahtumapaikalle. Kännyköitä ladattiin vuorotellen.

– Kuopion sosiaalipäivystys otti yhteyttä ajon aikana ja samalla sovimme illan kokouksesta. Saimme nopeasti tiedon, että KYS oli avannut omaisia varten puhelinnumeron, Helve sanoo.

Helveen mielessä kävi, kuinka hän oli vieraillut Hermanin koulutiloissa juuri vuorokautta aiemmin. Ilmapiiri oli ollut rauhallinen ja hyvä, eikä mistään olisi voinut aavistaa, mitä tuleman piti.

Isokaan kaupunki ei selviä yksin

Kuopion sosiaalipäivystys otti kouluhyökkäyspäivänä selkeän johtovastuun kriisiavun järjestämisestä. Se hälytti paikalle oman 21 työntekijän kriisiryhmänsä sekä Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoisten joukon.

Kaupungin kriisiapuvalmiutta voi kuvailla hyväksi. Kun sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi keväällä uudet suositukset (siirryt toiseen palveluun) psykososiaalisen tuen kehittämiseksi, päivitti kaupungin sosiaalipäivystys suuronnettomuustilanteiden ohjeensa.

Mutta kaikesta varautumisesta ja työntekijöiden määrästä huolimatta myös Kuopio tarvitsi lisäapua.

– Traumatilanteessa altistuneiden määrä oli niin mittava, että kutsuimme tueksi SPR:n psykologien valmiusryhmän, sanoo Kuopion perusturvajohtaja Mari Antikainen.

Valmiusryhmään kuuluu 24 jäsentä, joista Kuopioon saapui 13. Heidän avullaan varmistettiin, että oikea-aikaista hoitoa riitti kaikille.

Apua tuli myös valtakunnan tasolta.

Suomessa on käytössä malli, jossa sosiaali- ja terveysministeriö antaa tehtävämääräyksen Vantaan sosiaali- ja kriisipäivystykselle. Siellä on päivystävä yksikkö, jolla on valtakunnallinen valmius antaa kriisiapua.

Vantaan asiantuntijat olivat ensimmäisinä päivinä yhteydessä Kuopioon ja tukivat kriisityön johtamista. Kolme Vantaan työntekijää oli Kuopiossa torstaina ja perjantaina.

Kuopion perusturvajohtaja Mari Antikaisen mukaan valtakunnallinen apu on erittäin tärkeää, mutta sen lisäksi alueille tarvittaisiin lisää vaikeiden tilanteiden kriisityön osaamista.

– On eri asia lähteä viemään kuolinviestiä kuin käsitellä näin vakavaa väkivallan kohtaamista. Vantaan ryhmällä on osaamista, joka alueilta puuttuu, hän sanoo.

Kuopioon perustettiin muutama päivä kouluhyökkäyksen jälkeen laaja-alainen johtoryhmä, joka organisoi ja suunnitteli ammattiopistossa tarvittavaa psykososiaalista tukea. Johtoryhmä työskentelee edelleen ja osallistuu muun muassa kaupungin tukipaketin valmisteluun.

Yhteisön tuki helpotti surussa

Savon ammattiopistolla järjestettiin hyökkäyksen jälkeisenä päivänä hiljainen hetki. Punatiilisen päärakennuksen juhlasali ja sen vieressä oleva aula täyttyivät opiskelijoista.

Kaikki seisoivat, sillä penkkejä ei ollut.

Helve kuvailee, kuinka aamun voimakas ahdistuminen lieventyi yhdessäolon ja yhteisön tuen kautta.

– Se oli hyvin koskettavaa. Ihmiset olivat sen jälkeen paljon helpottuneempia, hän sanoo.

Suruliputus savon ammattiopistolla Kuopion presidentinkadulla.
Savon ammattiopiston päärakennus täyttyi keskiviikkona hiljaisista ja toisiaan tukevista opiskelijoista.Sami Takkinen / Yle

Myötätuntoa osoitettiin myös viestein. Helveen sähköposti täyttyi osanotoista, eikä hän ehtinyt vastaamaan kaikille.

Yksi viesteistä tuli Kauhajoelta henkilöltä, joka oli ollut 11 vuotta sitten tekemässä päätöksiä kouluhyökkäyksen jälkihoidosta. Viesti oli lyhyt ja siinä toivotettiin jaksamista.

– Hän kirjoitti, että en neuvo sinulle Heikki mitään muuta, kuin että tee kaikkesi, että arki palaisi mahdollisimman nopeasti, Helve sanoo.

Saman neuvon antoivat kriisityön ammattilaiset. Koulutyötä jatkettiin seuraavana päivänä muissa ammattiopiston tiloissa.

Helve kävi tapahtumapaikalla noin viikkoa myöhemmin. Hän käveli kauppakeskuksen toisessa kerroksessa huoneesta toiseen ja mietti tilaan liittyviä tunteita ja muistoja.

– Päätin, että tänne ei kenenkään tarvitse enää tulla, Helve sanoo.

Uudet opetustilat remontoidaan kauppakeskuksen ensimmäiseen kerrokseen. Päätöksellä oli kustannusvaikutuksia, mutta Helve sai siihen kuntayhtymän hallituksen tuen.

Tiedon hidas jakaminen hankaloitti auttamista

Hermanin kauppakeskuksen toiseen kerrokseen jäi paljon tavaroita, joita hyökkäystä paenneet ihmiset jättivät jälkeensä. Poliisi ilmoitti torstaina, että tutkinta oli edennyt ja tavarat oli mahdollista palauttaa.

Koulun tiloista löytyi avaimia, lompakoita, laukkuja ja puhelimia. Arjessa tarvittavia tavaroita, jotka luovutettiin vain niiden omistajille.

Oli selvää, että opiskelijat ja opettajat tarvitsivat tukea tavaroiden hakemiseen.

Kriisiryhmät kävivät läpi, kuinka paljon heillä oli irrottaa paikalle henkilöstöä. Illan aikana kontaktoitiin ihmisiä, keskusteltiin ja tarjottiin apua.

Koulun tehtävänä oli toimittaa viranomaisille nimilista opiskelijoista. Samalla jouduttiin miettimään lakia ja sitä, kenellä viranomaisella oli oikeus saada mitäkin tietoa.

Helve istui metrin päässä sosiaalipäivystyksen edustajasta, joka lähetti omalla kannettavallaan hänelle tietopyynnön. Helve merkitsi tietopyynnön virallisesti ja lähetti sen jälkeen nimilistan omalta koneeltaan.

Helveen mielestä tietoturvaan liittyvät kysymykset tuntuivat liian tiukoilta. Erityisesti, kun niitä mietti kriisiavun kannalta.

– Miten varmistetaan, että kaikki altistuneet on tavoitettu? Että ei synny sellaista tilannetta, että vain oletetaan, että jotain on jo tehty, hän sanoo.

Helve ehdottaa, että laki antaisi yhdelle viranomaiselle oikeuden koota altistuneista nimilistan ja antaa tietoja niitä tarvitseville viranomaisille. Listaan kirjattaisiin, ketkä on tavoitettu ja millaisesta jatkosta on sovittu.

Kartoitustyötä helpottava lista tuhottaisiin, kun akuutti tarve olisi ohi.

Kriisityön vastuu ja mallit vaihtelevat

Kriisityön johtamisesta vastaavat sosiaalipäivystykset ovat Suomessa hyvin erikokoisia ja -näköisiä. Myös niiden valmius vastata kriisitilanteisiin vaihtelee.

Sosiaali- ja terveysministeriön valmiusjohtaja Pekka Tulokkaan mukaan kriisitukea olisi hyvä tarkastella valtakunnallisesti.

Yksi vaihtoehto olisi viiden alueen malli, jossa apu tulisi läheltä ja sitä vahvistettaisiin tarvittaessa.

– Tässä olisi kehitystarvetta. Miten muut lähtevät auttamaan ja miten apu koordinoidaan, Tulokas sanoo.

Kuopion perusturvajohtaja Mari Antikaisen mukaan yksi vaihtoehto olisi maakunnallinen malli. Se olisi luonteva, sillä Kuopio vastaa ensi vuoden alusta koko oman maakuntansa sosiaalipäivystyksestä.

– Tällaiset maakunnalliset mallit voisivat auttaa pieniä paikkakuntia kriisitilanteissa. Mutta olemme keskustelleet sosiaalipäivystysten kesken viiden erityisvastuualueen mallistakin. Kyllä se tavoitetila varmasti olisi, Antikainen sanoo.

Antikainen toivoo, että kriisitilanteiden psykososiaalisen tuen järjestäminen ja vastuu kirjattaisiin lakiin.

Tällä hetkellä on riskinä, että henkilöitä jää avun ulkopuolelle.

Onnettomuustutkintakeskus suositti jo vuonna 2015, että vakavien onnettomuuksien psykososiaalista tukea varten pitäisi olla suunnitelmat, resurssit, määritellyt vastuut ja päätösvaltainen asiantunteva johto riippumatta siitä, missä onnettomuus tapahtuu tai mistä asianosaiset ovat kotoisin.

Auttajien määrä pysäytti

Hyökkäyksestä oli kulunut neljä vuorokautta. Heikki Helve oli varannut lauantaina osan päivästä siihen, että oli vieraiden ihmisten tavoittamattomissa, ihan muissa maisemissa.

Oli aikaa pysähtyä ensimmäistä kertaa sitten tiistaisen taksimatkan Helsingistä Kuopioon.

Ajatukset pyörivät tapahtuneen ympärillä. Hän mietti ihmisiä, joita oli tavannut viikon aikana. Päällimmäisenä mielessä oli auttajien suuri joukko.

– Minä vaan mietin, että mistä ne kaikki auttajat tulivat. Siinä akuutissa hetkessä oli hienoa, että he olivat siinä, Helve sanoo.

kuntayhtymän johtaja Heikki Helve presidentinkadun oppilaitoksen aulassa katsomassa ikkunasta ulos
Heikki Helveen mukaan yhteistyö ammattiopiston ja kriisityön ammattilaisten välillä toimi hyvin. Hän pohtii silti, miten vastaava tilanne olisi pystytty hoitamaan pienemmällä paikkakunnalla.Sami Takkinen / Yle

Artikkeliin on haastateltu siinä esiintyvien henkilöiden lisäksi:
Atte Varis, SPR:n psykologien valmiusryhmä
Liisa Holopainen, hallitussihteeri, sosiaali- ja terveysministeriö
Tove Ruokoja, sosiaali- ja kriisipäivystyksen päällikkö, Vantaan kaupunki

Lue myös:

Kuopion kaupungin tukipakettiesitys koulusurman kriisityön jälkihoitoon on lähes valmis: "Tarvitsemme satoja tuhansia euroja"

Savon ammattiopisto ei palaa enää tiloihin, joissa Kuopion kouluhyökkäys tapahtui – johtaja: "Tämä on kaikille parempi ratkaisu"

Vantaan kriisikeskus: valmiussuunnitelmat ajan tasalle