"Suomessa on hyvin vakava, syvä tietovaje" – tuore tietokirja kertoo valtaväestölle saamelaisista saamelaisten ehdoilla

Kirjaan on haastateltu useita kymmeniä saamelaisia ja se julkaistaan perjantaina Helsingin keskustakirjasto Oodissa. Yhteiskuntatieteiden tohtori arvioi kirjassa olevan luettavaa suomalaisille ja saamelaisille.

tietokirjallisuus
Kuikka Ranta ja Jaana Kanninen , Vastatuuleen kirja , oodi kirjastossa
Kukka Ranta ja Jaana Kanninen ovat toimittajia ja tietokirjailijoita. He ovat työssään perehtyneet ihmisoikeuksiin sekä alkuperäiskansoihin liittyviin aiheisiin.Juha Heikanen / Yle

Toimittajat Kukka Ranta ja Jaana Kanninen ovat kiertäneet miltei kahden vuoden ajan Suomen Saamenmaalla tutustuen saamelaisiin ihmisiin, elämäntapaan, historiaan ja nykyhetkeen.

Maiden menetys, rotututkimukset, asuntolakokemukset, assimilaatio. Siinäpä muutamia saamelaisia koskevia teemoja, joita tuore kirjajulkaisu “Vastatuuleen – saamen kansan pakkosuomalaistamisesta” käsittelee. Teoksen on kustantanut S&S.

Kirja on tehty alkuperäiskansatutkimuksen eettisiä ohjeita noudattaen, mikä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että se on tehty tiiviissä yhteistyössä saamelaisten kanssa – sen lähdeluettelosta löytyy kymmenien saamelaisten nimet. Ranta kertookin, että tarve kirjalle ja idea sen pääteemasta tuli nimenomaan saamelaisilta itseltään.

– Projektin näkökulma, assimilaatio, syntyi saamelaisten omasta tarpeesta. Jokaisella alueella on ollut omia haasteitaan. Keskustelemalla olemme työstäneet lukuja eteenpäin, Kukka Ranta kertoo.

Tapaamisten ja tutkimusten myötä kaksikolle muodostui laaja kuva saamelaisten kokemuksista.

Ennen kirjaprojektin aloittamista Ranta keskusteli lukuisten saamelaisten kanssa halutessaan ymmärtää nykytilannetta ja historiaa aina syvällisemmin. Syntyi ajatus kirjasta, joka valottaisi saamelaisten kokemuksia niin historiassa kuin nykypäivänä myös valtaväestölle.

Saamelaisena poronhoitajana vastuunkanto omasta kulttuurista ja poronhoidosta alkaa jo hyvin nuorena. ”Päivääkään ei mene, ettenkö miettisi tulevaisuutta, poronhoidon jatkuvuutta ja sitä, miten laitumet riittävät.”

Juhán-Tuommá Magga Vastatuuleen-kirjassa

"Suomalaiset eivät tiedä saamelaisista mitään"

Valtaväestön vähäinen tietämys saamelaisista ja saamelaisuudesta toimivat merkittävinä puskureina sille, että kirjoittajat ryhtyivät toimeen.

– Suomalaisina toimittajina tiedämme, että suomalaiset eivät tiedä saamelaisista yhtään mitään. Se tuntui jotenkin pakottavalta syyltä, kertoo Jaana Kanninen.

Jaana Kanninen kertoo ihmetelleensä sitä, miten kukaan ei ole aikaisemmin tällaista kirjaa tehnyt. Kirjaa, joka avaisi saamelaisten tarinoita suomalaisille.

– Meidän oli pakko tehdä se, Kanninen sanoo.

Kautta työprosessin toimittajia on kauhistuttanut se, kuinka vähän jopa virkamiestasolla esimerkiksi alkuperäiskansojen oikeuksista tiedetään.

– Havaitsimme useammassa kohdassa työn aikana, että suomalaiset päättäjät eivät ymmärrä, mitä tarkoittaa kansainvälisen oikeuden tuomat kollektiiviset oikeudet, jotka kuuluvat alkuperäiskansalle, Jaana Kanninen kertoo.

– Meillä on hyvin vakava, syvä, rakenteellinen tietovaje. Tämä myös mahdollistaa sen, että meillä on paljon saamelaisia koskettavaa disinformaatiota, Kukka Ranta toteaa.

 ”Kukaan ei koskaan kieltänyt minua puhumasta saamen kieltä tai haukkunut saamelaiseksi, mutta alemmuuden tunteen vain tiesi ja oppi olevaksi. Ehkä syynä oli se, että saamelaisuus ei juuri näkynyt opetuksessa missään”

Minna Rasmus Vastatuuleen-kirjassa

“Toimittajat ovat malttaneet kuunnella saamelaisia”

Koska toimittajat ovat suomalaisia eivätkä kuulu saamelaisyhteisöön itse, uskovat he pystyvänsä käsittelemään traumaattisia asioita etäämmältä. Kipeistä aiheista pääsee nopeammin yli, kun itse ei ole osa alkuperäiskansaa. Toki heitäkin aiheet ovat koskettaneet syvästi.

Ranta kertoo, että moni saamelainen on kertonut lyhyenkin vastaavia aiheita käsittelevän juttukokonaisuuden kirjoittamisen olleen hyvin uuvuttavaa.

– Meillä ei ole sitä samaa ylisukupolvista traumataakkaa, mitä saamelaiset kantavat. Siksi meille kirjoittamisprosessi on ollut helpompi, kuin se saamelaiselle olisi ollut, Kukka Ranta pohtii.

Kirjan lukeminen voikin olla saamelaiselle rankka kokemus, sillä se käsittelee monille henkilökohtaista elämää koskettavia asioita.

– Moni on nyt kommentoinut somessa, ettei pysty lukemaan kuin osia kerrallaan, koska aiheet tulevat niin lähelle ja kyyneleet sumentavat näön, Ranta kertoo.

Jotta lukukokemus voisi olla rankoista asioista huolimatta myös voimauttava saamelaisille, on kirjan punaisena lankana on pyritty pitämään kirjailijoiden näkemä saamelaisten yhteisöjen voima, selviytyminen ja toivo.

Ryhmän saamelaiset opiskelijat saivat esi-isiensä kielen takaisin, ja muut pääsivät oppimaan kotiseutunsa ja yhteisönsä vanhan kielen. Sen jälkeen heidät lähetettiin töihin kieltä levittämään. "Isän kielen oppiminen tuntui ihan käsittämättömän upealta", sanoo Anna Morottaja selvästi liikuttuneena.

Lainaus kirjasta Vastatuuleen - saamen kansan pakkosuomalaistamisesta

Sen lisäksi, että teos antaa runsaan tietopaketin valtaväestölle, riittää siinä tietoa saamelaisillekin. Yhteiskuntatieteiden tohtori ja Oulun yliopiston Giellagas-instituutin johtaja Anni-Siiri Länsman pohtii, että vaikka kirjan tiedot olisivatkin saamelaisille jo tuttuja, on eri asia, että ne on koottu yhdeksi paketiksi.

Länsman arvostaa sitä, että toimittajat ovat malttaneet kuunnella, mitä saamelaisilla on sanottavanaan. Saamelaisten ääni kuuluukin kirjassa hänen mielestään hyvin.

– Uskon, että jos suomalainen henkilö vain malttaa lukea kirjan, hän saa paljon tietoa saamelaisista, heidän ajattelustaan ja siitä, miten he kokevat historiansa ja arkipäivänsä, sanoo Länsman.

Yliopistonlehtori, yhteiskuntatieteiden tohtori, Giellagas-instituutin johtaja Anni-Siiri Länsman
Anni-Siiri Länsman suosittelee lämpimästi Vastatuuleen-kirjan lukemista sekä suomalaisille että saamelaisille. Vesa Toppari / Yle

Länsmanin mukaan on toki selvää, että suomalainen kertoo asiat eri tavoin, kuin saamelainen itse, mutta kummatkin näkökulmat ovat tarpeellisia.

– Kirjan kirjoittajat ovat selkeästi valinneet näkökulmansa saamelaisten historiaan ja nykypäivään, mutta pystyvät esittämään asiansa niin, että lukijalle jää mahdollisuus omiin tulkintoihin.

Kukka Ranta kertoo, että tekstiä on pyritty kuljettamaan niin, että asiasta täysin tietämätön voisi ymmärtää tekstiä, mutta täysin saamelaisten yhteisöjen tarpeesta lähtien

"En halua tulla määritellyksi pakkosuomalaistamisen passiiviseksi uhriksi"

Anni-Siiri Länsman toteaa Vastatuuleen-kirjan luettuaan, että Kanninen ja Ranta ovat ottaneet teoreettiseksi lähtökohdakseen kolonialismin ja pakkosuomalaistamisen käsitteet.

– Tämä johtaa ajoittain ylitulkintoihin, kuten silloin kun 1940–1980-luvuilla oppilasasuntoloissa asuneet saamelaiset määritellään traumatisoituneeksi, asuntolakouluissa kiusatuksi ja pakkosuomalaistamisen kokeneeksi näkymättömäksi sukupolveksi, Länsman pohtii.

Länsman sanoo, että uhrius voi toimia toki poliittisissa yhteyksissä, mutta yksilön osalta tilanne on erilainen.

– Minä en ainakaan halua tulla määritellyksi pakkosuomalaistamisen passiiviseksi uhriksi, vaikka koulu- ja asuntola-ajoista olisikin hankalia muistoja. Uhrin kategoria voi olla tehokas poliittisessa retoriikassa, mutta yksilön tasolla se voi toimia leimakirveen tavoin ja estää vaikeiden muistojen rakentavaa käsittelyä, toteaa Länsman.

Länsmanin mukaan pakkosuomalaistamisen käsite ei tunnu sopivan kuvaamaan saamelaisia, jotka asuntolataustastaan huolimatta ovat arjessaan siirtäneet saamen kieltä ja muuta kulttuuriperintöään jälkipolville ja edistäneet saamelaiskulttuuria yhteiskunnan eri sektoreilla.

Kirjassa käsitellään myös saamelaisia kohtaan harjoitettua kolonialismia. Kirjoittajat tarkoittavat tässä Länsmanin mukaan tapaa, jolla saamelaisten maat ovat siirtyneet Suomen valtion haltuun ja saamelaisten yhteiskuntarakenteet korvattu valtaväestön rakenteilla ja instituutioilla.

– He suorastaan vyöryttävät lukijoiden eteen kuvauksia vuosisatoja kestäneestä perinteestä, joka alkoi jo 1750-luvulla, jolloin valtiorajojen vetämiset johtivat vähitellen poronhoidolle katastrofaalisiin rajasulkuihin ja muuttoliikkeisiin, mistä seurasi laidunaluekiistoja, pohdiskelee Länsman.

Hän lisää, että 1990-luvulla kärjistyneet kiistat metsänhakkuista ja sekä 2010-luvulla epäoikeudenmukaiseksi koettu Tenon kalastussopimus ja Jäämeren radan rakennussuunnitelmat ovat osa tätä jatkumoa.

– Ne ovat myös esimerkkejä siitä, kuinka saamelaiset ja Saamelaiskäräjät on usein ohitettu saamelaisalueen luonnonvarojen käyttöä koskevassa päätöksenteossa.

Länsmanin arvion mukaan historiallista jatkumoa katsoen voi kallistua kirjoittajien tarjoamaan kolonialismitulkintaan, vaikka lähemmäksi nykyaikaa tultaessa kolonialismin käsite on hänen mukaansa epätarkka sekä taustaoletuksena ongelmallinen, kun analysoidaan paikallisia kiistoja.

– Kirja piirtää ankaran, jopa väkivaltaisen, kuvan kamppailusta saamelaisalueiden luonnonresursseista, arvioi Anni-Siiri Länsman.

Vaikka kirjan tarkoitus on ennen kaikkea lisätä suomalaisen yleisön tietämystä saamelaisista, Länsman suosittelee kirjaa lämpimästi myös saamelaisille.

– Kirjassa esitellään saamentutkimusta haastattelujen lomassa, mikä vie tarinaa mielenkiintoisesti ja tempaavasti eteenpäin.

Tutkimustulokset takaisin kotiin

Saamelaiset ovat varsin tutkittu kansa, mikä ilmenee myös Rannan ja Kannisen uudesta kirjasta.

Aikoinaan saamelaisia kutsuttiin erinäisiin tutkimuksiin, joissakin tehtiin esimerkiksi kallonmittauksia. Monenlaisia tutkimuksia yhdistää se, etteivät saamelaiset koskaan saaneet tutkimustuloksista minkäänlaista tietoa takaisin. Lukuisten tutkimusten myötä monia onkin kohdannut niin sanottu tutkimusväsymys.

Kuvassa Jaana Kannisen ja Kukka Rannan tietokirjan "Vastatuuleen" kansi.
Vastatuuleen-kirjan kansikuvan on ottanut nuorgamilainen Lada Suomenrinne. Kirjan on kustantanut kustantamo S&S.Vesa Toppari / Yle

Tällä kertaa haastatteluiden tulokset viedään kuitenkin takaisin sinne, mistä ne on haettukin.

Kanninen ja Ranta vierailevat teoksensa kanssa joulukuussa Saamenmaalla; Inarissa, Sevettijärvellä ja Vuotsossa.

Tekijät saavat nyt huokaista hieman helpotuksesta työn ollessa valmis. He ovat laskeneet, että tietokirjan tekemiseen on kulunut yhteensä viisi naistyövuotta. Myös lukuisia junassa ja autossa vietettyjä tunteja on mittariin kertynyt.

Tulevaisuuden osalta kirjailijat valottavat toiveitaan esimerkiksi siitä, että peruskoulussa lisättäisiin opetusta saamelaisista. Kukka Ranta toivoo, että kirja voisi mahdollisesti myös edistää käynnissä olevaa totuus- ja sovintokomissiota ja että suomalaiset voisivat ymmärtää millaisista asioista on kyse.

– Tulevaisuus näyttää, onnistuimmeko pienentämään tätä raja-aitaa tai lisäämään tietämystä, Jaana Kanninen sanoo.

Tietokirjan julkaisutilaisuus on tänään perjantaina Helsingin keskustakirjasto Oodissa. Teos on myös esillä parhaillaan käynnissä olevilla Helsingin kirjamessuilla.

Voit keskustella aiheesta kello 19:ään saakka.