Mistä saamelaisten vanhoista haudoista ryöstetyt pääkallot saisivat uuden viimeisen leposijan? – Saamelaismuseo Siidaan varastoidut luut ja pääkallot halutaan haudata uudelleen

Saamelaismuseon varaston kätköissä 170 saamelaisten luuta ja pääkalloa odottaa uudelleen hautaamista.

saamelaiset
Helsingin yliopisto
Hyvissä aikeissa -dokumeantaráidu / Yle

Melkein kaksikymmentä vuotta varastossa maanneet, haudoistaan kaivetut saamelaisten luut ja pääkallot pitäisi haudata uudelleen, mutta mihin ja milloin, sitä pohditaan parhaillaan Inarissa, saamelaismuseo Siidassa.

Helsingin yliopisto luovutti vuonna 2001 saamelaismuseolle luukokoelmansa säilytettäväksi. Kokoelmassa on saamelaisalueelta tutkimuskäyttöön kaivettuja luita ja pääkalloja, yhteensä 170 kappaletta, kertoo museonjohtaja Sari Valkonen.

– Kokoelman mukana tuli myös jonkin verran tutkimustuloksia, joista selviää, että luita on mittailtu, sanoo Valkonen.

Viimeiset leposijat eivät saaneet olla rauhassa varsinkaan 1800-luvun lopussa ja 1930-luvulla

Anatomian tutkijat ovat kaivattaneet luita vanhoista haudoista ympäri saamelaisaluetta. Ihmisille ei ole tarkkaan kerrottu, mistä tarkalleen ottaen luita on kaivettu ylös viimeisistä leposijoista.

Helsingin yliopiston anatomian laitos keräsi antropologisia tutkimuksia varten näytteitä ja kaivatti hautoja jo 1870– ja 1880-luvuilla Utsjoella ja Inarissa.

Utsjoen ja Inarin vanhat hautausmaat olivat kaivausten kohteena 1930-luvulle asti. Inarin Vanhasta Hautuumaasaaresta on kaivettu ylös ainakin 152 pääkalloa vuosina 1878 ja 1934.

Helsingin yliopiston hyllyllyillä pääkalloja
Pääkalloja Helsingin yliopiston hyllyilläYle Uutiset

Utsjoen vanhalta hautausmaalta on viety ainakin 94 pääkalloa. Muitakin hautoja on pengottu, esimerkiksi 1870-luvulla kaivettiin ahkerasti Tenojokivarren muinaiskalmistoja. Utsjoella, Jámežiidguolbba-nimisessä paikassa ja Nuvvuksessa kaikkiaan 57 hautaa joutuivat kaivauksien kohteiksi.

Läntisellä saamelaisalueella, Markkinassa, Rounalassa ja Muonionniskassa tutkijat vierailivat vuosien 1838-1918 välissä ja veivät mukanaan ainakin 57 pääkalloa.

Myös Petsamossa ja Sodankylässä vanhoja hautoja on avattu tutkimuksen nimissä ja luut viety mittauksia varten pois.

Inarin vanha hautausmaasaari
Tämä risti on muistomerkki vuonna 1995 Inarijärven hautumaasaareen haudattujen ihmisten muistolle.Anneli Lappalainen / Yle

Ajat muuttuivat hiljalleen ja luita on palautettu yliopistojen ja museoiden toimesta takaisin kotiseuduille. Viimeisten 25 vuoden aikana monet ylös kaivetut luut ovat saaneet uuden leposijansa.

Inarissa vuonna 1995 melkein sata pääkalloa kätkettiin uudelleen Vanhan Hautuumaasaaren (inarinsaameksi Jaamišsuálui) uumeniin. Heinäkuun 16. päivänä 1995 järjestetyn maahan kätkemisen toimittivat silloinen Oulun hiippakunnan piispa Olavi Rimpiläinen ja Inarin silloinen kirkkoherra Jouko Lepistö.

Uudelleen hautauksia järjestettiin myös muualla saamelaisalueilla, vuonna 1997 Norjan Alattiossa, vuonna 2011 Norjan Näätämössä ja viimeisimpänä elokuussa 2019 Ruotsin Lyckselessä. (siirryt toiseen palveluun)

Likšu oaiveskálžžut
Monta sataa ihmistä kokoontui saattamaan ja uudelleen hauta 10.8.2019 25:n vainajan pääkalloja ja luita.Ann Catrin Stenberg Partapuoli / Sameradion & SVT Sápmi

Saamelaismuseon varastossa olevat luut ovat kaivettu Inarin ja Utsjoen alueilta

Saamelaismuseo Siida säilyttää ja pitää huolta edelleenkin varastossa olevista saamelaisten luista. Varastotiloihin ei ole ulkopuolisilla pääsyä.

Nyt on päätetty, että nämä luut uudelleen haudataan.

– Museosäätiön hallitus on päättänyt, että nämä luut uudelleen haudataan. Hallitus selvittää yhdessä saamelaisyhteisön kanssa, mikä olisi paras tapa toimia. Eiköhän ratkaisu pian löydy, toivoo museojohtaja Sari Valkonen.

Sari Valkonen
Saamelaismuseo Siidan johtaja Sari Valkonen on keskustellut uudelleenhautauksesta muun muassa Saamelaiskäräjien kanssa. Anneli Lappalainen / Yle

Oulun yliopiston Giellagas-instituutin väitöskirjatutkija Eeva-Kristiina Harlin on tutkinut varsinkin saamelaisten esineistön palautuksia maailman museoista takaisin kotiin.

Pääkallot, jotka nyt lepäävät saamelaismuseo Siidan varastossa, on kaivettu Inarin ja Utsjoen alueilta. Kaivupaikat ovat tiedossa, juuri muuta ei sitten tiedetäkään.

– Aikanaan kun hautoja on kaivettu, ei ole pidetty tärkeänä ketä ja miten heidät on haudattu. Silloin oli tärkeintä vain kaivaa ihmisjäänteet ylös ja kerätä pääkalloja. Se tehtiin tutkimuksen vuoksi, mutta näin jälkikäteen ajateltuna, suuri suruhan se on, kuvailee Harlin.

Eeva-Kristiina Harlin
Väitöskirjatutkija Eeva-Kristiina Harlin on tutkinut hautakaivuita ja saamelaisesineistön palautuksia maailman museoista.Anneli Lappalainen / Yle

Pääkalloja, ja muitakin alkuperäiskansojen esineistöä on käytetty kauppatavarana. Voi olla, että ympäri maailmaa joissain museoiden varastoissa makaa enemmänkin saamelaisten pääkalloja.

–Ainakin Oslossa, Kööpenhaminassa ja Pariisissa on useita saamelaisten pääkalloja, tietää Harlin.

Ajatuksissa yhteinen, voimaannuttava seremonia

Harlin on mielessään pohtinut, miten näiden varastoitujen pääkallojen ja luiden kanssa tulisi toimia. Vaikea kysymys se joka tapauksessa on.

– Me emme tiedä, ovatko he olleet kristittyjä. Saamelaisyhteisön on itse päätettävä kuinka toimia. Minun mielestä luut on ehdottomasti haudattava uudelleen, jotta saamelaisten esivanhemmat saavat viimein rauhan.

– Sopivaa olisi ehkä järjestää seremonia, joka olisi voimaannuttava ja myös apuna yhteisön surussa, koska edelleenkin saamelaisten pääkalloja on pitkin maailmaa, sanoo Harlin.

Helsingin yliopisto
Katso Hyvissä aikeissa -dokumenttisarja, jossa käsitellään muun muassa Inarin Hautuumaasaaren hautoja