Äiti haukkui Minnaa läskiksi ja vähätteli tämän mielenterveysongelmia – vanhemman katkeruus ex-puolisoa kohtaan voi kohdistua eron jälkeen lapseen

Vanhemman käytöksen muuttuminen voi vaikuttaa paljon lapsen elämään vielä aikuisenakin.

ihmissuhteet
Nainen katselee puhelinta.
Minnalla on ollut huonot välit äitinsä kanssa vuosia. Äiti ei esimerkiksi auttanut tytärtään tämän muuttaessa uuteen kaupunkiin eikä ole kysynyt hänen kuulumisiaan. Toni Pitkänen / Yle

Äidin reaktio tuntuu pahalta, muttei yllätä Minnaa.

Hetkeä aiemmin hän on laittanut äidilleen viestin, kun sai paniikkikohtauksen koulussa kesken oppitunnin. Kotona vapaapäivää viettävän äidin vastaus oli tyly: "älä laita minulle tuollaisia viestejä ja pilaa minun lomaani".

Äiti on ollut välinpitämätön Minnaa kohtaan jo vuosia, mutta tilanne on pahentunut parin vuoden aikana, kun vanhemmat erosivat.

Minna päättää olla vastaamatta viestiin ja lähtee kotiin. Kotona äiti ei kommentoi aiempaa viestittelyä mitenkään, eikä tilanteesta sen koommin puhuttu.

Tuosta hetkestä on kulunut aikaa nyt yli viisi vuotta.

Väestöliiton asiantuntija Anita Novitsky ei hätkähdä kuullessaan Minnan tarinan. Novitskyn mukaan ei ole tavatonta, että vanhemman suhtautuminen omaan lapseen muuttuu erokriisin aikana.

Lapsi voi joutua vanhemman arvostelun tai välinpitämättömyyden kohteeksi erityisesti, jos hän esimerkiksi käyttäytyy samoin kuin entinen puoliso ja siten muistuttaa huonosta parisuhteesta.

Nyt 20-vuotias Minna ei ole ainut, jonka suhde vanhempaan kärjistyi eron jälkeen. Tässä jutussa hänen lisäkseen kolme ihmistä kertoo kokemuksistaan: yhden isä suosi sisarta, toisen äiti alkoi syyllistää lastaan huijariksi ja kolmannen huono suhde vanhempaan on vaikuttanut koko perheeseen.

Koska kerromme tilanteet vain lapsen näkökulmasta, emmekä avaa jutussa vanhempien kokemuksia, kaikki haastateltavat esiintyvät artikkelissa nimettömänä.

Minnasta tuli äidin silmätikku

"Isäni petti äitiäni, ja eron jälkeen äiti on sanonut usein, että olen yhtä kiero kuin isäni. Olen ollut aina hyvissä väleissä isäni kanssa. Tuntuu, että äiti yrittää kostaa minulle isän tekoja. Kun hän ei enää voinut riidellä isän kanssa, alkoi riitely minun kanssani.

Kun kävin äidin kanssa rantalomalla ja olimme ottamassa aurinkoa, äiti haukkui minua läskiksi. Lisäksi hän totesi, että olisi matkalla mieluummin veljeni kanssa.

Olen kokenut pienestä asti, että pikkuveljeni on saanut äidiltäni enemmän huomiota ja rakkautta.

Äiti ei ole koskaan myöntänyt, että tykkäisi veljestäni enemmän. Hän kuitenkin toistaa usein, kuinka hyvin he tulevat juttuun. Kun olin lapsena kaverillani yötä, äiti kokkasi veljelleni aina herkkuruokaa. Jos veli oli poissa kotoa, äiti ei koskaan tehnyt minulle mitään vastaavaa.

Olen kateellinen niille, joilla on hyvät välit äitinsä kanssa. Kaipaisin sitä. Haluaisin, että voisimme jutella kaikesta, mutta hän ei taida olla sellainen ihminen."

Pari- ja perheterapeutti Eija Airaksinen Kajaanin perheneuvolasta sanoo, että vanhemmuus voi kärsiä erokriisissä, kun vanhemman omat tunteet ovat vahvasti pinnalla. Tällöin vanhemmalla voi olla vaikeuksia jaksaa kiinnostua lapsesta ja hänen asioistaan.

Katkeruus ja jopa viha entistä puolisoa kohtaan voivat kohdistua eron jälkeen lapseen, koska lapsessa on usein piirteitä entisestä puolisosta.

Airaksisen mukaan vanhempi voi myös olla mustasukkainen, jos lapsi on läheisempi toisen vanhemman kanssa. Erityisesti, jos ero on ollut riitaisa, vanhemmasta voi myös tuntua, että lapsienkin tulisi olla hänen ex-puolisolleen vihaisia. Silloin vanhemmalla sekoittuvat vanhemmuus ja parisuhde, Airaksinen kertoo.

Sara, 29, jäi pikkusiskon varjoon jo lapsena

"Vanhempani erosivat, kun olin viisivuotias. Jäimme äidin kanssa kolmestaan vuotta nuoremman pikkusiskoni kanssa. Kävimme joka toinen viikonloppu isän luona.

Eron jälkeen en saanut isältä samanlaista huomiota ja samoja asioita kuin siskoni.

Yökylässä isän luona siskoni nukkui isän vieressä ja minä jalkopäässä. Minua ahdisti se asetelma, että en ole isän kainalon arvoinen. Nukkumistilanteissa valvoin usein, kun ei ollut rauhallinen ja levollinen olo.

Muistan erään kerran, kun menimme isän luo, ja isä oli ajatellut, että tarvitsemme yöksi pehmolelut.

Isä oli hankkinut minulle etukäteen hirvipehmolelun, en ymmärtänyt miten se liittyi minuun. Sisko sen sijaan sai itse valita lelukaupasta Pocahontas-elokuvaan liittyvän pesukarhun, joka nauroi, kun sitä rutisti. Minun leluni oli sellainen turistituliainen. Huomasin jo silloin, että meidän leluissamme on selkeä ero.

Hirvipehmolelu on ollut isäni talossa useamman vuoden ja aina kun näen sen, siihen liittyy vihaa ja surullisuutta.

Minulla tuli välirikko isäni kanssa noin 15-vuotiaana. Tilanne lopulta kärjistyi, kun kohtelu jatkui samanlaisena, mitä se oli lapsesta saakka ollut ja siskoni nostettiin aina jalustalle.

Isä on yrittänyt sopia, mutta hän ei ole koskaan ottanut minun kokemustani kovin vakavasti. Näemme noin kaksi kertaa vuodessa. Hän yleensä kysyy vain siskoni kuulumisia, kun tapaamme.

Isäsuhde on vaikuttanut aika paljon myös persoonani kehittymiseen. Aiemmin olen hyväksynyt esimerkiksi väkivaltaa parisuhteissa. Minun on hirveän vaikea kiintyä ja luottaa ihmisiin.

Minun ja isän huono suhde on yksi iso syy, miksi olen hakeutunut psykoterapiaan. Koen olevani aika isätön. Ammennan omasta taustastani myös työssäni psykiatrisena sairaanhoitajana, en varmaan olisi tällä alalla, jos minulla ei olisi ollut tällaisia kokemuksia lapsena."

Vanhempien tilalle tuli kaksi omaan elämäänsä panostavaa itsekeskeistä valittajaa.

Nainen, 61.

Toisen lapsen suosiminen on Anita Novitskyn mukaan aika tyypillinen reaktio vanhemman erokriisissä. Se voi olla esimerkiksi uuteen perheeseen syntyneiden lapsien suosimista tai perheen toisen sisaruksen huomiotta jättöä, kuten kävi Saralle.

Joskus vanhempi voi kiintyä enemmän yhteen lapsistaan, jos toisen lapsen kanssa yhteisymmärrys löytyy helpommin.

Myös lapsien syntymäjärjestyksellä voi olla merkitystä. Äiti voi esimerkiksi erityisesti kiintyä esikoiseensa tai kuopukseen. Tämä voi johtaa siihen, että joku lapsista kokee vanhemman suosineen sisarustaan.

Novitskyn mukaan syrjimisellä voi olla isojakin vaikutuksia kehittyvän lapsen itsetunnolle. Kun lapsi ei koe tulevansa huomatuksi, siitä voi seurata ylikiltteyttä tai vastavuoroisesti huonoa käytöstä.

Eija Airaksinen korostaa vanhemman vastuuta tilanteissa: yhteyden säilyttäminen eron jälkeen on aina vanhemman tehtävä.

"Vanhemmat yrittävät hemmotella puolelleen"

Vanhempien ero on vaikuttanut vahvasti myös monen Ylen lukijan elämään. Keräsimme kokemuksia verkkosivuillamme kyselylomakkeen kautta.

Osa verkkosivuillemme vastanneista lukijoista kertoi saaneensa eron jälkeen vanhemmiltaan paljon huomiota ja lahjoja. Eräs vastaaja kertoo, kuinka vanhemmat alkoivat kilpailla hänen suosiostaan huomioimalla tätä entistä enemmän.

Molemmat vanhemmat ovat antaneet minulle enemmän aikaa ja yrittävät hemmotella minua puolelleen. Mies, 33.

Eija Airaksisen mukaan lapsen huomioiminen ja taloudellinen auttaminen voivat kertoa siitä, että vanhempi haluaa aidosti olla lapsen elämässä enemmän eron jälkeen.

Toisaalta yliampuvan kiinnostuksen taustalla voi olla syyllisyyttä, ja eroa pyritään hyvittelemään lapselle. Vanhemman käyttäytymisen selkeä muutos voi ihmetyttää lasta, kuten oli käynyt yhdelle vastanneista.

Isää alkoi yhtäkkiä kiinnostaa miltei kaikki, mistä olin silloin kiinnostunut. Hän hankki minulle muun muassa pelikonsolin sekä pianon ja teimme pikamatkoja suurempiin lähikaupunkeihin ostoksille. Nainen, 27.

Jussin, 29, äiti ei tukenut konkurssin partaalla olevaa poikaansa

"Äidistä tuli eron jälkeen hyvin tarkka meidän lasten raha-asioista. Isä jätti hänelle velkaa eron jälkeen.

Kun puhumme rahasta, äidistä tulee ilkeä, jos en toimi hänen haluamallaan tavalla. Ne ovat aika raskaita tilanteita ja menevät yleensä tappeluksi.

Hän ei ole koskaan lainannut minulle rahaa, koska ei usko saavansa rahojaan koskaan takaisin. Jos nuorena pyysin rahaa esimerkiksi harrastamiseen, äiti käski pyytämään rahaa isältäni, vaikka tiesi, ettei hänellä sitä ole.

Minulla oli vajaan kolmen vuoden ajan oma yritys, mutta ajauduin maksukyvyttömäksi. Meni pitkään ennen kuin kerroin äidille tilanteesta. Kun lopulta kerroin, hänen ensimmäisen kommenttinsa oli: “voi vittu, osasin odottaa tätä”.

Konkurssi oli minulle vaikea paikka ja meni pitkään etten nukkunut kunnolla ja stressasin. Ei se mukavalta tuntunut, kun oli muutenkin huono olla eikä äitini yrittänyt auttaa vaan ilkeili.

En tiedä tarkkaan, mistä äidin käytös johtuu. Äiti haukkuu koko isän puolen sukua ja näkee varmaan minut osana sitä.

Minulla oli kauan huono itsetunto. Pitkään esitin olevani paljon enemmän kuin olen ja tein asioita, jotta minusta pidettäisiin. Pitkästi yli kaksikymppisenä vasta ymmärsin, että olen hyvä tällaisena kuin olen."

Eron jälkeen äitini alkoi kritisoida minua.

Mies, 35.

Pari- ja perheterapeutti Eija Airaksinen on todistanut työssään usein sen, kuinka raha-asiat hiertävät erotilanteissa. Rahasta voi tulla vanhempien vallankäytön väline, jolla kostetaan ex-puolisolle. Ikävimmissä tapauksissa lapsi joutuu tilanteissa pelinappulaksi, kun vanhemmat aina käskevät pyytää rahaa toiselta vanhemmalta tai laittavat lapsen viestinviejäksi.

Airaksinen on huomannut, että usein erotilanteessa vanhemmat eivät pysty toimimaan yhtä asiallisesti kuin ehkä normaalisti. Erokriisien aikana vanhemmat riitelevät sekä toistensa että lastensa kanssa hyvin pienistäkin asioista.

Petra, 47, menetti vanhempien erossa isänsä ja lapset isoisänsä

"Huono isäsuhde on ollut minulle raskas taakka vuosikymmeniä, mutta erityisesti harmittaa, kun omilla lapsilla ei ole isoisää.

Haluaisin, että isä olisi aidosti ja spontaanisti kiinnostunut lapsistani, eikä minun tarvitsisi kerjätä hänen huomiotaan. En halua pakottaa häntä olemaan isoisä lapsilleni.

Tuntuu pahalta, kun minun lasteni sijaan isäni hemmottelee ja leikittää uuden vaimonsa tyttären lapsia. Niin sanotut oikeat lapsenlapset ovat ihan ilman isoisää.

Vanhempani erosivat vuonna 1994, olin silloin parikymppinen. Jäin tilanteeseen, jolloin kumpikin vanhempi tuli vuorotellen puhumaan minulle pahaa toisesta. Jouduin sovittelijan asemaan. Jossain vaiheessa isä alkoi syyttämään, että olen puhunut äidin ympäri eroamaan hänestä. Eihän se tietenkään niin ollut, en halunnut vanhempieni eroavan.

Haluaisin isän ymmärtävän, etten ole syyllinen hänen avioeroonsa. Olen minä, enkä äitini.

Kun vanhemmat erosivat, isä muutti ulkomaille asumaan ja aloitti siellä puhtaalta pöydältä. Siinä rytäkässä hän unohti myös meidät kolme lastaan. Hän ei pitänyt meihin minkäänlaista yhteyttä pitkään aikaan sen jälkeen.

Nykyään törmäämme lähinnä vain sukujuhlissa. Hän saattaa kysyä, mitä minulle kuuluu ja jos kerron, niin hän kommentoi, että olet aivan kuin äitisi. Se on vähän sellaista naljailua. Hän ei selvästikään ole vieläkään päässyt erosta yli."

Edelleen hän puhuu minulle isäni huonoista puolista, vaikka tämä kuoli jo 15 vuotta sitten.

Mies, 54.

Petran lisäksi useampi Ylelle tarinansa jakaneista koki, että toinen vanhempi oli hävinnyt tyystin heidän elämästään eron jälkeen.

Ajan myötä isä löysi uuden puolison, uuden perheen ja ylipäätäänkin vain uuden hienon elämän, johon me vanhemmat lapset emme mahtuneet. Toki vierailuja oli, mutta läheisyyttä tai mielenkiintoa ei paljoa riittänyt meille. Nainen, 36.

Erossa perhe-elämämme hajosi pirstaleiksi ja henkisellä tasolla menetin kummankin vanhempani. Vanhempien tilalle tuli kaksi omaan elämäänsä panostavaa itsekeskeistä valittajaa. Nainen, 61.

Olin nuorempana oikea isin tyttö. Muutama vuosi eron jälkeen isäni suhtautuminen muuttui. Hän ei kutsunut minua häihinsä eikä myöskään kertonut menneensä naimisiin ennen kuin häiden jälkeen. Hän alkoi priorisoida uutta vaimoaan, ja kieltäytyi tapaamasta ellen samalla suostuisi tapaamaan vaimoa. Nainen, 22.

Väestöliiton asiantuntija Anita Novitskyn mukaan kärjistynyt suhde vanhempaan voi vaikuttaa koko perheeseen ja lähipiiriin. Esimerkiksi sukujuhlien järjestäminen vaikeutuu, jos kaikki eivät tule toimeen keskenään ja perinnönjaossa voi syntyä riitatilanteita.

Eija Airaksinen kertoo, että joskus eron jälkeen vanhemmat kokevat yhteydenpidon erityisesti isompien lasten kanssa haastavaksi. Jos vanhempi ei pidä yhteyttä, läsnäolo lapsen elämässä hiipuu tai pahimmillaan se häviää kokonaan.

Airaksisen mukaan suhteen heikentymisen taustalla voi olla esimerkiksi se, että vanhempi keskittyy liian vahvasti eronjälkeiseen elämäänsä, eikä osaa tai halua ottaa edellisessä suhteessa syntyneitä lapsia huomioon.

Tällaiset tilanteet ovat lapselle isoja menetyksiä. Lapset saattavat herkästi luulla välien hiipumisen johtuvat heistä itsestään. Hän sanoo, että vanhempien on yleensäkin tärkeää muistuttaa lapsille, että ero ei johdu heistä.

"En usko, että äiti tarkoitti pahaa"

Yksi vastaajista kertoo äitinsä sanoneen, että kaikki äidin vihaamat piirteet hänessä tulivat isän suvun puolelta.

Aina kun olimme eri mieltä jostain, tämä valttikortti otettiin esille. Nainen, 35.

Toinen kirjoittaa: Ennen eroa äitini oli aina hyvin auttavainen ja ymmärtäväinen. Eron jälkeen äitini alkoi kritisoida minua ja totesi usein vaimolleni, että muistutan isääni. Vanhempani erosivat, koska isälläni oli sivusuhde. Mies, 35.

Saman olivat kokeneet monet Ylen verkkosivuille kokemuksensa jakaneet.

Väestöliiton asiantuntija Anita Novitskyn mukaan yksi syy sille, että vanhemman käytös lastaan kohtaan muuttuu eron jälkeen voi olla se, että vanhemman silmissä lapsi edustaa ex-kumppanin näkemyksiä tai sukua

Novitskyltä heruu myös ymmärrystä eronneiden aikuisten tunteille.

Kun vanhempi on vielä erokriisin keskellä, usein kaikki muistutukset ikävistä asioista nostavat vahvan tunnereaktion pintaa. Myöhemmin vanhemman voi olla vaikea ymmärtää, kuinka vahingollista oma käytös on lapselle ollut.

Hänen mukaansa ongelmatilanteet olisi hyvä selvittää puhumalla avoimesti, usein vilpitön anteeksipyyntö on iso askel eteenpäin. Ylen kyselylomakkeeseen vastanneista osa olikin ottanut ongelmat puheeksi. Muun muassa yksi henkilö kertoo, ettei puhuminen kuitenkaan tuottanut tulosta.

Olen yrittänyt puhua, mutta äitini ei suostu näkemään kuin oman näkökulmansa. Edelleen hän puhuu minulle isäni huonoista puolista, vaikka tämä kuoli jo 15 vuotta sitten. Mies, 54.

Eräs vastaaja kertoo, että lapsuuden tapahtumien käsitteleminen terapiassa on auttanut asioiden esille tuomista, mutta puhuminen on vaikeuttanut suhdetta äidin kanssa.

Ennen hautasin näitä tunteita ja riitoja. Viime aikoina olen alkanut puhumaan asioista äitini kanssa ja tämä on johtanut entistä laajempiin riitoihin ja useisiin välirikkoihin. Nainen, 27.

Osa vastaajista on myös yrittänyt asettua vanhempansa kenkiin ja ymmärtää heidän käytöstään vaikeassa tilanteessa.

Aion ottaa asian puheeksi. En usko, että äiti tarkoitti pahaa. Eron lisäksi oli stressiä rahasta, kun meitä oli kaksi tytärtä. Ehkä hän ei vain ajatellut. Nainen, 36.

Onko vanhempasi alkanut kohdella sinua eri tavalla eronsa jälkeen? Keskustelu on auki kello 22:een saakka!