Yli 70-vuotiaan mieskuoron tarina uhkaa päättyä talousvaikeuksiin – 600 000 euron remonttilaina kävi ylivoimaiseksi

Tamperelainen mieskuoro Pirkanmiehet remontoi omistamansa juhlatilan vuonna 2011. Ennen tätä Pirkanmaan maakuntamuseon kanta pysäytti rakennuksen myynnin rakennusyhtiölle.

mieskuorot
Matti Pellinen taustalla Laulutalo
Matti Pellinen on ollut mukana Pirkanmiehissä 1960-luvulta asti. Hän on sijoittanut omiakin rahoja Laulutaloon.Marko Melto / Yle

Perinteisen tamperelaisen mieskuoron Pirkanmiesten (siirryt toiseen palveluun) pitkä historia on päättymässä maksuvaikeuksiin.

Pirkanmiehet remontoi Tampereen Koivistonkylässä sijaitsevan juhlatilan Laulutalon (siirryt toiseen palveluun) vuonna 2011. Yhdistys otti remonttia varten suuren lainan. Nyt lainan takaisinmaksu on osoittautunut mahdottomaksi.

Kuusikymmenluvulta saakka Pirkanmiehissä laulanut Matti Pellinen, 83 on pettynyt. Hän on toiminut kuoron hallituksen puheenjohtajana vuosikaudet ja sijoittanut omiakin rahoja Koivistonkylän Laulutaloon.

– Kyllähän se masentaa. Sen minä olen kuitenkin jo miettinyt, että en minä omiani pois saa , jos ei saa pankkikaan.

Elokuussa Pirkanmaan käräjäoikeus antoi tuomion, jonka mukaan Pirkanmiehet velvoitetaan maksamaan Aktia Pankille noin 615 000 euroa sekä korko- ja oikeudenkäyntikuluja. Tuomion mukaan yhdistys ei ole hoitanut lainaa sovitusti.

Pirkanmiesten hallituksen puheenjohtaja Matti Pellinen sanoo, että talousvaikeudet uhkaavat päättää lopullisesti yli 70-vuotiaan mieskuoron toiminnan.

Pellisen mukaan kuoron toiminta on tosin ollut hiipumaan päin jo aiemmin. Pellinen kertoo, että aktiivinen ydinjoukko on supistunut noin kymmeneen laulajaan. Suunniteltuja konsertteja on jouduttu perumaan.

Maakuntamuseo tyrmäsi purkuaikeet

Laulutalo on ollut myynnissä jo pari vuotta, mutta ostajaa ei ole löytynyt. Pellisen mukaan edes talon myynnistä saatavat rahat eivät riittäisi lainan kuittaamiseen.

Juhlatilassa on salit 60:lle ja 100 henkilölle, keittiö, sauna ja takkatupa. Laajennuksen yhteydessä tilat muutettiin sopiviksi myös yritysten tapahtumiin, kursseihin ja kokouksiin.

Alun perin Pirkanmiesten ei edes pitänyt remontoida Laulutaloa. Aikomus oli myydä talo sellaisenaan rakennusyhtiölle, joka olisi sitten voinut purkaa talon ja rakentaa tilalle jotakin muuta.

Tämä suunnitelma kariutui Pirkanmaan maakuntamuseon näkemykseen. Sen mukaan Laulutaloa ei saanut purkaa, koska vuonna 1928 valmistunut talo on keskeinen osa Koivistonkylän historiaa.

Talo on Osuusliike Voiman kaksikerroksinen puutalo. Ensimmäisessä kerroksessa oli alkujaan myymälä varastoineen, yläkerrassa myymälänhoitajan asunto. Maakuntamuseon mukaan sota-aikana liike oli yksi aikansa suurimmista.

Niinpä Pirkanmiehet lopulta päätti remontoida talon. Pankkilainan lisäksi remonttia rahoitettiin EU-tuella.

Lainaa oli tarkoitus lyhentää talon vuokratuloilla. Kysyntä ei ole ollut riittävää. Tulot riittivät kuluihin, mutta eivät lainanlyhennyksiin.

Pirkanmiehet 1969
Tamperelainen Pirkanmiehet-kuoro on perustettu vuonna 1946. Kuva vuodelta 1969 Ylen ohjelmasta Haista kevätYle

Vaikea saada uusia jäseniä

Ensimmäistä tenoria laulavalta Matti Pelliseltä irtoaa kuoron tunnussävel "Pirkan miesten marssi" vuosien tuomalla rutiinilla. Nuotit löytyvät myös Laulutalon tilavan juhlasalin seinältä, jonne ne on ikuistettu rautaisin nuotein omassa kehikossaan kuoron lipun vieressä.

Kuoron jäsenmäärän väheneminen on ollut vääjäämätöntä. Eikä uusia jäseniä ole tullut edes omasta juniorijoukkueesta eli poikakuoro Pirkanpojista, kuten haaveena alunperin oli.

– Yhteydet ovat hiipuneet. Pojilla on oma ohjelmistonsa ja monet ovat lähteneet maailmalle, huokaa Pellinen.

Kuoro on samanhenkisyyttä

Kuoro on ryhmä, johon liitytään samanhenkisten kanssa. Yhteisöllisyys korostuu. Potentilaalisen nuoren tulokkaan on arvatenkin vaikea samaistua ukkojen mentaliteettiin.

– Isomman ryhmän olisi tarvinnut tulla mukaan toimintaan, koska kuorossa oleminen on myös ystäväpiirin muodostamista, vahvistaa Pellinen.

– Harmaapäisillä on vain harmaapäisiä ystäviä, kiteyttää Pellinen. Hän toivoo, että Koivistonkylän Laulutaloon vielä tulisi uusia laulajia.

– Onhan sitä ennenkin ihmeitä Suomen maassa tapahtunut, hän sanoo toiveikkaasti.

Kuorojen olisi luotava nahkansa

Perinteisten kuorojen jäsenmäärien väheneminen on ilmiö, mikä näkyy muuallakin. Osittain kehitys on luonnollista ikääntymistä, mutta myös yleisö ostaa lipun mieluummin kevyempää linjaa kuin perinteistä kuoromusiikkia edustavien kuorojen konsertteihin. Maalta muuttokin voi vaikuttaa.

– Kuulin myös, että Etelä-Pohjanmaan ison kuoron Jussien suunnalta, että sielläkin jäseniä täytyy hankkia yhä laajemmalta alueelta. Semmoinen ilmiö on vallalla, arvioi Pellinen. Ilmiö voi olla itseä ruokkiva.

– Semmoistakin on, että kun kuoron henki alkaa rupsahtaa, niin yhä helpommin siitä jättäydytään pois.

Jatkuvuuden turvaamiseksi kuorojen olisi siis uudistuttava jatkuvasti.

Kuoro vaatii aikaa

Kuoroharrastus alkaa yleensä 40 ikävuoden tietämissä, silloin kun esimerkiksi perheenisiltä alkavat pahimmat ruuhkavuodet helpottaa ja aikaa jää harrastukselle.

– Puute laulajista voi johtaa myös siihen, että pääsykokeista pääsee helpommalla läpi. Se taas voi aiheuttaa omat ongelmansa ohjelmiston suhteen, sanoo Pinsiön Mieskuoron pitkäaikainen jäsen, tamperelainen Jussi Iivonen.

Kuoroharrastus ja lauluperinne elää kuitenkin voimakkaana, vaikka jäsenkatoa onkin.

– Opiskelijamaailmassa ja ylioppilaskunnissa isoilla kuoroilla on paremmat edellytykset, koska porukkaa on paljon ja uusia jäsenien virta jatkuvampaa, arvioi kuoron sihteeri Tomi Kohtanen mieskuoro Jusseista.