Lastenhoito on äidin pesti usein myös öisin, koska isä nukkuu – joillekin perheille se sopii, jotkut se repii hajalle

Yli 1 500 vanhempaa, enimmäkseen äitejä, kertoi Ylelle, miten lasten hoitovastuu jakautuu perheissä öisin.

Lastenhoito
Viisihenkinen Heikkisten perhe kotisohvalla.
Anne Heikkinen hoitaa mielellään lapsiaan öisin, vaikka oma uni katkeaakin monta kertaa. Perheen pojat Mikko ja Oskari ovat aina olleet levottomia nukkujia, kun taas Inkeri ja Milja nukkuvat rauhallisemmin.Elisa Kinnunen / Yle

Anssi Savonen ei enää muista aikaa, jolloin heidän perheessään nukuttiin kaikki yöt heräämättä.

Yöheräämiset alkoivat, kun nyt jo teini-ikään ehtinyt esikoinen syntyi 14 vuotta sitten ja ne jatkuvat yhä edelleen. Tällä hetkellä Savosilla on neljä lasta.

Tässä perheessä mies on aina ollut se, joka nousee yöllä jalkeille ja kipittää hoitamaan lastensa pienet tai isot kriisit. Ratkaisuun on päädytty yhdessä vaimon Kaarina Savosen kanssa, koska isä yksinkertaisesti pärjää vähemmillä unilla.

– Se on ihan sattumanvaraista kuka lapsista herää, mutta joku herää aina. Yhdellä tulee pissavahinko, toisella vuotaa verta nenästä, kolmas alkaa yhtäkkiä pelätä pimeässä huoneessa hämähäkkejä, isä luettelee ja naurahtaa päälle.

Anssi ja Kaarina Savonen lapsineen.
Ryttylässä asuva äiti Kaarina Savonen on päävastuussa perheen päivämenoista, kuten erityislasten terapiakäynneistä. Isä Anssi Savonen hoitaa Maunoa, Simeonia, Isabellaa ja Natanaelia aina öisin.Johanna Talasterä / Yle

Savosten hoitojärjestely ei ole tavallisimmasta päästä. Lasten yöllinen hoito heteroperheissä vaikuttaa nimittäin olevan selvästi useammin äidin kuin isän vastuulla.

Asia käy ilmi vastauksista, joita saimme verkkosivujemme kautta yli 1 500 vanhemmalta. Pyysimme kyselylomakkeella kahden vanhemman perheissä eläviä äitejä ja isiä kertomaan kokemuksistaan.

Joukkoistukseen vastasivat erityisesti ne, ketkä heräilevät lasten vuoksi öisin, eikä kyse ollut tieteellisin menetelmin tehdystä tutkimuksesta. Väestöliitolta ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL) kuitenkin arvioidaan, että saamamme tulos on todennäköisesti laajemminkin paikkansa pitävä.

Useissa Ylelle tulleissa viesteissä äidin yöllistä hoitovastuuta perusteltiin käytännön järjestelyillä, kuten rintaruokinnalla.

Hankala minun on miehenä imettää, yksi vastaajista napautti.

Entä ne muut syyt?

"Miehen palkalla me kuitenkin elämme"

Kajaanilainen Anne Heikkinen on kotiäiti. Tätä juttua tehdessämme hän oli viimeisillään raskaana, ja juuri ennen artikkelin julkaisua Heikkinen synnytti pienen poikavauvan. Lapsi on perheen viides.

Uusi tulokas on kovin haluttu, vaikka Heikkinen tietää varsin hyvin, että vastasyntynyt vauva tuo nyt lisää hulinaa perheen muutenkin levottomiin öihin.

Tässä kodissa juuri äiti hoitaa lapset öisin. Niin on aina ollut, ja Anne Heikkisen mielestä se on ihan reilua.

– Mieheni tekee fyysisesti rankkaa kokopäivätyötä ja joutuu heräämään aikaisin. Minusta on vähintään kohtuullista, että hän saa nukkua öisin. Miehen palkalla me kuitenkin elämme, äiti perustelee.

Viidettä lastaan odottava Anne Heikkinen istuu kotisohvallaan.
Anne Heikkinen kertoo nukkuneensa viimeiset 12 vuotta enimmillään parin tunnin pätkissä. Hän ei kuitenkaan pidä sitä liian kuormittavana, koska sanoo aina pärjänneensä vähäisillä yöunilla.Elisa Kinnunen / Yle

Samankaltainen tilanne on monissa muissakin suomalaisperheissä, arvioidaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

Erikoistutkija Johanna Närvi kertoo, että perhevapaita koskevan tutkimuksen mukaan (siirryt toiseen palveluun) (THL) yli 90–prosenttisesti juuri äidit hoitavat pikkulapsia kotona, ja on siten oletettavaa, että heistä monet kantavat vastuun lasten tarpeista myös öisin.

Vanhemmilta saamiemme vastausten perusteella osa kotiäideistä tekee sen mielellään, kuten haastattelemamme Anne Heikkinenkin.

Osaa äideistä yöhoitovastuun lankeaminen heidän harteilleen kuitenkin harmittaa tai jopa raivostuttaa.

Kuten monissa perheissä, isällä ei ole ymmärrystä siitä, että myös kotiäidin päivä on työpäivä. Todella ikävää!, eräs naisvastaaja kiteyttää.

Toinen kirjoittaa: Olen äitiyslomalla. Mieheni ei ajattele lapsen hoitoa työnäni vaan "olen vain kotona". Niinpä joudun tekemään ihan kaikki kotityöt nurmikon leikkausta myöten. Mieheni ei nouse öisin tai aamuisin huolehtimaan vauvasta koskaan – edes viikonloppuisin.

Yhdessä perheessä yöheräilyt ovat vuosien saatossa vähentyneet, mutta vastuun lankeaminen yksin toiselle vanhemmalle on ehtinyt aiheuttaa pahaakin kitkaa.

Tämä yöheräämisten yksipuolinen vastuu on yksi esimerkki parisuhteen naiselle kuuluvista "automaattivastuista". Meillä tämä on nyt johtanut siihen, että pitkä parisuhde on päättymässä eroon.

"Mies nukkuu, vaikka seinät kaatuisivat ympäriltä!"

Mitä jos yöaikaista lasten hoitovastuuta haluaisi kipeästi jakaa, mutta puoliso ei yksinkertaisesti herää lapsen ääniin?

Pulma nousi esiin useissa Ylelle tulleissa viesteissä. Se näyttää yhtenä syynä kaatavan yöhoitovastuuta vain toisen vanhemman harteille.

Mieheni nukkuu niin sikeästi, ettei hän herää lasten ääniin. Joskus olen koettanut herättää häntä, mutta sitten mies suuttuu, eli on vain parempi itse raahautua lasten luo.

Mies saa nukkua täydet yöunet, kun minun uneni rikkoutuvat yön aikana 3–5 herätyksellä. Joka yö. Minä hoidan yöheräilyt siksi, ettei mies herää lasten itkuun tai kitinään. Sama kai minun on hoitaa itkut pois kuin herättää myös mies?

Mies nukkuu, vaikka seinät kaatuisivat ympäriltä!

Toisaalta samaa ihmetteli myös jokunen isä: Vaimoni ei herää edes pieneen ydinpommiin ja sitten ihmettelee aamusta, että minua nukuttaa, kun olen yöllä valvonut heräilevää muksua, yksi heistä kirjoittaa.

THL:n unitutkijan Timo Partosen mukaan tilannetta voi selittää se, että heräämätön osapuoli saattaa olla nukkuessaan juuri syvän unen vaiheessa: siitä ihmistä ei tahdo saada hereille millään.

Toisaalta syvä uni ei kestä koko yötä, vaan sitä on vain noin kuudesosa aikuisen yöunesta.

Silloin heräämättömyys voi selittyä esimerkiksi sillä, että toinen vanhemmista on jo etukäteen henkisesti tuudittautunut siihen, ettei hänen tarvitse herätä vaan kumppani hoitaa heräilyt. Se mahdollistaa stressittömämmän ja rennomman unen, josta ei havahdu hereille niin helposti.

Taapero leikkii kiikkusnorsulla, ja vanhemmat seuraavat vierestä.
Tänä syksynä vuoden täyttäneen Olivia Koskelan unta ovat häirinneet muun muassa puhkeavat hampaat, flunssat ja rokotukset. Joskus tyttö herää yli kymmenenkin kertaa yössä.Marko Väänänen / Yle

Oululaisessa Koskelan perheessä Olivia-tyttöä ei hoida se vanhempi, joka sattuu heräämään, vaan hoitovastuusta on sovittu jo etukäteen tarkasti.

Tomi huolehtii alkuyön heräilyt ja minä loppuyön. Tällä tavalla meillä kummallakin on joka yö mahdollisuus noin nelituntiseen yhtäjaksoiseen uneen korvatulppien avulla, Tarja Koskela kertoo.

Koskelat päätyivät tähän ratkaisuun heti tytön synnyttyä.

Vauva syntyi sektiolla, ja isä opetteli syöttämään lasta pullon avulla jo synnytysosastolla. Kun perhe kotiutui, Koskelat jatkoivat samaa rataa: isä hoiti yön ensimmäisen syötön ja äiti myöhemmät ruokailut.

Neljän kuukauden ikään päästyään vauva alkoi kieltäytyä pulloruokinnasta. Perheen isä on sittemmin jatkanut tyttärensä hoitamista alkuöisin esimerkiksi käymällä hyssyttämässä lapsen uneen. Tarjalla on edelleen koppi loppuöistä.

Molemmat vanhemmat ovat tilanteeseen tyytyväisiä.

– Uni on tärkeää sekä kotona lasta hoitavalle että työssäkäyvälle. Kummankin pitää jaksaa, Tarja sanoo Tomin nyökyttäessä vieressä.

Oululaisperheen järjestely toimii, koska molemmat vanhemmat ovat siihen sitoutuneita.

Joissakin perheissä yhteistä säveltä lapsen hoitamisesta öisin ei sen sijaan tunnu löytyvän millään.

Isä: vaimo ei anna auttaa

Turhauttavaa, kun lapsen isä ei osallistu kuin pakosta lapsen hoitoon ja silti valittaa, kuinka rankkaa vauva-aika on. Apua pyydettäessä vain haistattelee ja vetelee hirmuisia kilareita, kirjoittaa eräs äiti.

Toinen toteaa: Käyn myös töissä, mutta eipä se miestä kiinnosta, kunhan hän saa itse nukkua rauhassa sekä töiden jälkeen että yöllä. Minun jaksamisellani ei ole hänelle niin väliä.

Kolmas äiti toivoisi apua yöheräämisten hoitamiseen mieheltään, mutta ei sitä saa: Hän ei suostu, koska on herätessään kesken unien äreä.

Vastaavia viestejä tuli Ylen joukkoistuskyselyyn runsaasti.

Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirch sanoo, että edellä kuvatun kaltaiset tilanteet kuulostavat erikoisilta. Rotkirchin mukaan ei ole kovin oikeudenmukaista, jos toinen vanhemmista yksiselitteisesti kieltäytyy yhteiseen lapseen liittyvien asioiden hoitamisesta.

Tutkimusprofessori kuitenkin muistuttaa, että yllä olevista viesteistä jää puuttumaan isän näkemys asiaan.

Rotkirch haluaa huomauttaa, että esimerkiksi Väestöliiton vuonna 2011 tehdystä ajankäyttötutkimuksesta (siirryt toiseen palveluun)selvisi, miten tiukoilla moni suomalainen isä on: he tekevät pitkiä ansiotyöpäiviä, mutta osallistuvat samalla aiempia vuosikymmeniä enemmän lastenhoitoon.

Toisaalta Yle sai viestin myös eräältä isältä, joka koki, että perheen äiti päällepäsmäröi lapsen hoitamisessa eikä anna miehen auttaa.

Yleensäkin hän pitää yllä mielikuvaa, että tekee minua enemmän, mies lisää.

THL:n erikoistutkija Johanna Närvin mukaan äitiyteen liittyy yhä vahvoja ihanteita ja odotuksia, jotka voivat saada osan äideistä ottamaan kaiken vastuun itselleen.

Erikoistutkija toteaa, että kummallakaan vanhemmalla ei ole yhteisen lapsen hoivaan etuajo-oikeutta – ja myös lapsella itsellään on oikeus kummankin vanhemman huolenpitoon.

"Ajoin pitkin vastaantulijoiden kaistaa"

Onko sillä loppujen lopuksi mitään väliä, kumpi kahden aikuisen perheessä hoitaa lapsia öisin, kunhan joku hoitaa?

Luultavasti ei, mikäli kaikki ovat tilanteeseen tyytyväisiä.

Luultavasti on, jos yöhoidon yksipuolinen kaatuminen vain toisen harteille uuvuttaa loppuun jomman kumman vanhemmista tai repii parisuhteen riekaleiksi.

Olen vähän liiankin väsynyt ja mietin joka yö, milloin vastaan tulee se raja, etten enää jaksa, yksi äiti summaa tuntojaan.

Tällaisessa tilanteessa asia kannattaa ottaa avoimesti puheeksi joko kotona tai vaikka neuvolakäynnillä, toteavat tässä jutussa haastatellut asiantuntijat.

Tutkimusprofessori Anna Rotkirch sanoo, että asia on erittäin tärkeä: huonot unet nakertavat vanhempien omaa hyvinvointia mutta vaikuttavat väistämättä myös siihen, miten hyvin esimerkiksi kotona oleva vanhempi jaksaa huolehtia lapsistaan.

Olen loputtoman väsynyt. En jaksa päivisin kuin välttämättömät asiat. Yritän olla lapsille läsnä, mutta tuntuu, kuin olisin usvassa, eräs Ylelle kirjoittanut äiti myöntää.

Moni ihminen voi kestää huonosti nukuttuja öitä pitkäänkin, mutta pidemmällä tähtäimellä jatkuva univaje saattaa johtaa pysyvän unihäiriön kehittymiseen tai jopa vaaratilanteisiin.

Näin kertoivat Ylelle kaksi noin 30 ikävuoden tienoilla olevaa äitiä.

Hoidan heräämiset, koska olen meistä se herkkäunisempi. En saanut enää nukahdettua öisin uudelleen, jolloin väsymystä kertyi ja se muuttui masennukseksi. Päädyin psykiatriseen sairaalahoitoon keväällä 2019. Olin jatkuvassa hälytysvalmiudessa ja menetin kykyni rentoutua.

Olen ollut yöheräämisten vuoksi niinkin väsynyt, että ajoin kerran tutulle moottoritielle väärästä rampista pitkin vastaantulijoiden kaistaa. Mutkan takaa vastaan tuli auto. Luojan kiitos olemme elossa, vaikka hyvistä yöunista on yli neljä vuotta aikaa.

Herättikö aihe ajatuksia? Voit keskustella kello 22:een saakka.