Miten kasvattaa lapsesta henkisesti vahva? Perheenäiti Maria Pesonen teki vuosia töitä itsensä kanssa ennen kuin pystyi olemaan läsnä lapsilleen

Nuorten lisääntyneet mielenterveysongelmat ja koulukiusaaminen ovat pistäneet monet pohtimaan vanhemmuuttaan.

kasvatus
Lapset ovat juustomeressä äidin kanssa.
Maria Pesonen on löytänyt ilon olla lastensa, Eino-Juhani ja Väinö-Veli Heinon kanssa yhteisen ajan lisäämisen kautta.Jaana Polamo / Yle

Jämsäläinen kahden kouluikäisen pojan äiti Maria Pesonen havahtui viime kesänä tunteeseen, ettei vietä tarpeeksi aikaa lastensa kanssa. Yksityisyrittäjyyden ja yksinhuoltajuuden yhdistäminen ei ollut hänelle helppoa.

Isänsä menehtymisen jälkeen viime heinäkuussa, hän ei kyennyt tekemään töitä kuukauteen. Hän vietti enemmän aikaa lastensa kanssa heidän ehdoillaan. Hän oppi olemaan enemmän läsnä, kun työt eivät painaneet. Hän myös lopetti kotitöistä stressaamisen.

Yhtäkkiä hän huomasi nauttivansa poikiensa kanssa olosta: pelaamisesta ja oleskelusta. Arki muuttui paremmaksi. Pesonen huomasi tekevänsä muitakin asioita hyväntuulisemmin.

– Työ, väsymys ja hirveä stressi vie meiltä vanhemmilta paljon ajatuksia. Siinä tilanteessa ei ikävä kyllä riitä lapsilleen. Muutos vaatii halua tietää, mitä lapsen päässä liikkuu.

Pesonen niin kuin moni muukin vanhempi paini pitkään riittämättömyyden tunteen kanssa. Hän alkoi priorisoida asioita uudelleen. Hän muutti esimerkiksi yrityksen palveluita niin, että aikaa jäi enemmän.

Erityisesti illat hän pyhittää nykyisin ainoastaan vilkkaille pojillensa. Hän jättää kotitöitä toiseen hetkeen ja on suunnitellut yhteisen ajan kellon mukaan.

– Minulla on nyt iltaisin oikeasti aikaa lapsille, ja voimme jutella. Käyn joka ilta peittelemässä heidät ja samalla silitän selkää tai jalkoja. Illat ovat olleet ihan korvaamattomia.

Illan hiljaisuudessa lapsen mieleen pulpahtaa usein se yksi tärkeä juttu, jota hän ei päivällä kuulumisia kysellessä välttämättä muistanut tai ei vielä halunnut siitä puhua.

Lasten ja nuorten lisääntyneet mielenterveysongelmat ovat saaneet monet vanhemmat pohtimaan vanhemmuuttaan: kuinka kasvattaa lapsesta henkisesti mahdollisimman vahva, jotta hän kestäisi erilaisia vastoinkäymisiä?

Listasimme yhdessä terapeutti Tommy Hellstenin, sosiaalipsykologi ja MLL:n auttavien puhelin- ja nettipalveluiden päällikkö Tatjana Pajamäen ja Jyväskylän Perheneuvolan psykologi Sanna Nevala-Jaakonmaan kanssa neljä neuvoa vanhemmille.

Kasvatuksen asiantuntijoiden mukaan lapset kaipaavat eniten vanhemmiltaan hyväksyntää ja aitoa läsnäoloa.

1. Hellyydestä ja hoivasta hyvät eväät elämään

Lapsuudessa luodaan ihmisen kivijalka. Mitä vahvempi perusta on, sitä paremmin hän selviää tulevista elämän kolhuista.

Kaiken pohjana on turvallinen ja suojeleva vauvavaihe (siirryt toiseen palveluun) (Väestöliitto).

Itsetunnon juuret luodaan ensimmäisten vuosien aikana. Ennen kaikkea lapsi juurtuu siihen aikuiseen, joka lasta eniten hoitaa. Miten aikuinen pitelee vauvaa, tyynnyttelee häntä ja vastaa hänen tarpeisiinsa. Kaikki se vaikuttaa lapsen myöhempään kehitykseen.

Vauvavaiheen jälkeen lapsi tarvitsee yksilöllisyyttä ja erityisyyttä arvostavaa vuorovaikutus- ja kasvatusotetta.

Tärkein viesti minkä vanhempi voi silloin lapselleen välittää, on hyväksyä lapsi sellaisena kuin hän on (siirryt toiseen palveluun) (Aamulehti). Lapselle on myös tärkeä tarjota riittävästi hoivaa, hellimistä ja ylipäänsä yhteistä aikaa.

Nämä hyvät kokemukset antavat lapselle tunteen, että hän on arvokas ja hyväksytty.

Mitä paremmin vanhempi ymmärtää ja hyväksyy lapsen sellaisena kuin hän on, sitä vahvemmaksi lapsen itsetunto muodostuu.

Rakkausvajeesta kärsineen lapsen koko ihmisarvo on vaappuva.

Jos lapsen tarpeita jatkuvasti laiminlyödään ja hänelle kertyy pettymyksiä, silloin hänen on myöhemmin vaikea luottaa itseensä ja koko elämään.

Laiminlyönnistä voi seurata yksinäisyyttä, hylätyksi tulemisen tunnetta ja turvattomuutta.

Lapsi voi alkaa oireilla ulos päin eri tavoin lapsen temperamentista riippuen. Toisilla paha olo kääntyy sisään päin, sisäiseksi tuskaksi ja toisilla ulos päin oireiluksi, joka ilmenee erilaisina käytöshäiriöinä.

2. Väsynyt vanhempi ei ole läsnä

Aikaamme leimaa kiire. Moni vanhempi lipeää suorittamaan vanhemmuuttaan ja väsyy.

Vanhemman on ensin huolehdittava omasta hyvinvoinnistaan ja jaksamisestaan, jotta hän pystyisi olemaan lapselleen aidosti läsnä.

Vanhemman väsymystä ei pitäisi koskaan mitätöidä ainoastaan elämän vaiheeseen kuuluvana asiana. Kun vanhempi on väsynyt tai uupunut, hän tarvitsee tukea. Muuten hän ei jaksa olla lapsen kanssa hyvässä vuorovaikutuksessa.

Kun perusväsymys on saatu haltuun ja vanhemmalla on enemmän voimavaroja, on hyvä miettiä, mikä häntä uuvuttaa. Onko omissa ajatusmalleissa jotain uuvuttavaa: armottomuutta tai liiallisia suorituspaineita vanhemmuudesta? Voinko jostain asioista luistaa?

Joskus arjessa voi hyvällä omalla tunnolla syödä eineksiä tai jättää pyykkejä pesemättä.

Lisäksi vanhemmalla voi olla liikaa sisäisiä taakkoja, jolloin hän ei myöskään pysty olemaan aidosti läsnä. Vanhemman tulisi ensin hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, jotta hän voisi saavuttaa yhteyden itseensä, läsnäolon tilan.

Vanhemman tulisi miettiä, moittiiko hän itseään ääneen vai kykeneekö hän näyttämään lapselle mallia siitä, että arvostaa itseään.

Jos vanhemmat eivät ole läsnä, he alkavat helposti vastata lapsen hyväksynnän hakemiseen antamalla hänelle paljon elämyksiä ja tavaraa. Mutta ei lapsi halua sitä, vaan vanhempia enemmän läsnä oleviksi.

Myös parisuhde voi uuvuttaa (siirryt toiseen palveluun) (Mielenterveystalo). Jos parisuhde vie voimavaroja eikä anna niitä, silloin ei voi saada sitä, mitä tarvitsee. Ihminen tarvitsee läheisyyttä, yhteyttä ja lämpöä. Parisuhteen pitäisi olla paikka, missä voi latautua.

Vanhempien suhde on myös lapselle tärkeä: se on koti, johon lapsi voi asettua. Jos suhde voi huonosti, niin lapsella ei ole kotia, lapsella ei ole ketään, jolle olla lapsi.

Mitä paremmin vanhempi voi, niin sitä paremmin hän pystyy vastaamaan lapsen tarpeisiin ja näkemään niitä. Kuormittuneen vanhemman on vaikea väsymysverhon alta nähdä lapsen todellisia tarpeita.

3. Yhteiset arjen hetket rutiineiksi

Lapset aistivat herkästi vanhemman kiireen ja kiinnostuksen puutteen. Äänensävyt, eleet ja ilmeet viestivät lapselle onko hän tärkeä.

Lapset lukevat meitä sellaisina kuin olemme, ei sellaisena kuin me yritämme olla.

Arkeen pitäisi saada luotua yhteisiä kiireettömiä hetkiä, vaikka ruokailu tai nukkumaanmeno. Sellaisia rauhallisia hetkiä, jolloin keskitytään oikeasti olemaan läsnä ja kysellään lapsen päivästä.

Joka päiväisessä rutiinissa vanhempi on vain lasta varten. Sammalla lasta voi vaikka hieroa tai silitellä.

Kaikki lapset ovat yksilöllisiä persoonia ja myös sisarukset voivat olla hyvin erilaisia. Toiseen lapseen on helpompi luoda yhteys kuin toiseen (siirryt toiseen palveluun) (Vau.fi). Jos lapsi on introvertti ja hän ei välttämättä helposti kerro kuulumisiaan, on vanhemman silloin nähtävä enemmän vaivaa lapsen eteen.

Jokaisen lapsen kanssa on joku oma keino, jolla häneen saa yhteyden. Sellaiset tavat, jotka tuntuvat itsestä luontevilta ovat parhaita. Tavan ei tarvitse tulla muiden mallista tai kenenkään asiantuntijan sanomana. Mitä itse tykkää tehdä lapsen kanssa, on se oikea keino: se voi olla yhtä lailla yhdessä tekemistä, juttelua kuin vain vierekkäin olemista.

Vanhemman on tärkeintä viestittää, että hän on kiinnostunut lapsestaan. Silloin kun lapsi näkee, että vanhempi nauttii lapsen seurassa olemisesta, se on parasta.

Yhteisistä hetkistä tulee molemminpuolinen hyvä olo.

Suomalaisessa kulttuurissa lapsi saa usein suorittamisesta huomiota. Hänet nähdään, kun hän tekee asioita hyvin. Mutta lapsen tarvitsee myös pystyä huomaamaan olevansa ilon lähde vain olemalla oma itsensä. Lasta voi kehua, vaikka kertomalla, että hänellä on kauniit silmät.

Mutta vaikka lapset tarvitsevat tulla aidosti nähdyksi, kuulluksi ja kohdatuksi, niin kukaan lapsi ei tarvitse jatkuvaa sata prosenttista huomiota.

4. Vertaisten merkitys itsetuntoon on suuri

Kolmas itsetuntoon liittyvistä isoista asioista, turvallisen vauvavaiheen ja vuorovaikutteisen leikkivaiheen lisäksi, on vertaissuhteiden tuki (siirryt toiseen palveluun) (Mannerheimin Lastensuojeluliitto).

Mitä isommaksi lapsi kasvaa, sitä arvokkaimmiksi suhteet oman ikäisiin tulevat. Jo leikki-ikäiselle kaverit alkavat olla tärkeitä ja vielä merkittävimmiksi ikätoverit tulevat heille koulussa.

Kouluikäisenä lapsi alkaa vertailla ja peilata itseään yhä enemmän toisiin ikäisiinsä. Asema, minkä lapsi silloin saavuttaa, miten lapsi itsensä näkee toisiin ikätovereihin verrattuna, alkaa määrittää sitä, miten lapsi itsensä kokee. Kuinka arvokkaaksi hän itsensä tuntee?

Vertaisten merkitystä ei voi aliarvioida lapsen hyvinvointiin ja itsetuntoon vaikuttavana asiana.

Jos lapsi joutuu koko kouluajan tuntemaan itsensä ulkopuoliseksi ja näkymättömäksi, niin vaikka hänellä olisi kuinka lämpimät suhteet omiin vanhempiinsa, hän voi alkaa voida huonosti.

Jos lapsi työnnetään syrjään vertaistensa joukossa jatkuvasti, se on musertavaa ja hänen itsetuntoonsa voi tulla isoja vaurioita (siirryt toiseen palveluun) (Suomen Mielenterveys ry).

Lapsi viettää suuren osan ajastaan koulussa. Jos ihmiset, joihin lapsi tulee elämässään liittymään eivät hyväksy häntä ja hän ei pääse mihinkään mukaan, se maalaa lapsen tulevaisuuden toivottomaksi. Lapsi miettii: mitä teen, mihin liityn, mihin jatkossa pääsen kiinnittymään?

Onneksi on monta asiaa, mitä voi tehdä, jos lapsi kertoo yksinäisyydestä.

Yksi iso tekijä on, että lapsi tulee ainakin kotona kuulluksi ja nähdyksi. Lapsen kertoma otetaan kotona vakavasti ja lasta lohdutetaan: sinussa ei ole mitään vikaa ja sinulle tehdään nyt väärin.

Yhdessä vanhempien kanssa pohditaan niitä keinoja, mitä tilanteelle voi tehdä.

Mutta suurin työ kiusaamistapauksissa pitää tehdä koulussa, missä ongelmat ilmenevät. Ryhmänohjaajilla on paras käsitys siitä, millaisia suhteita oppilailla on, ja mitä niille tulisi tehdä.

Jos lapsi tuntee itsensä arvokkaaksi, hän osaa pitää omista rajoistaan paremmin huolta. Hän pystyy sanomaan kiusaajille: sinä teet väärin ja noin ei saa tehdä.

Jos lapsella on edes yksi ikätoveri, johon turvautua, se riittää. Jos kaveria ei löydy koulusta, niin se voi löytyä vaikka harrastuksesta.

Jämsässä saadaan iloa perheen yhteisestä ajasta

Maria Pesonen on löytänyt poikiensa kanssa lisääntyneen yhteisen ajan kautta heihin uudenlaisen yhteyden ja ilon.

Tehtyään ensin vuosia töitä itsensä kanssa, hän on osaa olla nyt lastensa parissa paremmin läsnä. Itsetutkiskelun kautta ja miettimällä omaan lapsuuttaan, hän on onnistunut saamaan tärkeää tietoa ja ymmärrystä myös siitä, miksi joku lapsi toimii niin kuin toimii.

Riittämättömyyden tunne on vähentynyt: hän on huomannut riittävänsä halutessaan tärkeimpiin asioihin. Jämsäläisestä perheenäidistä on nyt pääasia, että heillä on hauskaa yhdessä poikiensa kanssa.

– Miten ihanaa se on aina kaikille, jos joku on sinusta kiinnostunut. Lapsilla on upeita ja mahtavia ajatuksia sekä ideoita, kun heihin paneutuu kunnolla.

Molemminpuolinen kunnioitus on hänestä myös tärkeää. Pesonen arvostaa lapsiaan ihmisinä, niin kuin hän toisia aikuisia arvostaa. Häntä harmittaa nähdä, kun lasten yli kävellään.

Itsetunto on yksi tärkeimmistä asioista, joihin kahden alakouluikäisen pojan äiti haluaa lisäksi panostaa.

– Haluan tukea lapsia siinä, että he uskovat itseensä ja löytävät omat vahvat puolensa. Vaikka joku sanoisi, että sinä olet sellainen tai tuollainen, niin lapsi pystyisi kuitenkin itse miettimään, että onko tuo totta. Vai voinko minä itse ajatella, että minkälainen minä olen.

Voit keskustella aiheesta 27.10.2019 klo 22 saakka.