Rakentajien hukkaamat kolikot kertovat: Pontius Pilatus rakennutti Jerusalemin Temppelivuorelle johtavan tien

Muinaiset kolikot ovat arkeologisessa ajoituksessa kovaa valuuttaa, mutta arkeologialla ja sen tulkinnoilla tehdään Israelissa suuresti myös politiikkaa.

arkeologia
Etsaus kahden toogaan pukeutuneen miehen kättelystä. Ympärillä on sotilaita ja muuta väkeä.
Tällaiseksi brittitaiteilija F. A. Fuch kuvitteli Pontius Pilatuksen ja kuningas Herodeksen kohtaamisen vuoden 1845 etsauksessa. Wellcome Trust

Jerusalemin Temppelivuorelle kaksi tuhatta vuotta sitten johtanut porrastettu tie rakennettiin jo Pontius Pilatuksen aikana eli aiemmin kuin tähän saakka on luultu. Tähän tulokseen israelilaiset arkeologit ovat tulleet kolikkolöytöjen perusteella.

Roomalainen Pilatus oli Juudean maaherra, joka edusti miehittäjävaltaa runsaan vuosikymmenen ajan 20- ja 30-luvuilla. Hänen nimensä elää siksi, että Raamatun mukaan hän tuomitsi Jeesuksen kuolemaan.

Pilatuksen aikaiseksi rakennelmaksi on aiemmin voitu varmistaa vain akvedukti, siltamainen vesijohto. Hänen nimensä on löytynyt muutamasta Juudeassa lyödystä pronssikolikosta, kuparisormuksesta sekä kivilaatasta, mutta yhtään aikalaiskuvaa hänestä ei tunneta.

Tel Avivin yliopiston ja Israelin museoviraston tutkijat ovat nyt lisänneet Pilatuksen aikaisten löytöjen listalle 220 metriä komeaa tietä, joka johtaa Silwanin palestiinalaiskaupunginosasta Temppelivuorelle.

40-luvun kolikoita löytyi vain kivien päältä

Kadun rakentajilta oli pyörähtänyt katulaattojen alle yli sata kolikkoa. Täyttömaasta saatiin kaivauksissa talteen myös keramiikkaa, lasia ja eläinten luita.

Nuorimmat lantit ovat vuosilta 17–31. Tien rakennustyöt eivät siis olleet voineet alkaa ainakaan ennen vuotta 31.

Myöhempien rahojen puuttuminen löytöjen joukosta puolestaan kertoo, että kiveämistyö myös valmistui Pilatuksen virkakaudella. Sitä kesti vuoteen 37, joidenkin lähteiden mukaan ehkä hieman pidempään.

40-luvun kolikkoja on löytynyt Jerusalemin muissa kaivauksissa selvästi enemmän kuin aiempien vuosikymmenien lantteja. 40-luvulla rahoja lyötiin poliittisista syistä erityisen paljon, kertoo arkeologi Donald Ariel.

Kivien päältä niitä löytyi myös näissä kaivauksissa.

Kattamiseen kului 10 000 tonnia kiveä

Tie, jonka kaivauksia tehtiin kuusi vuotta, on nimetty Pyhiinvaeltajien tieksi. Tutkijoiden mukaan kyseessä täytyi olla pyhiinvaeltajien tärkeä reitti puhdistautumispaikalta, Siiloan lammelta, ylös Temppelivuorelle.

Pilatuksen aikana siellä sijaitsi Jerusalemin toinen temppeli. Ensimmäisen oli perimätiedon mukaan rakennuttanut jo kuningas Salomo kolme tuhatta vuotta sitten, toinen rakennettiin 500-luvulla ennen ajanlaskumme alkua.

Tutkijat uskovat Jerusalemiin kerääntyneiden juutalaisten kavunneen komeaa tietä temppeliin osallistuakseen vuoden kolmeen tärkeään pyhiinvaellustapahtumaan – pääsiäiseen, lehtimajajuhlaan ja sadonkorjuujuhlaan.

Ainakin kahdeksan metrin levyisen ja kaikkiaan 600 metrin mittaisen reitin kiveämiseen oli louhittava kymmenen tuhatta tonnia kalkkikiveä, tutkijat laskevat. Suurimmat laatat olivat kahden ja puolen tonnin painoisia.

Kiveäminen vaati huomattavaa ammattitaitoa ja paljon työvoimaa, mihin ei olisi vaivauduttu minkä tahansa yhteyden takia; kyseessä täytyi olla nimenomaan pyhiinvaeltajille tarkoitettu mahtitie, tutkijat päättelivät.

– Jos tämä olisi ollut mikä tahansa reitti pisteestä A pisteeseen B, siitä ei olisi tarvinnut tehdä niin vaikuttavaa, sanoo arkeologi Joel Uziel.

Jerusalemin tuho hautasi tien

Pilatuksella saattoi tutkijoiden mukaan olla erityisiä motiiveja siihen, että tie on niin leveä ja huolella tehty.

Ehkä hän halusi vähentää miehitettyjen ja miehittäjien välisiä jännitteitä tai tavoitteli Jerusalemille samanlaista ulkonäköä kuin Rooman valtakunnassa yleensä. Kolmas selitys voisi olla Pilatuksen halu korostaa omaa merkitystään isoilla rakennusprojekteilla.

– Kaikille näille löytyy tukea historiallisista kirjoituksista. Luultavasti syy oli jonkinlainen yhdistelmä, sanoo arkeologi Nashshon Szanton.

Tie hautautui todennäköisesti vuonna 70, jolloin Rooman armeija kukisti kapinoineet juutalaiset ja tuhosi Jerusalemin.

Tutkijat löysivät katukivien päälle kasaantuneesta tuhkasta ja kivimurskasta nuolenkärkiä, linkoja ja muita aseita sekä palaneiden puiden ja romahtaneiden kivirakennusten jäänteitä.

Kaivaukset jatkuvat katuvarren kauppojen ja kievareiden raunioissa. Tähänastinen tutkimus on luettavissa vapaasti Tel Avivin yliopiston arkeologian laitoksen lehdestä (siirryt toiseen palveluun).

Maailman historiallisin paikka?

Jerusalemin hävittäneet Rooman joukot polttivat myös temppelin. Vain tukimuurin jäänteet ovat säilyneet juutalaisten tärkeimpänä rukouspaikkana.

Temppelivuorella seisovat myös Kalliomoskeija ja al-Aqsan moskeija. Ne ovat peräisin 700-luvulta ja kuuluvat muslimien pyhimpiin paikkoihin.

Maailmasta on vaikea löytää toista maapalaa, joka olisi historiallisesti yhtä monikerroksinen kuin Temppelivuori. Sinne ovat jättäneet jälkensä myös niin kaanaanilaiset kuin kreikkalaiset, niin persialaisen ja bysanttilaiset kuin ristiretkeläiset ja ottomaanit.

Poliittisesti Temppelivuori saattaa hyvinkin olla maailman räjähdysherkin kohta, ja myös arkeologia on siellä kuten muuallakin Jerusalemissa mitä suurimmissa määrin myös politiikkaa, jossa sionistisilla järjestöillä on vahva jalansija.

Ne katsovat myös tielöydön vahvistavan, että palestiinalainen Itä-Jerusalem on ikiaikainen osa juutalaista Jerusalemia ja peruste pitää Jerusalemia juutalaisvaltion jakamattomana pääkaupunkina.

Palestiinalaiset ovat kyseenalaistaneet päätelmän. Konkreettinen näyttö tien käyttötarkoituksesta puuttuu, arvostelijat sanovat.

Kolme miestä tunnelissa, etummainen ottaa kännykällä selfietä.
Tunnelin avajaiset kuusi vuotta kestäneiden kaivausten jälkeen olivat viime kesäkuun lopussa. Tsafrir Abayov / EPA

"Huonoa arkeologiaa"

Politiikka on sanellut myös tapaa, jolla Pilatuksen aikainen tie saatiin esille. Sitä varten on kaivettu tunneli Silwanin palestiinalaiskaupunginosan alle. Samalla tavoin Jerusalemissa on tehty arkeologiaa ennenkin.

Menetelmä on herättänyt kovaa kritiikkiä sekä yläpuolella sijaitsevien talojen vaurioiden vuoksi että tieteellisistä syistä.

Arkeologiassa normaali tapa on kaivaa maanpinnalta alaspäin, jolloin kerrostumat kertovat ajallisesta kehityksestä. Edelleen asutetuilla alueilla tyydytään kaivamaan paikoissa, joissa ei ole rakennuksia.

Vaakasuoraan kaivamista pidetään tieteellisesti lähes arvottomana.

Tunnelikaivaukset ovat huonoa arkeologiaa, eikä Israelin museovirasto voi olla niistä ylpeä, sanoivat myös viraston johtaviin arkeologeihin kuuluvat Jon Seligman ja Gideon Avni viraston sisäisessä kirjeenvaihdossa, jonka Haaretz-lehti (siirryt toiseen palveluun)sai käsiinsä.

Kovakätistä käytöstä historiaa tihkuvalla alueella eivät toisaalta ole kaihtaneet palestiinalaisetkaan. Esimerkiksi vuosituhannen vaihteessa vähät välitettiin muinaismuistolaista tai arkeologisista käytännöistä, kun puskutraktorit raivasivat Temppelivuorella tilaa maanalaiselle rukoussalille.

Jutun pääkuva: Herodes et Pilatus fiunt amici (F. A. Ludy after J. F. Overbeck 1845). Wellcome Trust (siirryt toiseen palveluun) / CC-BY-4.0 (siirryt toiseen palveluun)