Kirjeenvaihtajan analyysi: Eurooppa on jäänyt sivustakatsojaksi itsevaltaisten johtajien pelissä – heikkous uhkaa jo maanosan itsemääräämisoikeutta

Saksan puolustusministeri ehdotti kansainvälistä turvavyöhykettä Pohjois-Syyriaan, kirjoittaa Eurooppa-kirjeenvaihtaja Suvi Turtiainen.

Ulkomaat
Berliinin muuri murtui 1989
AOP

BerliiniValmistelut ovat jo alkaneet. Berliinin Brandenburgin portilla juhlitaan kahden viikon päästä näyttävästi.

Kaupunkia ja Eurooppaa jakaneen muurin murtumisesta tulee 8. marraskuuta kuluneeksi tasan 30 vuotta. Vuonna 1989 Neuvostoliiton hallitsema sosialistinen itäblokki luhistui ja Eurooppa yhdistyi.

Neuvostoliiton valta-asema ja koko maakyhäelmä pirstoutuivat. Länsimainen demokratia ja markkinatalous voittivat. Sääntöpohjainen ja monenvälinen maailmanjärjestys vahvistui.

Yhdysvallat otti selvän johtoaseman maailmanpoliisina, ja tähän Eurooppa nojasi.

Nyt tilanne on dramaattisesti muuttunut. Turkin hyökkäys Pohjois-Syyriaan paljasti jälleen sen, että geopolitiikkaa pyöritetään Yhdysvaltojen, Venäjän ja Kiinan kesken.

Eurooppa on jäänyt auttamatta sivustakatsojaksi itsevaltaisten johtajien pelissä.

Yhdysvallat on presidentti Donald Trumpin johdolla pyyhkinyt sääntöpohjaisella maailmanjärjestyksellä pöytää. Se ei enää ole samanlainen turvallisuuden takaaja, johon Eurooppa ehti kylmän sodan jälkeen tottua.

Venäjä on palannut suureksi maailmanpoliittiseksi kapellimestariksi. Venäjä on nyt se, joka päättää mitä Syyriassa tapahtuu.

Maanantai-iltana Saksasta tuli ehdotus, joka yrittää tehdä Euroopasta jotain muutakin kuin sivustokatsojan. Se joko mullistaa Saksan roolin maailmanpolitiikassa tai päätyy sisäpoliittisen riitelyn kaatamaksi katastrofiksi.

Saksan puolustusministeri Annegret Kramp-Karrenbauer ehdotti maanantaina kansainvälisesti valvotun turvavyöhykkeen perustamista Pohjois-Syyriaan. Tarkoituksena on suojella siviilejä ja jatkaa taistelua Isis-terroristiliikettä vastaan.

Puolustusministeri myönsi itsekin, että Saksa ja Eurooppa ovat olleet Syyrian konfliktin sivustakatsojia. Liian passiivisia.

Annegret Kramp-Karrenbauer aikoo esittää suunnitelmansa Nato-maiden puolustusministerikokouksessa Brysselissä torstaina ja perjantaina.

Ehdotus on poikinut Saksassa jo hallituksen sisäisen kiistan. Ulkoministeri Heiko Maas on suhtautunut hänelle puolittain yllätyksenä tulleeseen ehdotukseen pidättyvästi, mikä kertoo ainakin Saksan hallituspuolueiden erimielisyydestä.

Kramp-Karrenbauer johtaa kristillisdemokraattista CDU-puoluetta ja on yksi – joskin viime aikoina kovasti arvosteltu – ehdokas seuraavaksi kansleriksi Angela Merkelin jälkeen. Maasin puolue on sosiaalidemokraattinen SPD.

Lisäksi Maasin nihkeä suhtautuminen kertoo Saksan ulkopoliittisesta perinteestä ja traumasta. Saksassa on yhä pelkoa liian vahvasta Saksasta. Se johtuu tietenkin historiasta toisesta maailmansodasta, jolloin Saksan vahvuus oli koko maailman ongelma.

Joukkojen lähettäminen Syyriaan turvaamaan pohjoisia alueita olisi uudenlaista ulkopolitiikkaa nyky-Saksalta. Siihen tarvitaan liittopäivien eli parlamentin hyväksyntä. Kysymys on poliittisesti Saksalle erittäin vaikea.

Viime viikolla ulkoministeri Maas tapasi pohjoismaisia ulkoministereitä Berliinissä ja hymähti Ylen kysymykselle siitä, pitäisikö Saksan ottaa nykyistä suurempi rooli maailmanpolitiikassa.

– Ei ole olemassa mitään Germany first -politiikkaa, Maas vastasi Ylelle.

Maasin mukaan Saksa tuntee vastuunsa, mutta haluaa vaikuttaa maailmanpolitiikkaan yhdessä muun Euroopan kanssa. Hänen mukaansa yksi tapa ketteröittää ja vahvistaa Euroopan roolia maailmanpolitiikassa on ottaa Eurooppa-neuvostossa käyttöön enemmistöpäätös.

Nyt ulkopolitiikkaa koskevat päätökset vaativat kaikkien EU-maiden johtajien yksimielisyyden. Tämän vaatimuksenongelmat nähtiin Turkin hyökätessä Syyriaan. Unkari viivytti EU:n yhteistä kannanottoa, jossa Turkin hyökkäys tuomittiin.

Saksa aikoo Maasin mukaan vahvistaa ensi vuonna koittavalla puheenjohtajuuskaudella Euroopan unionin strategista itsemääräämisoikeutta.

Aloite on tarpeen, sillä tällä hetkellä Euroopan ulkopoliittinen heikkous uhkaa sen itsemääräämisoikeutta.

European Council on Foreign Relations -tutkimuslaitoksen raportti huomauttaa Yhdysvaltain vetäytymisen Iranin-ydinsopimuksesta paljastaneen Euroopan menettäneen osan itsemääräämisoikeudesta.

Vaikka Euroopan maat halusivat pitää kiinni sopimuksesta, osa suurista eurooppalaisyrityksistä taipui Yhdysvaltain vaatimukseen lopettaa toiminta Iranissa. Eli muualla päätettiin se, mitä Euroopassa voidaan tehdä.

Raportti kysyy, mitä tapahtuu jos Yhdysvallat vaatii samoja rajoituksia kauppaan Venäjän tai Kiinan kanssa? Kyse olisi Euroopalle sadoista miljardeista euroista vuodessa.

Samalla tavalla Syyrian kohtalo on myös Euroopan kohtalo, josta tällä hetkellä päätetään Euroopan ulkopuolella. Turkin Erdoğan on jo uhannut 3,6 miljoonan pakolaisella päästämisellä Eurooppaan, jos maanosan johtavat arvostelevat sen hyökkäystä.

Tällaista vyöryä oikeistopopulismin kanssa kamppailevat EU-johtajat eivät missään nimessä halua. Lisäksi Pohjois-Syyrian sekasorto uhkaa herättää jo kerran nujerretun Isisin jälkeen henkiin. Pohjois-Syyrian vankiloissa on Isis-taistelijoita. Lähellä hyökkäysaluetta on al-Holin leiri, jolle on koottu naisia ja lapsia terroristijärjestön aiemmin hallitsemilta alueilta.

Euroopan on ajateltava enemmän kuin geopoliittinen toimija, jotta se saa kohtalonsa taas omiin käsiinsä. Koska Yhdysvallat ei ole enää samanlainen selkänoja, yhteistyötä on tehtävä tilanteen mukaan entistä useammin Venäjän tai Turkin kaltaisten maiden kanssa.

Saksan puolustusministerin ehdotuksessa turvavyöhyke muodostettaisiin yhdessä Venäjän ja Turkin kanssa.

Kramp-Karrenbauerin esitys on saanut vastaansa Saksassa arvosteltua, mutta sentään se on jonkilainen esitys.

Askel katsomosta kohti kenttää.