Lammastilallinen ei saanut viime vuonna rahaa petoaitoihin, ja tänä syksynä susi tappoi 22 lammasta: “Ehkä tällä kertaa rahaa riittää”

Petoaitoja rakennetaan nyt enemmän kuin koskaan. Aidanrakennus kulkee käsi kädessä petotuhojen kanssa.

Kotieläinten suojelu
Kuvassa nainen ruokkii lampaita laitumella
Marraskuussa lampaat käyvät ulkona enää jaloittelemassa. Yönsä ne viettävät jo sisätiloissa.Heini Holopainen / Yle

Satu Kumpulaisen luomutilalla on kokemusta petoaidoista. Isokummun lammastilalla eläinten turvaksi on rakennettu sähköaitaa ensimmäisen kerran jo kymmenen vuotta sitten. Viimeksi aitaa nousi vuonna 2016.

Kannuksen ja Sievin rajalla ollaan kaukana asutuskeskuksista ja sudet, karhut sekä ilvekset liikkuvat. Kerran Satu Kumpulaisen uuhi katosi ilveksen suuhun. Tänä syksynä sudet tappoivat 22 lammasta.

Petotuhot sattuivat joka kerta laitumilla, joita sähköistetty petoaita ei suojannut. Tilalla toivottaisiin kovasti, että Riistakeskuksen rahoittamaa sähköaitaa saataisiin lisää.

– Viime vuonna Riistakeskuksella ei ollut tarpeeksi rahaa. Ehkä tällä kertaa rahaa riittää.

Tila on viime vuosina laajentanut rajusti ja uuhia ja karitsoja on noin 700. Uusia laitumia on otettu käyttöön, eikä sähköistä suojaa ole läheskään kaikkialla.

Pitkä kokemus

Suomessa on rakennettu petoaitoja 1990-luvusta lähtien. Mallit ovat vaihdelleet sitä mukaa, kun kokemukset ovat karttuneet. Nyt Riistakeskus luottaa viisilankaiseen sähköaitaan, jossa alin lanka alkaa 20 sentin päässä maasta. Korkeutta aidalla on metri neljäkymmentä senttiä.

Tekniikka on periaatteessa samanlaista kuin eläintalouksien muissakin sähköpaimenissa, mutta lankoja, korkeutta ja tehoa on enemmän. Riistakeskus luottaa tekniikkaan, sillä tulokset ovat kiistattomat.

Kuvassa nainen seisoo pellolla sähköaidan vieressä
Satu Kumpulainen on korottanut petoaitaa ja tihentänyt sitä. Hänen mielestään valtion rahoittama viisilankainen aita on liian harva estämään susia ja karhuja.Heini Holopainen / Yle

15 vuoden aikana on sattunut vain kymmenkunta tapausta, joissa peto on päässyt aidan ohi.

– Se on murto-osa näinä vuosina pystytettyihin useisiin satoihin aitoihin verrattuna. Tuolloin aita on usein ollut jollain tavalla viallinen, kertoo Suomen Riistakeskuksen riistavahinkovastaava Reijo Kotilainen Pohjois-Karjalan aluetoimistosta, jossa kaikki aitahakemukset käsitellään.

Viime vuosina (siirryt toiseen palveluun) sudet ovat tappaneet noin 130 lammasta ja 5–20 nautaa vuodessa. Näitä tuhoja ehkäistäkseen valtio kustantaa petoaitojen rakennusmateriaalit. Tilallinen joutuu omakustanteisesti itse pystyttämään aidan ja huolehtimaan sen toimivuudesta.

Luonnonvarakeskuksen arvioiden mukaan Suomessa on susiyksilöitä (siirryt toiseen palveluun) hiukan yli 200, karhuja (siirryt toiseen palveluun)runsaat 2100 kappaletta ja yli vuoden ikäisiä ilveksiä (siirryt toiseen palveluun) runsaat 1900. Susi on Suomessa määritelty (siirryt toiseen palveluun) erittäin uhanalaiseksi ja karhu sekä ilves vaarantuneiksi lajeiksi.

Riittävätkö rahat?

Parin viime vuoden aikana Suomeen on noussut petoaitoja muutamista kymmenistä kilometreistä jopa 130 kilometriin vuodessa. Aitojen tarve on lisääntynyt sitä mukaa, kun suurpetokannat ovat hoitosuunnitelmien mukaisesti levittäytyneet läntiseen Suomeen.

Käytännössä hakemus lähetetään Riistakeskukselle, joka arvioi, kuinka kova petoaidan tarve on.

Kuvassa nainen ruokkii lampaita
Satu Kumpulaisen tilalla on kolmisensataa uuhta ja nelisensataa karitsaa.Heini Holopainen / Yle

Yleensä hakemuksia satelee 50–90 vuosittain, eikä aina kaikkiin aitoihin ole löytynyt rahaa. Tämä vuosi on ollut poikkeus, kertoo riistavahinkovastaava Reijo Kotilainen. Petovahinkokorvauksista jäi budjetoitua rahaa käyttämättä ja sitä voitiin ohjata vahinkojen ennaltaehkäisyyn.

Yleensä rahaa on varattu noin 300 000 euroa vuodessa, mutta tänä vuonna summa on puoli miljoonaa.

– Näyttäisi siis siltä, että rahat tästä syystä riittävät. Se tosin riippuu siitä, kuinka vaikea syksystä tulee tuhojen kannalta. Vahinkohuippuhan on nyt syksyllä, kun susilauma opettaa pentuja saalistamaan.

Rakentaminen seuraa suden liikkeitä

Suurpetojen keskittymä 1990-luvulla oli Itä-Suomessa ja pedot aiheuttivat vahinkoja erityisesti lammastiloille. Petoaitojen pystyttäminen keskittyikin pitkään Itä-Suomeen.

– Nyt sinne on jo rakennettu tarvittavat aidat. Sudet ovat siirtyneet Länsi- ja Lounais-Suomeen, ja näillä uusilla alueilla on syntynyt äkillinen kotieläinten suojauksen tarve, kertoo Reijo Kotilainen.

Pohjalaismaakunnissa ja Varsinais-Suomessa susien, karhujen tai ilvesten levittäytyminen oman tilan liepeille on siis suhteellisen uusi asia. Kaikki tilalliset eivät ole ehtineet tai pystyneet suojaamaan tilojaan.

Uhasta huolimatta kaikki tilalliset eivät ole myöskään lämmenneet petoaidan rakentamiselle. Materiaalit toki saa valtiolta, mutta tilallisen on omalla kustannuksella pystytettävä aita sekä huolehdittava siitä.

Joissain tapauksissa luonnonsuojelijat (siirryt toiseen palveluun) ovat osallistuneet petoaitojen pystyttämiseen. Satu Kumpulainenkin sai muutama vuosi sitten eteläsuomalaisilta Luonto-Liiton aktiiveilta apua aidan pystyttämiseen.

Aita ei ole ongelmaton ratkaisu

Kumpulaisen mukaan suurin ongelma on se, että aidan alimpien lankojen alusta on pidettävä puhtaana ruohoista. Varsinkin alkukesästä ruoho kasvaa nopeasti, joten siellä on trimmeröitävä lähes viikoittain.

– Se on tälläkin tilalla melkein yhden ihmisen työpanos.

Sähköaidan alimmat langat eivät saa ottaa maa- tai kasvillisuuskosketusta, muuten sähköaidan teho laskee.

Kuvassa nainen perkaa sähköaidan alustaa ruohoista
Sähköaidan alusta on siistittävä kasvillisuudesta, muuten sähköä vuotaa maahan ja aidan teho laskee. Kesällä työ tehdään siimaleikkurilla.Heini Holopainen / Yle

Kumpulainen on omakustanteisesti myös parannellut viimeisimmäksi rakennettua sähköaitaa. Oma kokemus kertoo, ettei viiden langan kanssa saada tarpeeksi pelotetta aikaan.

Aitaa on tihennetty asentamalla yksi lanka lisää ja samalla sitä saatiin korotettua puoleentoista metriin.

– Ylin lanka kulkee aivan tolppien päässä, ettei esimerkiksi karhu pääse tarttumaan tolppaan ja kiskaisemaan sitä maasta. Toisaalta alin lanka on 15 sentin päässä maasta, ettei susi pääse kaivautumaan sen alitse.

Tilallinen kokee olevansa yksin

Lammastilallinen toivoo, että valtiolla riittäisi enemmän rahaa petoaitoihin. Muukin tuki kelpaisi. Esimerkiksi korvaukset petotuhoista olisi mukava saada aiemmin kuin puolen vuoden-vuoden päästä.

– Kun tämä EU:n ohjelmakausi alkoi, tällä alueella ei ollut näin paljon petoja. Nyt tilanpitoa on kuitenkin pakko jatkaa sovitun viisivuotiskauden, muuten joutuu maksamaan korvauksia. Toivoisin, ettei petovahingon sattuessa tilallinen olisi näin yksin. Nyt korvaukset tulevat jälkijunassa, murehtii Kumpulainen.

Kuvassa nainen koiran kanssa
Ajokoira Patu pääsee Satu Kumpulaisen isän kanssa metsälle, vaikka kylällä on niitäkin, jotka eivät enää uskalla päästää koiria metsään susien syötäväksi.Heini Holopainen / Yle

Marraskuussa lampaat viettävät jo yönsä sisätiloissa, joten petohuoli on toistaiseksi ohi. Keväällä ajatukset kääntyvät taas eläinten turvallisuuteen.

– Yhtään yötä ei mene, ettenkö miettisi, että mitä sieltä aamulla löytyy.

Lue lisää:

Suomessa on nyt noin 200 sutta pentuineen – Katso kartalta, millä alueilla sudet liikkuvat

Riita susista on repinyt Suomen kahtia – nyt on ratkaisujen aika: “Susi ja ihminen ovat aina olleet samoilla apajilla”