Washingtonissa lapsen luokkaretki kurpitsafarmille onnistuu, kun vanhemmat lupaavat olla haastamatta koulua oikeuteen

Arkea maailmalta: Vastuuvapauslomakkeita pitää allekirjoittaa mitä moninaisimmissa yhteyksissä, kirjoittaa Ylen Yhdysvaltain-kirjeenvaihtaja Paula Vilén.

Terveyden- ja sairaanhoidon kustannukset
Paula Vilén
Paula VilénAntti Haanpää / Yle

Sadonkorjuun ja lähestyvän halloweenin kunniaksi lapsemme koululuokka teki päiväretken kurpitsafarmille. Vanhemmilta pyydettiin 14 dollaria matkakustannuksiin.

Sitä en osannut enää edes ihmetellä, että Yhdysvalloissa myös julkisesti rahoitetut koulut kärttävät vanhemmilta käteistä, milloin mihinkin. Mutta yllätyksekseni raha ei suinkaan ollut ainoa asia, mitä retkelle mukaanpääsy edellytti.

Lapsi kiikutti kotiin lomakkeen, joka vanhemman piti allekirjoittaa ennen retkeä. Otaksuin sen olevan yksinkertaisesti lupa retkelle lähtöön. Se oli toki sitäkin, mutta samalla jälleen yksi matka yhdysvaltalaiseen todellisuuteen, jossa vastuuvapauslomakkeiden allekirjoittaminen on arkipäivää mitä moninaisimmissa tilanteissa.

Pelkän lupalapun sijaan allekirjoitin kolmisivuisen, yksityiskohtaisen sopimuksen. Sen laadintaan olivat tyylilajin perusteella selvästi osallistuneet kaupungin juristit.

Tekstiä lukiessa alkoi tuntua siltä, että lapset olisivat lähdössä vähintään miinanraivaukseen kurpitsapeltojen sijaan.

Allekirjoituksellani vahvistin ymmärtäväni, että tällaisiin retkiin sisältyy aina riskejä ja kannan niistä vastuun, muutamia lomakkeessa mainittuja poikkeuksia lukuun ottamatta.

Samalla hyväksyin, että pääkaupungin opetusvirasto ei voi etukäteen tietää kaikkia mahdollisia riskejä, eikä myöskään varmistua ulkopuolisten palveluntarjoajien kulkuneuvon kuljettamistaidoista.

Toisin sanoen, jos retkibussin kuljettaja ajaa ojaan, koulu ei ole siitä vastuussa.

Sopimuslomakkeessa käsiteltiin myös usein täällä vastaantulevaa huolta vakuutuksesta. Ennen retkelle lähtöä koulun piti saada tieto, onko lapsella voimassa oleva sairaus- ja tapaturmavakuutus vai ei.

En tiedä, mitä lapsen retkelle olisi käynyt, jos sopimuslomakkeesta olisi rastittanut kohdan ”ei vakuutusta”. Pohdin itsekseni, pidettäisiinkö vakuuttamattomia lapsia kädestä kiinni koko reissun, etteivät vaan juoksentelisi ja loukkaisi itseään?

Tosin sopimuksessa myös tähdennettiin, ettei kaupungilla ole minkäänlaista vakuutusta kattamaan luokkaretkestä mahdollisesti syntyviä terveydenhoitokuluja. Tämä tarkoittaa, että lapsen hoitokulut ovat yksin vanhemman vastuulla.

Huoli vastuuhenkilöstä kertoo karusti yhdysvaltalaisen terveydenhuollon kustannuksista. Maailman kalleimpiin lukeutuvassa terveydenhoitojärjestelmässä maksumieheksi ei halua kukaan. Mutta se on oman kolumninsa aihe.

Allekirjoituksellani vahvistin, että sopimus sitoo paitsi minua, myös perheenjäseniäni, edustajiani, perijöitäni, kuolinpesääni ja uskottua miestäni. Samalla sopimuksessa todettiin, että ymmärrän, että ennen allekirjoittamista minulla on oikeus konsultoida omaa lakimiestäni.

Jos minulla olisi asianajaja, häneltä olisin voinut kysyä, mitä tarkoittaa, että retkellä noudatetaan direktiiviä 310.7 ja DCMR Title 5, B25-kappaletta. Nyt googlasin ja selvisi, että ensimmäisessä Washingtonin opetusvirasto ohjeistaa kouluja yli 60 sivun verran luokkaretkistä. Jälkimmäisessä linjataan mahdollisista rankaisutoimista kurittomille koululaisille.

Sopimuksessa sitouduin myös siihen, että en haasta opetusvirastoa, kaupunkia, niiden työntekijöitä enkä koulua tai sen työntekijöitä oikeuteen tähän luokkaretkeen liittyen.

Äimistelin luokkaretken vaatimaa juridista sopimustekstiviidakkoa kollegalleni. Hän kertoi joutuneensa vuokrasopimuksensa osana allekirjoittamaan sivun mittaisen paperin pelkästään siitä, ettei haasta vuokranantajaa oikeuteen, jos polttaa itsensä kokatessaan taloyhtiön grillillä.

Samankaltaisia vastuuvapauslomakkeita ennen tätä koulun kurpitsafarmiretkeä on perheellemme tullut vastaan erityisesti syntymäpäiväkutsuilla. Jälkikasvulla ei ole ollut asiaa trampoliinijuhliin eikä ponin selkään ennen kuin vanhemman nimi on saatu paperille.

Allekirjoitin tämän tuoreimmankin lomakkeen mukisematta. Tällaisten papereiden keskellä on kuitenkin helppo ymmärtää, miksi entinen presidentti Barack Obama kirjoitti kirjassaan toivovansa, että Yhdysvalloissa olisi vähemmän juristeja ja enemmän insinöörejä.