Vielä viitisen vuotta sitten avohakkuusta kieltäytynyt metsänomistaja saattoi päätyä käräjille – jatkuvan kasvatuksen periaate herättää nyt kiinnostusta

Yli puoli miljoonaa suomalaista metsänomistajaa voi nyt valita avohakkuun sijasta jatkuvan kasvatuksen menetelmän ja se on WWF:n mukaan usein taloudellisesti kannattavin vaihtoehto.

metsät
Jatkuva metsänkasvatus - hyvä ja kannattava vaihtoehto avohakkuille
Jatkuva metsänkasvatus - hyvä ja kannattava vaihtoehto avohakkuille

Ihmiset tykkäävät metsästä joka näyttää metsältä.

Näin tiivistää metsänhoitaja Jussi Saarinen, joka hoitaa metsää ja neuvoo metsänomistajia.

Olemme Yhteismetsä Tuohen palstalla Lohjalla, paikassa, jota on hoidettu jatkuvan kasvatuksen periaatteen mukaisesti.

Avohakkuut ovat täällä entistä todellisuutta, sillä ekologisemmalla tavalla saadaan tältä palstalta ihan lasketusti sama tuotto ja terveempi metsä.

Kaikkialla näin ei suinkaan ole.

Suomessa on yli 500 000 yksityistä metsänomistajaa, jotka voisivat omalta osaltaan auttaa uhanalaisia lajeja omissa metsissään.

Ongelma kuitenkin on, etteivät monet heistä tunne vaihtoehtojaan eivätkä metsäalan ammattilaiset useinkaan kerro heille niistä.

Kestävä metsä kuusi ja koivu
Monet metsänomistajat päätyvät edelleen vetämään koko metsän matalaksi, vaikka ns. pehmeämmät metsänhoidon tavat voisivat sopia paremmin heidän arvoihinsa. Jari Pussinen/Yle

Metsänhoitoa ilman avohakuuta

Suomessa kasvaa paljon puuta, mutta metsäluonnolla ei WWF:n mukaan mene hyvin.

Metsissämme elää lähes 850 uhanalaista lajia ja luku on kasvussa.

Suurin syy metsäluonnon ahdinkoon on ympäristöjärjestön mukaan nykymuotoinen metsätalous, yksinkertaistettuna avohakkuut.

WWF:n johtava metsäasiantuntija Panu Kunttu katselee ympärilleen Yhteismetsä Tuohen palstalla.

– Tämä on erittäin hyvä esimerkki siitä, mitä jatkuva kasvatus tarkoittaa.

Metsätaloutta harjoitetaan niin, että metsä pysyy jatkuvasti peitteisenä.

Hakkuut tehdään joko yläharvennukseen perustuvana, joka tarkoittaa suurten puiden poimimista ja vielä kasvavien jättämistä rauhaan, tai pienaukkohakkuuna, jolloin aukon koko onenintään 0,3 hehtaaria.

Avohakkuissa saatetaan panna kerralla tasaiseksi jopa koko keskimääräisen metsänomistajan 30 hehtaarin alue. Lapin metsähakkuissa puhuttiin jopa huomattavasti tätä isommista aukoista.

Metsänhoitaja Jussi Saarinen vertaa kestävää metsänhoitoa puutarhan hoitoon, jossa kypsät, isoksi kasvaneet puut poimitaan pois ja muut jätetään kasvamaan.

Miksi sitten avohakkaaminen on viime vuosiin saakka ollut jopa ainoa laillinen metsänhoitokeino?

Avohakkuisiin siirryttiin sotien jälkeen, jolloin metsäteollisuutta oli pakko kehittää nopeasti ja lujaa.

Avohakkuut sopivat silloin sekä valtion että metsäteollisuuden tarpeisiin.

Ostaja määräsi.

Metsänomistajilta vietiin oikeus muunlaiseen hoitoon ja vielä joku aika sitten omapäinen metsänkasvattaja saattoi löytää itsensä käräjiltä syytettynä esimerkiksi metsän haaskauksesta. Puuston kiertoaika ja korjuun järeys ei ollut omistajan päätettävissä.

Panu Kunttu arvioi, että kyseessä oli jopa eräs Suomen lähihistorian suurimmista oman omaisuuden käytön rajoituksista.

Laki muuttui tältä osin vasta viitisen vuotta sitten.

Avohakkuu on silti edelleen Suomessa yleisin tapa harventaa metsää ja tätä WWF pyrkii nyt käynnistämällään kampanjallaan vähentämään.

Metsäteollisuus ja Maataloustuottajain keskuskusliitto MTK suhtautuvat jatkuvaan metsänhoitoon ainoastaan varovaisen myönteisesti.

Esimerkiksi eduskunnan käsittelyssä oleva kansalaisaloite avohakkuiden kieltämisestä olisi teollisuuden mukaan liian ehdoton.

Metsäteollisuuden puunhankintaan valtion metsien avohakkuukielto kohdistuisi erityisesti Pohjois-Suomessa, jossa tehtaat ostavat paljon puuta valtion metsistä.

Kestävä metsä Panu Kunttu, WWF:n johtava metsäasiantuntija
Metsän jatkuvaa kasvatusta, eli metsänhoitoa ilman avohakkuita, oli esitelty ainoastaan kolmasosalle metsänomistajista. Ei ihme, että avohakkuut jylläävät, kertoo WWF:n johtava metsäasiantuntija Panu Kunttu.Jari Pussinen/Yle

Metsä uudistuu luontaisesti

Jatkamme matkaa ja katselemme kantoja ja jo kasvavaa taimikkoa

Panu Kunttu ja Jussi Saarinen näyttävät, miten jatkuvassa kasvatuksessa metsän uudistamisessa jäljitellään metsän luontaista kiertokulkua.

Jatkuvan kasvatuksen metsä on aina puustoinen ja siinä tähdätään puuston rakenteelliseen vaihteluun.

Metsästä hakataan siis pääasiassa taloudellisesti arvokkaimpia tukkipuun koon saavuttaneita runkoja ja poistetaan huonolaatuisia puita.

Pienempien puiden annetaan kasvaa, osa suuremmista puista jätetään säästöpuiksi ja alikasvuston vahingoittamista puunkorjuun yhteydessä varotaan.

Metsä uudistuu luontaisesti: suurten, paljon kasvutilaa vaativien puiden poisto tekee tilaa alikasvospuiden kasvamiselle ja uusien taimien syntymiselle.

Luonnonmetsissä puusto uudistuu tavallisimmin pienillä aukkopaikoilla, jotka muodostuvat yksittäisten puiden kaatuessa tai puuryhmien kuollessa.

Poimintahakkuut ja pienaukot luovat pieniä aukkopaikkoja ja ympärillä oleva elävä puusto huolehtii siementuotannosta.

Säästöä ja ekologisuutta

WWF:n mukaan jatkuvan kasvatuksen menetelmä on metsänomistajalle usein taloudellisesti kannattavin vaihtoehto.

Kun käytetään luontaiseen uudistumiseen perustuvia menetelmiä, taimien ostoon ja istutukseen ei tarvita investointia.

Maanmuokkauksen ja taimikonhoidon tarve on monessa jatkuvan kasvatuksen metsässä vähäinen, tai sitä ei ole, mikä säästää investointikustannuksia.

Tämä tarjoaa metsänomistajalle taloudellista etua – metsään mennään vain silloin, kun tuottoa on saatavissa.

Jatkuvassa kasvatuksessa keskitytään korjaamaan moninkertaisesti kuitupuuta arvokkaampaa tukkipuuta.

– Tällä systeemillä metsä tuottaa meille tasaisesti tuloja ja metsään sidotun pääoman tuotto pysyy korkealla tasolla, sanoo Jussi Saarinen.

Jussi Saarinen, metsänhoitaja Yhteismetsä Tuohi/Metsätietopalvelu Silmu Oy
Yhteismetsä Tuohen palstalla Lohjalla jatkuvan kasvatuksen kerroksellisuus näykyy hyvin, sanoo Tuohen metsänhoitaja ja Metsätietopalvelu Silmun ry:n Jussi SaarinenJari Pussinen/Yle

Turvemailla jatkuva kasvatus voi poistaa vesistökuormitusta aiheuttavan kunnostusojituksen tarpeen, jos hakkuun jälkeen paikalle jää riittävä puusto haihduttamaan vettä.

Tällöin pohjaveden pinta pysyy tarpeeksi alhaalla puuston hyvän kasvun kannalta.

Jatkuva kasvatus antaa metsälle mahdollisuuden palautua kohti luonnonmukaisempaa elävän puuston tilarakennetta.

Metsien lajit hyötyvät jatkuvasta puustopeitteisyydestä ja metsän erirakenteisuudesta monin tavoin.

Mustikka, monet ruokasienet ja metsäkanalinnut menestyvät jatkuvan kasvatuksen metsissä hyvin, kun avohakkuut ja maanmuokkaus eivät vie niiltä elintilaa ja kasvupaikkoja.

Luonnonhoitoa, kuten lahopuun säästämistä, säästöpuita ja suojavyöhykkeitä tarvitaan myös jatkuvassa kasvatuksessa, kuten myös arvokkaimpien luontokohteiden säilyttämistä kokonaan koskemattomina.

Jatkuva kasvatus on hyvä metsänhoitomenetelmä myös hiilensidonnan ja hiilivaraston säilymisen kannalta.

Avohakkuusta tulee hiilen lähde 15–30 vuodeksi.

Jatkuvan kasvatuksen metsässä hiilensidonta jatkuu metsänkäsittelystä huolimatta.