Johanna Malisen kolumni: Naisten välisestä ystävyydestä toistetaan edelleen katkeransuloista tarinaa, jossa nainen on naiselle uhka

On vanhanaikaista ajatella, että naiset voisivat pärjätä paremmin toisiaan vastaan taistelemalla kuin yhteen hiileen puhaltamalla. 

kateus
Kolumnisti Johanna Malinen
Pekka Tynell / Yle

Nainen on naiselle susi. Naiset ovat kateellista sorttia. Miesten kanssa on yksinkertaisempaa ystävystyä kuin naisten kanssa. Naisporukkaan on vaikeaa päästä mukaan. Draama kuuluu naisten välisiin ystävyyssuhteisiin.

Olen koko elämäni kuullut edellä mainittuja väittämiä milloin missäkin, kuten koulun pihalla, elokuvissa, kaveriporukoissa, naistenlehdissä ja somessa.

Ihminen on taipuvainen suosimaan ennakkokäsityksiään tukevaa informaatiota.

Kun on tarpeeksi monta kertaa kuullut naisen olevan naiselle susi, alkaa helposti kiinnittää huomiota tilanteisiin, joissa naiset käyttäytyvät toisiaan kohtaan inhottavasti.

Ilmiötä kutsutaan vahvistusharhaksi.

Ei siis ihme, että olen lähes huomaamatta oppinut ajattelemaan, että kateus ja kilpailu nyt vain kuuluvat naisten välisiin ystävyyssuhteisiin tavalla tai toisella.

Ja niin on harmillisen moni muukin.

Kateusmantra on juurtunut syvälle, joten sitä on vaikea jättää täysin huomiotta.

Myös populaarikulttuuri on vuosikymmenestä toiseen toistanut naisten ystävyydestä katkeransuloista tarinaa. Supersuosittu Gossip Girl -tv-sarja on tästä loistava esimerkki.

Sarjassa seurataan teini-ikäisten Serenan ja Blairin ystävyyttä, joka on täynnä kateutta ja siitä seurannutta selkään puukottamista. Kateusdraama kuvataan luonnollisena osana ystävyyttä.

Tyttöjen ja naisten välistä ystävyyttä kuvaillaan samaan tapaan lukemattomissa muissakin tarinoissa. Ihanana ja arvokkaana, mutta tavattoman monimutkaisena.

Kateusmantroista on rakentunut kiteytynyt diskurssi eli puhetapa, jossa kateus käsitetään usein nimenomaan naisten välisiin ystävyyssuhteisiin kuuluvaksi tunteeksi.

Kateuden ajatellaan ajavan naisia keskinäiseen kilpailuun ja draaman pyörteisiin kuin mikäkin luonnonvoima.

Ilmankos me naiset olemme välillä ystävyyssuhteissa vähän takajaloillamme. Kateusmantra on juurtunut syvälle, joten sitä on vaikea jättää täysin huomiotta.

Kateus on inhimillinen tunne, mutta sen ei tarvitse määrittää minkään sukupuolen ystävyyssuhteita yhtään sen enempää kuin muidenkaan yksittäisten tunteiden.

Diskursseilla tuppaa olemaan itseään ylläpitävä ja toteuttava voima. Alamme uskoa siihen, mistä jatkuvasti puhutaan.

Vanhan sanonnan nainen on toiselle susi nimenomaan siksi, että nainen kokee toisen naisen uhkana. Kun iskee itse ensin, ei tule syödyksi.

Tuntuu vanhanaikaiselta ajatella, että naiset voisivat pärjätä paremmin toisiaan vastaan taistelemalla kuin yhteen hiileen puhaltamalla.

Samaa pohtii tv- ja radiojuontaja Jenni Alexandrova aihetta käsittelevässä blogipostauksessaan. (siirryt toiseen palveluun)

Alexandrova ei suostu uskomaan, että nainen toivoisi lähtökohtaisesti toiselle naiselle pahaa ja kehottaa naisia kilpailemisen sijasta kannattelemaan toisiaan.

Myös psykoterapeutti ja kirjailija Maaret Kallio on käsitellyt aihetta Helsingin Sanomien kolumnissa. Kallio päivittää vanhan sanonnan toteamalla:

“Nainen on naiselle ihminen: useimmiten hyväntahtoinen, mutta uhan äärellä pahaankin pystyvä.”

Kateus on inhimillinen tunne, mutta sen ei tarvitse määrittää minkään sukupuolen ystävyyssuhteita yhtään sen enempää kuin muidenkaan yksittäisten tunteiden.

Kateusmantroille onkin viime vuosina kehittynyt ilahduttava vastavoima, jossa korostetaan nimenomaan naisten välistä yhteistyötä kilpailun sijasta.

Toisten naisten kannustamisesta on tullut suosittu teema monissa sosiaalisen median yhteisöissä.

Esimerkiksi naisille ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville suunnatussa Facebookin Ompeluseura-ryhmässä on jo yli 30 000 jäsentä. Ryhmässä verkostoidutaan, rohkaistaan ja keskustellaan työelämään ja urasuunnitteluun liittyvistä asioista.

Myös yrittäjä ja mediapersoona Rosanna Kuljun uudessa Grl Gang -podcastissa naiset tsemppaavat toisiaan. Kulju kuvailee podcastia Instagramissa “Mimmijengiksi, jossa tuetaan toisiamme kohti omia unelmia.”

Bloggaaja Marianne Lehikoinen puolestaan on perustanut Careergirl-urayhteisön, jonka tarkoituksena on kannustaa nuoria naisia (työ)elämässä menestymisessä.

Kateuden aiheuttama draama ja sen pelkääminen on kuluttavaa. Toisten naisten kannustaminen kuulostaa huomattavasti mukavammalta tavalta käyttää energiaa.

Jatkossa aionkin pyristellä irti ajatusvääristymästä, jonka mukaan kateusdraama on normaali osa naisten ystävyyssuhteita. En halua sellaista ajatusta kummittelemaan enää yhdenkään elämän osa-alueen taustalle.

Johanna Malinen

Kirjoittaja on Jyväskylässä asuva, sydämeltään pohjoiskarjalainen journalistiopiskelija, joka nauttii kirjoittamisen lisäksi metsälenkeistä ja glittermekkoihin sonnustautumisesta.

Aiheesta voi keskustella 28.10. klo 16.00 asti.

Lue myös:

Johanna Malisen kolumni: Julkisesti itkeminen ei ole merkki heikkohermoisuudesta

Robert Sundman: Ei ole politiikkaa ilman tunteita – mutta entä jos nuo tunteet vetävät meidät solmuun?

Emmi Nuorgamin kolumni: Keskustelu ruokavalioista on liian tunnepitoista