Matti Mörttisen kolumni: Venyvä ja paukkuva brexit ei hajoitakaan EU:ta vaan repii rikki Britanniaa – kansallisen omahyväisyyden politiikka tulee kalliiksi kaikille

Euroopassa on jo jäätyneiden konfliktien alueita, joilla kananlihan salakuljetus käy pääelinkeinosta. Sitäkö tavoitellaan EU-erossa, kysyy Matti Mörttinen.

kolumnit
Matti Mörttinen
Jani Aarnio / Yle

Suurlähettiläs Jan Store on diplomaattisen satiirin mestari. Lisäksi hänessä on näkijän vikaa.

Jäätyään eläkkeelle ulkoasiainhallinnosta Store oli hetken konsulttihommissa. Silloin hän ennusti, että Brexit ei tulisi koskaan toteutumaan, vaikka EU:sta eroaminen oli juuri saanut brittien kansanäänestyksessä voiton.

Kirjailija- ja journalistikollega Helena Petäistö puolestaan löi samppanjapulloja vetoa sen puolesta, ettei brexitiä koskaan tule.

Ongelma tuollaisessa vedossa tosin on se, ettei sitä oikein voi julistaa päättyneeksi kuin siinä tapauksessa, että ero tulee.

Brexitin odottelusta voi tulla pitkittynyt olomuoto. Eroaminen siirtyy kuin taivaanranta sitä mukaa kun sitä yritetään lähestyä.

Nuo arvostetut ekspertit ennustivat, että brexitiä lykätään moneen kertaan ja lykkäyksistä tulee ikään kuin pysyvä olotila.

Visiot ovat tarkassa linjassa sen kanssa, mitä tähän mennessä on tapahtunut.

Jälleen uusi viivästys on nyt tulossa. Takaraja siirtyy kolmannen kerran tänä vuonna. Itse kansanäänestyksestä on kulunut kolme vuotta ja neljä kuukautta.

Sen ajan olemme saaneet seurata poikkeuksellista poliittista tosi-teeveetä. Viihdesarjan ikävä puoli on, että toisin kuin tarkkaan käsikirjoitettu tosi-tv, tämä tapahtuu ihan oikeasti. Tämän draaman yllättävät juonikäänteet eivät ole tuotantoyhtiön ennalta määräämiä.

Moni suomalainenkin ryhtyi seuraamaan tätä sirkusta ajatellen, että se todistaa Euroopan unionin olevan luhistumassa. Ja että kansallisvaltioiden on parasta päättää itse kaikista asioistaan.

Mutta EU:n romahduksen sijasta olemmekin saaneet seurata Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan hidasta hajoamista.

Kansainvälisen politiikan sanastosta löytyy englanninkielinen ilmaisu ”frozen conflict” eli jäätynyt selkkaus.

Jäätyneessä konfliktissa on tyypillistä, että jollain alueella käyttää hallintovaltaa vieras valtio, kapinallisjoukko tai muu taho ilman kansainvälisen yhteisön tunnustusta.

Eräs pisimpään jatkuneista kylmän sodan jälkeisen ajan esimerkeistä on Transnistria, joka sijaitsee periaatteessa Moldovassa, mutta jossa toimiva johto tuntee uskollisuutta lähinnä Venäjää, tai pikemminkin jo kauan sitten lopetettua Neuvostoliittoa kohtaan.

Kun kävin toistakymmentä vuotta sitten kurkistelemassa Transnistrian ”rajalla”, sain kuulla, että alueen merkittävin elinkeino oli kananlihan salakuljetus. Toki ase- ja ihmiskauppaakin käytiin.

En usko, että Britanniasta tulee uutta Transnistriaa. Mutta brexitin odottelusta voi tulla pitkittynyt olomuoto. Eroaminen siirtyy kuin taivaanranta sitä mukaa kun sitä yritetään lähestyä.

Uusi kansanäänestys olisi tähän mennessä esitetyistä vaihtoehdoista paras mahdollisuus saavuttaa uusi pysyvä olotila suuntaan tai toiseen.

Yksi seuraus voi edelleen olla valtion hajoaminen eli ainakin Skotlannin itsenäistyminen ja mahdollisesti myös Pohjois-Irlannin yhdistyminen Irlannin tasavaltaan.

Samaan aikaan toisaalla vaaditaan taas Katalonian eroa Espanjasta.

Eurooppa on elänyt nykyihmisen näkökulmasta katsoen pitkään kansallisvaltioiden kulta-aikaa. Pitkässä historiassa kansallisvaltioiden kausi on kuitenkin lyhyt. Ja epätäydellinen.

Ei maanosamme nykyistä poliittista karttaa ole mihinkään kiveen hakattu.

Ironia vain on siinä, että kansallisvaltioihin perustuva järjestelmä voi ainakin Euroopassa kaatua juuri itseriittoisen kansallismielisyyden ylilyönteihin.

Sillä sitähän brexit on; harhakuvaa siitä, että yksittäinen maa voi pitää yllä ehdotonta kansallista itsemääräämisoikeutta sekä käydä kauppaa ja tehdä muuta yhteistyötä ympäristönsä kanssa vain omilla ehdoillaan.

Brexit voi yhä toteutua, mutta Helena Petäistö ja Jan Store ovat olleet ainakin tähän mennessä oikeassa.

Ja jos ero toteutuu, niin ehkä tarvitsemme sen julmine seurauksineen, jotta tajuamme yhteistyön ja keskinäisriippuvuuden todellisen arvon.

Matti Mörttinen

Kirjoittaja on pirkanmaalainen toimittaja ja tietokirjailija, joka rakastaa rauhaa, ystävyyttä ja solidaarisuutta.

Aiheesta voi keskustella 30.10. klo 16.00 asti.

Lue myös:

Matti Mörttisen kolumni: Koomikko piristää politiikkaa – mutta pelle vaihtuu pian pelottelijaan, ja silloin on itku naurua lähempänä

Robert Sundman: Ei ole politiikkaa ilman tunteita – mutta entä jos nuo tunteet vetävät meidät solmuun?

Katri Saarikiven kolumni: Potkaisisitko koiraa vai pesisitkö Suomen lipulla vessan? Arvoeroja voi mitata, mutta yhteisen löytäminen on sitäkin tärkeämpää