Sisko Savonlahden kolumni: Anteeksi, etten ole salaperäinen hahmo

Voisimmeko pikkuhiljaa lakata suhtautumasta naisiin niin kuin he olisivat ulkoavaruudesta, kirjoittaa Sisko Savonlahti.

naiset
Kirjailija Sisko Savonlahti
Retu Liikanen / Yle

Luin naistenlehteä kun välttelin kolumnin (en tämän, vaan erään toisen) kirjoittamista. Lehdessä oli vakipalsta, jolla julkisuudenhenkilöt kertovat, mitä heille tulee mieleen mistäkin aakkosten kirjaimesta. Numerossa, joka oli käsissäni, ääneen pääsi The 69 Eyes -bändin laulaja Jyrki 69. Hänen N-kirjaimensa oli "nainen".

"Salaperäinen hahmo ja rakkauden kohde", Jyrki 69 perusteli. "Naiset ovat loputon inspiraation lähde ja samalla jotain, josta ei saa selvää."

Katsoin itseäni ulkopuolelta kun makasin sohvallani enkä juuri poikennut vihanneksesta. Olin yhä aamutakissani eikä kasvoillani ollut meikin hiventä. Hiukseni olivat liiskaantuneet pitkin ohimoitani eikä asiaan ollut ihan heti tulossa muutosta – olinhan päättänyt, etten menisi suihkuun ennen kuin kolumni olisi tullut valmiiksi. (Asetan itselleni usein tällaisia pieniä ehtoja, joiden toivon motivoivan minua. En tiedä miksi, koska siitä ei ole apua, minkä vuoksi päädyn viettämään suurimman osan päivistäni neljän seinän sisällä sen näköisenä, etten ole koskaan kuullutkaan shampoosta.)

Me naiset emme ole sen kummallisempia hahmoja kuin miehetkään.

En osannut kuvitella itseäni Jyrki 69:n inspiraation lähteeksi. En, vaikka olen nainen. Harmitti. Miksi en ole tämän salaperäisempi hahmo, mietin, ja ennen kaikkea: miksi se oli yhtäkkiä minulle niin suuri ongelma? Enhän ollut aiemminkaan haaveillut siitä, että olisin Jyrki 69:n rakkauden kohde.

Ehkä siksi, ettei Jyrki 69 ole ainoa mies, joka on kertonut mediassa ihmeellisestä olennosta nimeltä nainen. Valitettavasti. Niin kauan kuin olen lukenut naistenlehtiä, olen vastaanottanut tiukkaa faktaa siitä, minkälaisena ihmisenä miehet naisensa haluavat. Olen lukenut “miespaneeliin” osallistuvien anonyymien miesten kertovan, millainen nainen kiinnittää heidän huomionsa baarissa (muun muassa nainen, joka ei ole pynttäytynyt liikaa eikä ole ylimielinen, joka on hymyilevä, positiivinen ja kohtelias ja jolla on rento asenne) ja julkisuudenhenkilöiden puhuvan siitä, millainen on “naisellinen nainen” (muun muassa sellainen, joka kantaa itsensä hyvin ja tyylikkäästi).

Mitä sitten – saattaa joku ajatella – jos toimittaja pahoittaa mielensä lukiessaan naistenlehtiä, jättäisi lukematta! Tavallaan hyvä pointti. Nyt kun olen 37-vuotias, osaankin suhtautua yksittäisten miesten kommentteihin naisista kypsästi. Eli ajatellen, että pidä sinäkin äijä turpasi kiinni, minua ei sinun mielipiteesi kiinnosta. (Paitsi Jyrki 69:n kohdalla, joka näköjään sai kuppini nurin ja joutui nyt tikunnokkaani.)

Mutta näin ei ole ollut aina.

Kun olin nuorempi, oli miesten mielipiteillä minulle paljonkin väliä. Halusin heidän hyväksyvän minut ja ajattelin, että se tapahtuu varmasti, kunhan olen täydellinen nainen. Kaadoin rahani kosmetiikka- ja muotibisneksen laariin ostamalla kasvojani virkistäviä seerumeita, epämukavia mekkoja ja kenkiä, joissa oli niin korkeat korot, että niillä kekkuloiminen kaupungilla oli itsetuhoinen teko. Ole siinä sitten mystinen. Jossain vaiheessa luovutin.

Mutta en täysin. En kai minä muuten miettisi keskellä kaunista syyspäivää, miksen kelpaa Jyrki 69:lle.

Uskon kuitenkin, että olemme matkalla parempaan suuntaan. Kun selaan naistenlehteä, jonka jokaisessa numerossa oli ennen “miespaneeli”, en löydä enää palstaa. Henriikka Rönkkösen kirjat, jotka kertovat naisen elämästä kaunistelematta, ovat lohduttaneet kymmeniä tuhansia lukijoita. Samaan aikaan Rönkkönen ja moni muu julkaisee sosiaalisessa mediassa kuvia ja videoita, joista nainen voi ihan oikeasti tunnistaa itsensä. Hyvä niin. Koska me naiset emme ole sen kummallisempia hahmoja kuin miehetkään. Emme, vaikka kuinka ehostaisimme itseämme. Mistä tulikin mieleeni, että voisin mennä pesemään hiukseni.

Sisko Savonlahti

Kirjoittaja on Helsingissä asuva toimittaja ja kirjailija, joka osti viikko sitten itseruskettavan voiteen ja näyttää nyt oranssilta.

Aiheesta voi keskustella 02.11. klo 17.00 asti.

Lue myös:

Sisko Savonlahden kolumni: Ihminen kehittää loputtomasti itseään, muttei vaivaudu edes tervehtimään toista

Johanna Malisen kolumni: Naisten välisestä ystävyydestä toistetaan edelleen katkeransuloista tarinaa, jossa nainen on naiselle uhka