Huipputerve luonnonkansa siirtyy vähitellen läntiseen elämäntyyliin – ainutlaatuinen tilaisuus seurata elintapojen muutosten vaikutusta sydämeen

Tutkija asui vuoden Amazonin sademetsän tsimanéyhteisössä. Hänelle kerrottiin, että elämästä tekevät hyvää kaasuhella, metsästyskivääri ja radiouutiset mutta myös yhteisön tiiviys ja perinteiset riitit.

sydäntaudit
Hymyilevä mies seisoo kelluvalla lautalla, jonka kajuutan katto on katettu palmunlehdillä.
Tsimanémies balsapuulautallaan Maniquijoella matkalla San Borjan pikkukaupunkiin. Juan Pablo Ticona-Contreras / Baylor University

Sydänsairaudet ovat melkeinpä tuntematon vaiva pienelle bolivialaiselle luonnonkansalle tsimanéille, joka saa elantonsa sademetsästä keräilemällä ja metsästämällä sekä pieniltä viljelmiltään.

Juuri nyt tsimanékansa on kuitenkin hajaantumassa niihin, jotka pitäytyvät vanhaan elämäntapaan, ja niihin, joita houkuttelee länsimainen elämäntyyli ruokineen ja tavaroineen.

Se antaa tilaisuuden tutkia elämäntapojen muutosten mahdollisia vaikutuksia sydän- ja verisuoniterveyteen.

Vaikka tsimanéilla on toki terveysvaivansa loistulehduksista ja denguekuumeesta tuberkuloosiin ja käärmeenpuremiin, sydänsairauksia heillä on aiemman tutkimuksen mukaan vähemmän kuin millään muulla tutkitulla kansalla.

Kahdeksankymppisen tsimanén sydän on paremmassa kunnossa kuin viisikymppisen yhdysvaltalaisen, Lancet-lehdessä (siirryt toiseen palveluun) toissa vuonna julkaistu kansainvälinen tutkimus kertoi.

Uudenlainen elämä muuttaa ruokavaliota

Osa tsimanéista on viime vuosikymmenen aikana kiinnostunut markkinatalouden antimista siinä määrin, että tutkijoilla on lähes ainutlaatuinen mahdollisuus tutkia elämäntyylin muutosten vaikutuksia jo tilanteessa, jossa ne ovat vasta tapahtumassa.

Perinteisen elämänmuodon tilalle on tullut uudenlaisia tapoja hankkia elantoa. Moni syö nyt myös kaupasta ostettuja prosessoituja elintarvikkeita.

Samalla ovat alkaneet lisääntyä myös ylipaino ja liikalihavuus, kertoo yhdysvaltalaisen Baylorin yliopiston (siirryt toiseen palveluun) antropologian apulaisprofessori Alan Schultz.

Hän vietti yli vuoden tsimanéjen parissa Amazonin sademetsässä oppiakseen tuntemaan heidän sosiaalista elämäänsä ja kulttuuriaan sekä elämäntapojen muutosten vaikutuksia.

Palkkatyö tietää ansioita, ansiot ostoksia

Boliviassa elää 36 alkuperäiskansaa. Tsimanét ovat yksi eristyneimmistä. He asuvat noin 80 kylässä 7 800 neliökilometrin sademetsäalueella, enimmäkseen jokivarsissa.

He eivät ole häviämässä, päinvastoin: 1960-luvun lopulla heitä arvioidaan olleen kuutisen tuhatta. Neljän vuoden takaisessa väestönlaskennassa luvuksi saatiin noin 16 000.

Suuri naisten ja lasten joukko istuu maassa majan edessä.
Tsimanénainen saa keskimäärin yhdeksän lasta. Tutkimuksen mukaan syynä suureen lapsilukuun saattaa olla yllättäen olla loinen, suolinkainen, joka vaikuttaa heidän immuunijärjestelmäänsä. Michael Gurven

Kun tsimanéjen elinalueille on tullut karjankasvattajia ja muuta uutta väkeä, alkuperäisasukkaat ovat vähitellen joutuneet kosketuksiin länsimaisen elämäntyylin kanssa ja alkaneet saada satunnaisia tuloja tekemällä heille töitä.

Palkallaan he ovat ostaneet uutuuksia, joista heillä ei aiemmin ollut tietoakaan, muun muassa tehdasvalmisteisia työkaluja ja elintarvikkeita.

Perinteinen huilumusiikki on saanut antaa sijaa uudenlaisille tahdeille ja luonnonlääkkeet apteekkitavaralle. Osa nuorista on lähtenyt yhteisöstään opiskelemaan espanjaksi.

Schultz havaitsi, että vähäisiltä vaikuttavat muutokset saattoivat johtaa olennaisiin siirtymiin elämäntyylissä ja sen myötä terveydessä. Tällainen muutos on esimerkiksi espanjan kielen oppiminen sen verran, että tsimané pystyy allekirjoittamaan työsopimuksen ja alkaa ansaita rahapalkkaa.

– Ansiollaan hän voi ostaa kanoottiin perämoottorin, jolloin hän pääsee aiempaa helpommin osallistumaan markkinatalouteen ja ostamaan prosessoituja elintarvikkeita, Schiltz selittää.

Amuletit ovat yhä arvossaan

Schultz teki tutkimustaan kahdessa tsimanékylässä, Ajessa ja Serruchossa. Aje sijaitsee lähellä autotietä ja jokea, noin kahden tunnin matkan päässä lähimmästä maaseutukaupungista. Serruchosta Ajeen on kahdeksan tunnin matka kanootilla, ja silloinkin siinä pitää olla moottori.

15–75-vuotiaita haastateltuja oli kaikkiaan 103 eli noin neljännes tähän ikäryhmään kuuluvista kyläläisistä. Heiltä kysyttiin heidän äidinkielellään, mitä hyvään elämään tarvitaan.

Listalle päätyi 38 asiaa hyvin laidasta laitaan. Joukossa ovat koulutus, kaasu-uuni, sähkö ja radiouutiset, mutta toisaalta myös traditionaaliset juhlamenot ja huilumusiiki sekä ihon alle piilotettu kivinen amuletti, jonka uskotaan herkistävän metsästäjän saalistusvaistoja.

40 prosenttia listan alkupään asioista on markkinatalouden antimia, kuten teollisesti valmistettuja työkaluja ja ostettuja hyötyeläimiä.

Sellaisista esineistä ja tavoista, joista listalla on sekä perinteinen että uusi vaihtoehto, uudet ovat yleensä korkeammalla. Esimerkiksi metsästyskivääri päihittää arvostuksessa jousen ja yhteisön ulkopuolinen koulutus oppimisen vanhat tavat.

Vain perinteinen ruoka – vilja, kala ja riista – arvostetaan tulokasruokaa korkeammalle, vaikka sekin pääsi listalle.

Vauraus ei ole vain aineellista hyvää

Naisilla osoittautui olevan miehiä selvempi käsitys siitä, mitä markkinatalouden mukainen elämä sisältää. Naiset toisaalta torjuvat miehiä helpommin uudenlaisen integraation eli esimerkiksi perheen ulkopuolelta tulevan avun.

Schultz arvelee, että syy saattaa olla yksinkertaisesti se, että naiset osaavat vähemmän espanjaa kuin miehet.

Tutkimuksessa ilmeni myös, etteivät tsimanét nimitä vauraudeksi vain aineellista hyvää. Aineettomien asioiden arvostajia ovat etenkin ne vastaajat, jotka asuvat kauimpana kaupungista ja joilla on vain vähän omaisuutta.

Hekään eivät sinänsä vastusta ulkopuolisia uutuuksia, mutta heidän hyvän elämän listallaan ovat korkealla suuri perhe ja avuliaat naapurit sekä tieto luonnonlääkkeistä ja henkielämästä.

Esimerkkinä sellaisesta mainittiin muun muassa jokavuotinen rituaali, jossa kiitetään persikkapalmua sen hedelmistä ja jousien ainekseksi sopivasta rungosta.

Tutkimus sydänterveydestä jatkuu

Tsimanét ovat parina viime vuosikymmenenä ottaneet suopeasti vastaan muitakin läntisiä tutkijoita kuin Schultzin. He ovat itse asiassa yksi maailman tutkituimmista pienkansoista. Tieteellisiä artikkeleita on julkaistu yli 400.

Useimmiten on selvitetty terveyskysymyksiä mutta myös muun muassa tsimanéjen hajuaistin tarkkuutta (siirryt toiseen palveluun) saksalaisiin verrattuna – se on erinomainen – sekä Bolivian valtion talouspolitiikan (siirryt toiseen palveluun) vaikutusta tsimanéjen perinteisiin elinalueisiin.

Schultzin tutkimuksessa näkökulma on sikäli poikkeuksellinen, että tutkimus ei vertaile tsimanéja muihin, vaan asioita katsotaan yhteisön sisältä. Hän aikoo jatkaa sen selvittämistä, voivatko tsimanét säilyttää terveet sydämensä, jos elämäntyylin muutos jatkuu.

Toisaalta tutkimus voi antaa myös vinkkejä tsimanéjen elämän puolista, joilla sydän- ja verisuonitautien riskiä voitaisiin ehkä pienentää myös länsimaissa, Schultz sanoo.

Isoäiti, äiti ja kaksi pientä lasta.
Kolme sukupolvea tsimanéja. Tsimanéyhteisössä korkea ikä vahvistaa sosiaalista asemaa. Paul Hooper

Tsimané ei kaihda hiilihydraatteja

Ainakaan päivittäisen kilokalorimäärän niukkuus ei selitä tsimanéjen poikkeukselliselle sydänterveyttä. Tsimané popsii päivässä energiaa yli 2 700 kilokaloria, osoitti vuosi sitten julkaistu toinen yhdysvaltalaistutkimus (siirryt toiseen palveluun).

Valtaosa energiasta on peräisin riisistä, maniokista ja maissista, mutta välillä ruokalistalla on myös kalaa ja riistaa, kuten sian sukuista pekaria tai koatia, nenäkarhua. Proteiinien osuus on 21 prosenttia, rasvojen 15 prosenttia ja hiilihydraattien peräti 64 prosenttia.

Tsimanét eivät noudata paleoruokavaliota eivätkä totisesti Atkinsin dieettiä, tuumii tutkimuksen tehnyt Kalifornian yliopiston antropologi Michael Gurven Inverse-lehdessä (siirryt toiseen palveluun).

Mahdollisia selityksiä sydänsairauksien vähäisyyteen löytyy ruokavalion suojaravintoaineista, muun muassa kaliumista, magnesiumista ja seleenistä, sekä kuitujen suuresta määrästä. Selittävää voi olla sekin, ettei tsimanéilla juuri ole ollut tapana suolata tai sokeroida ruokaansa.

Vain kymmenesosa ajasta kuluu lököillen

Gurven pitää olennaisimpana terveystekijänä sitä, että tsimanéjen perinteinen elämäntapa kuluttaa kalorit, vaikka ruokavalio ei kaikilta osin ole länsimaisen oppikirjan malliesimerkki.

Tsimanéaikuinen ottaa päivässä keskimäärin 17 000 askelta, eivätkä ne tule juoksemisesta tai kävelemisestä vain liikunnan vuoksi, Gurven toteaa.

Tsimanéjen päivä kuluu ravinnon hankinnassa. Miesten on todettu liikkuvan ruoan takia pellolla tai metsässä 90 prosenttia hereilläoloajastaan, kertoo 13 kylän koottuihin tutkimuksiin (siirryt toiseen palveluun) perustuva Tsimane.org-sivusto (siirryt toiseen palveluun).

Runsaasti lisää tietoa tsimanéista löytyy myös Tsimane Health and Life History Project (siirryt toiseen palveluun) -sivustolta.