1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. päihderiippuvuus

Huumeista irti päässyt äiti: Tuomitseminen ei auta – huono kohtaaminen voi romuttaa raitistumisen

Noin kuudella prosentilla odottavista äideistä on jonkinlainen päihdeongelma.

päihderiippuvuus
Raskaana oleva nainen
Juha-Petri Koponen / Yle

Pääkaupunkiseudulla asuva kolmikymppinen Jenna aloitti huumeiden käytön teini-iässä. Hän käytti huumeita koko yläkoulun ja lukion ajan.

– Pääasiassa subutexia, mutta myös suonensisäisiä.

Jenna ei esiinny tässä jutussa omalla nimellään aiheen arkaluontoisuuden vuoksi.

Lukion jälkeen Jenna meni töihin ja käyttö pysyi ”suunnilleen” hallinnassa. Kun työt loppuivat, käyttö lisääntyi.

– Ei ollut enää syytä pitää kulisseja pystyssä.

Jenna oli katkaisuhoidossa muutaman kerran, mutta palasi aina huumemaailmaan. Vasta raskaus sai nuoren naisen pysähtymään.

Noin kuudella prosentilla odottavista äideistä on jonkinlainen päihdeongelma, sanoo Ensi- ja turvakotien liiton asiantuntija Niina Kokko.

– Äidin päihteidenkäyttö on yleisin syy pienten lasten huostaanottoihin Suomessa. Vuosittain 3 000–6 000 sikiön kehitys on vaarassa päihteiden takia.

Kokon mukaan naisten alkoholin kulutus on lisääntynyt, samoin huumeiden käyttö. Noin kolmasosa kaikista huumeiden käyttäjistä on naisia.

"Oletin, että he vievät lapsen minulta pois"

Jenna käytti huumeita kymmenen vuotta. Kun hän sai tietää olevansa raskaana, hän soitti A-klinikalle.

– Kysyin, mitä mä teen, kun olen raskaana ja käytän päihteitä. Siitä asiat lähtivät etenemään. Avuksi tuli paljon hoitoalan ihmisiä, jotka puivat asioitani.

Jenna mukaan monelle päihdeäidille pelko lapsen menettämisestä saattaa nousta esteeksi hoitoon hakeutumiselle.

– Erityisesti lastensuojeluihmisten tapaamista pelkäsin tosi paljon alussa. Oletin, että he vievät lapsen minulta pois.

Pelko osoittautui vääräksi.

Hoitohenkilökunnan ymmärtävä suhtautuminen on ollut Jennan mukaan hänen raitistumisessaan ratkaisevaa.

– Minulle tehtiin selväksi, mitä pitää tapahtua, että minä ja lapsi voimme jatkaa elämää yhdessä. Mutta samalla minua kohdeltiin ystävällisesti, eikä tuomittu. Se oli tosi merkityksellistä.

Tosinkin olisi voinut käydä.

– Yksi huono kohtaaminen voi tehdä sen, että luottamus menee ja ihminen katoaa maan alle. Ajatus on se, että en ikinä enää luota kehenkään enkä pyydä apua. Asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä, eikä tarvitse kaunistella, mutta silti voi olla ystävällinen.

Matalan kynnyksen apua tarvitaan

Ensi- ja turvakodeissa on parinkymmenen vuoden ajan toteutettu Pidä kiinni -hoitojärjestelmää (siirryt toiseen palveluun), jossa yksilöllisen päihdekuntoutuksen rinnalla tuetaan lapsen ja vanhemman välistä vuorovaikutusta raskauden ensihetkistä lähtien.

– Tulokset ovat olleet hyviä. Kaksi kolmesta ympärivuorokautisen hoidon piirissä olleista vanhemmista kuntoutuu täysin tai pystyy tuetusti toimimaan lapsensa ensisijaisena huoltajana. Avopalveluissa luvut ovat vielä paremmat, kertoo asiantuntija Niina Kokko.

Myös Jenna on ollut mukana Pidä kiinni -hoitojärjestelmän avopalvelutoiminnassa.

– Siellä tuntui turvalliselta ja pystyi puhumaan omista asioistaan. Ryhmässä pääsi jakamaan kokemuksia muiden samanlaisessa elämäntilanteessa olevien kanssa.

Tavallinen arki lapsen kanssa on hyvää

Lapsen saaminen oli Jennan mukaan liikkeellepaneva voima, joka auttoi häntä elämänmuutoksen tekemiseen kuusi vuotta sitten.

– Haluan pysyä raittiina lapsen ja myös oman itseni takia. Elämä tuntuu nyt paljon paremmalta.

Jenna on yksinhuoltaja ja elää lapsen kanssa ”ihan tavallista elämää”. Lapsi käy päivähoidossa, hän etsii töitä ja suunnittelee opintojen aloittamista.

Entisestä elämästään Jenna kertoo harkiten.

– Ihmisillä on isoja ennakkoluuloja päihdeongelmaisista varsinkin silloin, kun siihen liittyvät lapset. Varsinkin somessa suhtautuminen ja mielipiteet ovat tosi raakoja ja julmia.

Lue seuraavaksi