Minna Minkkinen on luovuttanut ainakin 40 munasolua, mutta hän ei halua tulla raskaaksi: "En ajattele, että minulla on lapsia maailmalla"

Kaksi naista kertoo, miltä tuntuu saada ja antaa sukusoluja. HUS ja TAYS aloittavat hedelmöityshoidot lahjoitetuilla munasoluilla ja siittiöillä.

Luovutetut sukusolut
Minna Minkkinen
Minna Minkkinen kannustaa luovuttamaan munasoluja. Hänen mukaansa se ei ollut niin kivuliasta kuin moni pelkää. Anna Sirén / Yle

Yhtäkkiä tamperelaisella Minna Minkkisellä ei ollut enää tekosyitä. Hän oli luovuttanut verta monta kertaa ja liittynyt kantasolurekisteriin. Hän oli aina ajatellut luovuttavansa myös munasoluja, mutta asia oli jäänyt.

Sitten Minna Minkkinen auttoi lapsettomuushoidoissa olevaa pariskuntaa. Samaan aikaan ystävä kertoi Facebookissa, että oli luovuttanut munasoluja.

– Etsin Tampereelta yksityisen lapsettomuusfirman ja laitoin viestiä. Siitä se sitten lähti, Minkkinen kertoo.

Nyt 35-vuotias Minkkinen on luovuttanut munasoluja niin monta kertaa kuin hän voi.

Yhden lahjoituskerran munasolut menevät yleensä yhdelle saajalle. Saman lahjoittajan sukusoluilla voidaan koettaa saada lapsia korkeintaan viiteen eri perheeseen. Jokainen lahjoituskerta arvioidaan tämän takia aina erikseen.

– Munasoluja kertyi kerralla vähimmillään 8 ja enimmillään lähes 20. Olen luovuttanut yhteensä ainakin 40 munasolua, Minkkinen sanoo.

Lahjasolujen antaminen käynnistyi taas sairaaloissa

Lahjasolut ovat nyt ajankohtaisia, sillä Tampereen ja Helsingin yliopistolliset sairaalat kertoivat lokakuussa aloittavansa taas hedelmöityshoidot lahjoitetuilla munasoluilla ja siittiöillä. Muiden yliopistosairaaloiden on tarkoitus seurata perässä.

Ultraäänikuvaa lapsettomusklinikan monitoriruudulla
Lähes viidennes suomalaisista hedelmöityshoidoista tehdään lahjoitetuilla sukusoluilla. Yliopistosairaaloista TAYS ja HUS aloittavat lahjasoluhoidot ensimmäisinä.Marjut Suomi / Yle

Julkiselta puolelta ei ole saanut lahjasoluhoitoja neljään vuoteen. Nyt lahjasukusolujen saannissa samalla viivalla ovat myös naisparit ja itselliset naiset.

Sukusolujen luovuttajien rekrytointi on julkisella puolella täysin uutta. Ennen viime vuosien taukoa hoitoja tehtiin ostetuilla siittiöillä, ja munasolun saattoi tarvittaessa luovuttaa esimerkiksi äidiksi toivovan naisen sisar. Nyt hoitoja varten perustetaan lahjasolupankit.

Hoitoja tehdään sitä mukaan kuin on lahjoittajia. Munasolujen ja siittiöiden luovuttajia kaivataan nyt kipeästi.

Lahjoitetuilla munasoluilla toteutettujen hedelmällisyyshoitojen tulokset ovat hyviä. Jopa 80 prosenttia lasta toivovista onnistuu saamaan lapsen. Jo ensimmäisen hoitokierroksen jälkeen raskaana on yli 40 prosenttia lahjasoluja saaneista henkilöistä.

Tässä jutussa lahjasoluja luovuttanut ja lahjasoluilla lapsen saanut kertovat kokemuksestaan.

"Ajattelin olevani hyvä luovuttaja"

Munasoluja voi luovuttaa (siirryt toiseen palveluun) perusterve 20–35-vuotias nainen, jolla ei ole merkittävää ylipainoa. Suomessa tehdään vuodessa yli 700 hoitoa lahjoitetuilla munasoluilla. Lahjasoluista on jatkuvasti pulaa ja tämä rajoittaa tehtyjen hoitojen määriä.

Nyt moni Minkkisen ystävä harmittelee, että on jo liian vanha luovuttamaan. Minkkinen itse oli lahjoittanut munasolunsa jo 30-vuotiaana.

En ajattele, että minulla on lapsia maailmalla. Toivon toki, että niissä perheissä menee hyvin.

Minna Minkkinen

Minna Minkkinen ei halua itse tulla raskaaksi. Hän halusi kuitenkin luovuttaa munasoluja, kun ei itse niitä tarvitse.

– Meillä ei ole suvussa sukupolven ylittäviä sairauksia, kuten ykköstyypin diabetesta tai skitsofreniaa. Ajattelin olevani hyvä luovuttaja.

Ensimmäisellä kerralla munasoluja tuli paljon, ja luovuttaminen oli Minkkiselle melko helppoa. Tämä kannusti jatkamaan vielä seuraavat neljä kertaa.

Ensimmäisellä kerralla Minna Minkkinen kävi psykologilla ja laboratoriotesteissä. Munasolujen luovuttaminen on huomattavasti työläämpää kuin siittiöiden.

– Luovuttamiseen ei liity fyysistä mielihyvää ollenkaan, Minkkinen naurahtaa.

Kuukautisrytmi uusiksi ja pistoja

Ensin Minna Minkkisen piti siirtää e-pillereillä kuukautisrytmi samaan rytmiin kuin munasolujen vastaanottajalla. Sen jälkeen hän pisti itseään vatsaan puolentoista viikon ajan, että munasoluja saatiin kasvatettua.

– Ensimmäinen kierros meni uutuuden jännityksessä. Pistäminen tuli vaikeammaksi luovutuskerta luovutuskerralla, Minkkinen kertoo.

Ultraäänitutkimus
Kuvituskuva. Esimerkiksi endometrioosi tai sytostaattihoidot saattavat aiheuttaa munasolutuotantoon häiriöitä. Silloin lasta voidaan yrittää lahjasolun avulla.Marjut Suomi / Yle

Munasoluja seurattiin ultrassa, ja Minna Minkkisen piti käydä tarkastuksessa 3–5 kertaa. Tämä vaati vähän järjestelyjä töissä, vaikka onneksi myös ilta-aikoja oli tarjolla.

Varsinaista munasolujen keräämistä varten Minna Minkkinen sai päivän sairaslomaa. Ennen munasolujen keräämistä hän sai esilääkitystä.

– Toimenpide voi olla kivulias, minulla se ei ollut. Munasolujen punkteeraus kesti 10–15 minuuttia ja sen jälkeen pääsin lepäilemään.

Toimenpiteen jälkeen Minkkisellä oli vain lievää kuukautiskivun kaltaista oloa.

Tervetuloa, keitetäänkö kahvit?

Munasolujen luovutuksen jälkeen Minna Minkkisestä tuntui, että homma on hoidettu ja normaali elämä jatkuu.

– Olen antanut solurypästä jollekulle, jolle biologisen lapsen saanti on mahdotonta. En ajattele, että minulla on lapsia maailmalla. Toivon toki, että niissä perheissä menee hyvin.

Sukusolujen luovuttajalla ei ole hoitojen seurauksena mahdollisesti syntyvään lapseen juridisia oikeuksia eikä velvoitteita. Lapsella on 18 vuotta täytettyään oikeus saada selville luovuttajan henkilöllisyys.

Mitä jos lapsi tulee ovelle koputtelemaan?

– Tervetuloa, keitetäänkö kahvit, kysyn varmaan. Kerron, jos lapsi on kiinnostunut suvun asioista. Tämä on kuitenkin enemmän biologiaa. En usko, että esimerkiksi luonteet tarttuvat, se on niin kasvatuksellinen asia.

"Tiedän, miten arvokasta on saada halutessaan biologinen perhe"

Minna Minkkisen urakkaa helpotti, että hän asui lähellä lapsettomuusklinikkaa. Kulukorvaukset eivät ole syy ryhtyä lahjasolujen luovuttajaksi.

– Olisinko 400 euroa saanut tilille per luovutuskerta, Minkkinen muistelee.

Luovuttajaa motivoi tieto, että hän voi muuttaa jonkun elämän.

– Olen katsonut lapsettomia ihmisiä silmästä silmään. Tiedän, miten arvokasta on saada halutessaan biologinen perhe.

Kristiina on aina halunnut lapsia

Kristiinan elämän lahjoitetut munasolut muuttivat.

Kristiina on aina halunnut lapsia. Nainen esiintyy muutetulla nimellä lapsen suojelemiseksi.

Kolmikymppisenä Kristiina oli valmis äidiksi. Hänen pitkäaikainen kumppaninsa oli eri mieltä.

– Mies ilmoitti, ettei halua lapsia. Mietin, olenko valmis elämään ilman lapsia. Päätimme erota osittain tästä syystä.

Nyt olen sitten lapseton, Kristiina yritti hyväksyä. Lapsihaave ei jättänyt kuitenkaan rauhaan.

Olen aina uskonut isoissa päätöksissä, että tärkeintä on pysähtyä kuuntelemaan itseään. Päätin, että jos en kokeile tätä, osa minusta on rikki.

Kristiina

Käännekohta oli työmatka vuosia sitten. Kristiina tutustui Itävallassa ruotsalaiseen naiseen, joka oli saanut lapsen yksin.

– Minulla ei ollut lähipiirissä ketään toista, joka olisi ollut vastaavassa tilanteessa. Mietin, onko tämä järkevää ja luvallista. Miten kuvio menee, jos lapsella ei ole isää?

Läheiset ystävät ilmoittivat, että tukevat Kristiinaa.

– Olen aina uskonut isoissa päätöksissä, että tärkeintä on pysähtyä kuuntelemaan itseään. Päätin, että jos en kokeile, osa minusta on rikki. Halusin katsoa, mihin tämä johtaa.

Ensin kokeiltiin lahjasiittiöitä

Viisi vuotta sitten Kristiina aloitti lapsettomuushoidot. Ensin hän sai lahjasiittiöitä.

– Ajattelin, että näiden siittiöiden myötä minusta tulee äiti. Ei tullut.

Siittiöitä mikroskoopissa
Lahjoitetuista siittiöistä on Suomessa jatkuva pula. Yksityiset klinikat joutuvat ostamaan osan sukusoluistaan ulkomailta, eikä julkiselle puolellekaan odoteta luovuttajaruuhkaa.Marjut Suomi / Yle

Hoidot olivat haastavia ja raskaita. Kristiinan piti elää säästeliäästi.

Kerta kerran jälkeen Kristiina joutui pettymään. Hän teki jo päätöksen elää lapsettomana.

Mutta sitten hän ymmärsi, että hän toivoo elämältä ennen kaikkea omaa lasta.

Kristiina päätti kokeilla siittiöiden lisäksi myös lahjoitettuja munasoluja. Lapsi syntyi ensimmäisellä yrittämällä eli heti kun hoidoissa otettiin käyttöön lahjamunasolut. Nyt hänellä on 1,5-vuotias poika.

– Meillä menee kaikin puolin hyvin. Elämäni on samankaltaista, mitä muilla on pienten lasten kanssa. Monesti tulee haastaviakin tilanteita, mutta osaan rennosti pyytää apua ensimmäistä kertaa elämässä.

Minulla on kova toive kiittää heitä suuresti. Tämä on ollut elämäni paras lahja. Kiitos.

Kristiina

Kristiina on töissä ja lapsi on hoidossa. Vapaa-ajalla he tekevät asioita, jotka tuntuvat mukavilta.

– Tavoitteena on, että joka päivä nauramme ainakin kerran.

"Tämä on ollut elämäni paras lahja"

Kristiina ei tiedä munasolujen luovuttajan nimeä. Minna Minkkinen on ensimmäinen hänen tapaamansa ihminen, jonka hän tietää luovuttaneen munasoluja.

– Minulle tulee ihan kylmät väreet, kuinka hienon asian äärellä ollaan. Haluaisin halata sinua. Ihmisellä, joka tekee tämäntyyppistä, on suuri sydän. Uskon, että se siirtyy lapselleni, että hänellekin tulee suuri sydän, Kristiina sanoo.

Hän kertoo pojalleen sadun muodossa tämän alkuperästä.

– On ollut nainen ja mies, jotka ovat antaneet lahjasiemenen äidin mahaan, ja siellä lapsi on syntynyt.

Kristiina toivoo, että hänen poikansa selvittää aikuisena biologisen alkuperänsä nimet. Hän itse ei voi sitä tehdä.

– Minulla on kova toive kiittää heitä suuresti. Tämä on ollut elämäni paras lahja. Kiitos.

Lue lisää:

Heli Vaarasen kolumni: Jos haluat lapsen, älä tuhlaa aikaasi toisen vetkutteluun

HUS ja Tays aloittavat hedelmöityshoidot lahjoitetuilla munasoluilla ja siittiöillä – lahjasoluja voivat nyt saada myös naisparit ja itselliset naiset

Kuuntele lahjasoluja saaneen Kristiinan ja omia solujaan luovuttaneen Minnan haastattelu tästä.