Leena Ilmola tahtoo ratkaista tulevaisuuden asumisen ja yksinäisyyden ongelmat – tutkija perusti Pöllölän yhteisön ja muutti sinne itse

Osuuskunta tutkii yhteisöasumisen vaikutuksia hyvinvointiin. Asumiskustannukset ja hiilijalanjälki pienentyivät jo.

yhteisöt
Nainen, Leena Ilmola kaataa kahvia vihreään kuppiin. Taustalla istuu mies, Seppo Kääriäinen.
Osuuskunta Pöllökartanon remontoimassa talossa istutaan usein yhteisessä kahvipöydässä. Tällä kertaa samaan pöytään tulevaisuustutkija Leena Ilmolan kanssa ehti myös osuuskunnan hallituksen puheenjohtaja Seppo Kääriäinen. Anne Savin / Yle

Kun Leena Ilmolan koira kuoli, löytyi viereisestä huoneesta lohdullista juttuseuraa. Samoin oli käynyt yhteisön toisen asukkaan koiralle. Tapauksia surtiin ja purettiin yhdessä. Nyt Pöllölän väen jaloissa juoksentelee jo uusi koiranpentu.

Osuuskunta Pöllökartanon omistamassa Pöllölässä Luopioisissa asuu tällä hetkellä seitsemän ihmistä talon kuudessa asunnossa. Yksi pieni, vapaa asunto toimii vierashuoneena odotellessaan vakituista asukasta. Talon asukkailla on omat asunnot, joista jokaisesta löytyy keittiö ja kylpyhuone. Talon yhteisiä tiloja ovat olohuone, keittiö, kodinhoitohuone ja saunaosasto.

Pöllölän pihapiirissä tehdään usein töitä yhdessä talkoilla, vaikka osallistuminen on vapaaehtoista. Tällä kertaa talon remontissa purettuja tiiliä lastattiin matkalle uuteen kohteeseen. Video: Anne Savin / Yle

– Hyvää Pöllölässä on se, että täällä yhdistyy aika onnistuneella tavalla toisaalta yhteisöllisyys ja toisaalta yksityisyys, kuvailee yhteisöä talossa asuva Seppo Rinne. Minulla on oma asunto, jossa voin vaalia omaa yksityisyyttäni ympärillä yhteisö, johon voin osallistua ja kokea osallisuutta.

Pöllökartanossa kokeillaan tulevaisuuden asumista

Tulevaisuustutkija ja tätä nykyä osuuskunnan toimitusjohtaja Leena Ilmola teki viisi vuotta sitten eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalle raporttia Hyvinvointiyhteiskunta 2030 (siirryt toiseen palveluun) (siirryt ulkopuoliseen palveluun).

Yksi tulevaisuuden asumista pohtineista työpajoista pidettiin Mikkolan Navetalla. Syntyi malli, joka kantoi nimeä “Säällinen elämä”. Ilmola piti sitä heti kokeilemisen arvoisena.

– Joku sanoi siinä tilanteessa, että tuossahan tuo Pöllölä on tyhjänä tien toisella puolella. Ja siitä tämä kaikki sai alkunsa, Ilmola muistelee.

Pöllölä oli kunnan vanha mielisairaalarakennus, joka ehti toimia kunnalliskotina, ennen kuin se muutettiin vanhusten vuokra-asunnoiksi. 2000-luvun alussa talo jäi kokonaan tyhjilleen.

.

Mies istuu sisällä ikkunnan takana pöydän ääressä lukemassa.
Asukkaat käyttävät ahkerasti osuuskunnan yhteisiä tiloja. Anne Savin / Yle

Ideasta kiinnostui noin kymmenen hengen joukko, joka perusti osuuskunnan.

– Osuuskunnan ensimmäiseksi tehtäväksi tuli pilotoida säällistä elämää käytännössä. Lähtökohtana oli, että yhteiskunnan resurssit tulevat vähenemään tai eivät ainakaan lisäänny. Silloin meidän pitää yrittää rakentaa elämisen tapaa, joka säästää yhteiskunnan kustannuksia, kertoo Leena Ilmola.

Mukana on myös näkymä, jossa eläkkeiden määrät romahtavat radikaalisti, joten ajatuksena oli löytää hyvä tapa elää ja säästää yksilön kustannuksia.

Remontin kautta yhteisöasumiseen

Osuuskunta osti ja kunnosti Pöllölän, ja nyt talossa on asuttu puolitoista vuotta.

–Tämä on ollut huomattavasti helpompaa ja vaivattomampaa, mitä kuvittelin, Leena Ilmola sanoo.

Toiminnasta on muodostunut itseorganisoituvaa. Pihalle saattaa ilmestyä kukkapenkki, ja välillä yhteisestä keittiöstä leijailee herkullinen ruoan tuoksu. Ruokaa riittää silloin kaikille.

Yhteinen osallistuminen ei ole ehtona Pöllökartanossa.

–Jos välillä on jaksoja, ettei oma aika ja energia riitä yhteiseen tekemiseen, niin sekin on ihan ok.

Yli puolet Pöllökartanon asukkaista on vielä työelämässä. Osa heistä työskentelee opetusalalla, Leena Ilmolan työpaikka tulevaisuustutkijana on Itävallassa.

Yhteisöasujaksi uteliaisuudesta

Nainen, Pia Suhonen, istuu pöydän ääressä tietokone edessään.
Pia Suhonen ei uskonut asuvansa talossa, ennen kuin ihastui yläkerrassa olevaan asuntoon. Hän pitää arvossa turvallisuuden tunnetta joka syntyy, kun samassa talossa asuu myös muita. Anne Savin / Yle

Pöllökartanon asukkaista useampi tunnustaa epäilleensä yhteisöasumista. Uteliaisuus on kuitenkin vienyt voiton.

– Tämä talo kiinnosti ja halusin kokeilla, onko minusta yhteisöasujaksi, Pia Suhonen muistelee.

Suhonen kävi katsomassa taloa remonttivaiheessa, ja ihastui yhteen yläkerran asunnoista niin paljon, että päätti lähteä mukaan. Hän nostaa esille lisäksi yhteisten tilojen tuoman hyödyn.

– Täällä on yhteisissä tiloissa saunat ja yhteiset pesukoneet. Tämä on myös yhteiskunnallisesti hyvä asia.

Nainen katselee valkoista pesuhuonetta, jossa on kaksi suihkua.
Osuuskunta Pöllökartanolla on yhteinen sauna, joka lämpiää säännöllisesti ja myös asukkaiden omien tarpeiden mukaan. Anne Savin / Yle

Sama uteliaisuus toi yhteisöön Seppo Rinteen, joka halusi kokeillä, olisiko hänestä yhteisöasujaksi.

– Tämä tuntui turvalliselta paikalta kokeilla sitä ja täältä on matala kynnys lähteä poiskin.

Puolentoista vuoden aikana poislähtö ei kuitenkaan ole käynyt mielessä.

Talon yhteisiä pelinsääntöjä laitettiin aluksi yhdessä paperille ja lappu ilmoitustaululle.

– Mutta ei me niitä joka päivä lueta eikä niihin ole tarvinnut puuttua. Ne ovat vain yleinen ohje, ja niiden mukaan yritetään toimia arjessa, Rinne sanoo.

Useamman vuoden yksin asunut Osmo Syrjä kertoo myös tulleensa yllätetyksi.

– Olen ihmetellyt, miten ihminen sopeutuu tällä tavalla ihan outojen ihmisten kanssa. Täällä saa elää jokainen tavallaan.

Yhteisöllisyydellä yksinäisyyttä vastaan

Yksinäisyydestä on tehty useita tutkimuksia, jotka kaikki kertovat sen vaikuttavan ihmisen hyvinvointia alentavasti. Lisäksi yksinäisyyden tiedetään aiheuttavan yhteiskunnalle suuria kustannuksia.

– Erityisesti yksin asuvat ja huonossa kunnossa olevat iäkkäämmät ihmiset pelkäävät mennä illalla nukkumaan siinä ajatuksessa, että jos jotain tapahtuu, niin kukaan ei tiedä siitä mitään, kuvailee Leena Ilmola.

– Ei ihme, että viikonloppuisin erikoissairaanhoidon kustannukset nousevat, kun ensiapuun tuodaan vanhoja, yksinäisiä ihmisiä.

Osmo Syrjä ja Leena Ilmola ovat iloisina eteisessä valmistautumassa pihatöihin.
Osuuskunnan väki tekee usein yhdessä töitä talkoohengessä, mutta sitä siivittää iloinen yhdessäolo ja yhteisöllisyys. Osmo Syrjä ja Leena Ilmola ovat jälleen lähdössä yhdessä pihatöihin. Anne Savin / Yle

Ilmola muistuttaakin päättäjiä sosiaalisten kontaktien merkityksestä ja siitä, että hyvä elämä on yhteiskunnalle taloudellista.

– Myös kustannusten hallinnan kannalta olisi tärkeätä, että ihmiset saisivat helpon ja luontevan mahdollisuuden olla tekemisissä toisten ihmisten kanssa.

Yhteisöasumisen testialusta

Pöllölässä eletään tällä hetkellä tavallista arkista elämää, vaikka kaikki alkoikin halusta kokeilla tulevaisuusskenaariota käytännössä.

– Osuuskunta Pöllökartano perustettiin innovoimaan hyvinvointiyhteiskunnan palveluja ruohonjuuritasolta lähtien sillä tavalla, että me itse rakennamme sellaisia palveluita, joita me koemme hyväksi itsellemme, Leena Ilmola kertaa.

Puolentoista vuoden asumisen jälkeen yhteisö toimii toivotulla tavalla. Elämä Pöllölässä on pieni testialusta, vaikka seitsemän ihmisen kokemukset eivät kovin tieteellistä tulosta tuotakaan.

– Meillä on ajatuksena pyrkiä tekemään malli siitä, miten yhteisöasumista voi toteuttaa. Mihin kannattaa kiinnittää huomiota, ja mitä ainakaan ei kannata tehdä.

Tuloksia vedetään yhteen kymmenen asumisvuoden jälkeen.

– Tarkoitus seurata yksilön, yhteiskunnan ja ympäristölle syntyviä kustannuksia, ja sitten tätä omaa elämän tyytyväisyyttä, Leena Ilmola listaa.

Jo nyt asukkaiden asumiskustannukset ovat pudonneet yhteisöasumisen myötä, ja hiilijalanjälki on pienentynyt muun muassa lämmityskulujen vähenemisen kautta. Talossa pyörii myös vain yksi pesukone ja lämpiää yksi sauna.

Valkoinen, pieni keittiö. Kaappeja. Työpöytätaso. Mikroaaltouuni ja hella.
Remontoidun Pöllölän jokaisessa asunnossa on pieni keittiö, joka mahdollistaa kokkailun omassa rauhassa. Jokaiseen asuntoon kuuluu myös oma kylpyhuone. Anne Savin / Yle

Myös yksinäisyyttä on onnistuttu pitämään loitolla yhteisön avulla.

– Kyllä siinä nimenomaan mielenterveys kohentuu, kun pystyy keskustelemaan toisten kanssa. Ja jos on jotain harmia, niin voi sitäkin purkaa naapurille, iloitsee yksin asumisen jälkeen Osmo Syrjä.

Toistaiseksi yhteisön asukkaat vakuuttavat olevansa onnellisia ratkaisusta ja haluavansa jatkaa elämää Pöllölässä.

– Jos tämä meidän kokeilu onnistuu hyvin ja otetaan käyttöön, niin silloin me olemme voineet luoda jonkinlaista pientä muutosta yhteiskuntaankin.

Lue lisää

69-vuotias Pirkko Koponen muutti erikoiseen kylään, jonka jokainen asukas aloittaa "kolmannen elämän" – opiskelijat auttavat