Valtio tahkoaa miljoonia euroja myymällä yhteystietoja muun muassa vaippafirmoille ja autokauppiaille – näin estät tietojesi luovuttamisen

Väestörekisterikeskus teki viime vuonna henkilötietojen myynnillä noin 9 miljoonan euron voitot. Etlan asiantuntijan mukaan tietojen pitäisi olla maksuttomia.

Kotimaa
vauva äitiyspakkaus vaatteissa
Vaippafirma tervehtii tuoreita vanhempia melkein heti syntymän jälkeen kirjeellä ja näytekappaleella. Tiedon syntymästä se on saanut – maksua vastaan –väestötietojärjestelmästä. Veikko Somerpuro / Kela

Lasten suuri lelukirja tipahtaa lapsiperheen postilaatikkoon joka syksy lähes kellon tarkkuudella. Vastasyntyneen vanhemmat saavat iloiset onnentoivotukset ja näytekappaleen vaippavalmistajalta heti kotiuduttuaan.

Miten lelu- ja vaippakauppiaat osaavat lähettää mainoksensa oikeisiin osoitteisiin?

Ne – ja monet muut suoramarkkinoijat – saavat tietonsa väestötietojärjestelmästä, jota ylläpitää valtiovarainministeriön valvonnassa toimiva Väestörekisterikeskus (VRK) ja maistraatit.

Väestörekisterikeskuksella on huima määrä tietoja jokaisesta suomalaisesta ja Suomessa vakituisesti asuvasta ulkomaalaisesta. Väestötietojärjestelmästä löytyvät perustiedot kuten nimi, syntymäaika ja kotikunta. Mutta sen lisäksi rekisteriin on kirjattu tiedot muun muassa lapsista ja siviilisäädystä.

Tiedot kiinnostavat firmoja niin paljon, että ne ovat valmiita maksamaan niistä vuosittain miljoonia euroja.

Könttiä ja yksittäisiä hakuja

Väestörekisterikeskus luovuttaa tietoja sekä julkishallinnolle – esimerkiksi viranomaisille ja tutkijoille – että yksityisille yrityksille.

VRK myy henkilötietoja vuosittain noin 12 miljoonan euron arvosta. Tästä noin 11 miljoonaa tulee liiketaloudellisista palveluista eli yrityksiltä ja loput julkiselta puolelta, jolle iso osa palveluista on maksuttomia.

– Yksityissektorilta saadut tulot ovat kasvaneet tasaisesti viime vuosina, kertoo Väestörekisterikeskuksen tietopalvelupäällikkö Päivi Pösö.

Tämä malli on nyt Suomeen valittu.

Päivi Pösö

Väestörekisterikeskus myy henkilötietoja pääasiassa kahdella tavalla: massaluovutuksina ja yksittäisinä tiedusteluina.

Massaluovutuksessa yritys tai viranomainen tilaa kerralla suuren köntän ihmisten yhteystietoja, joiden avulla he pitävät asiakastietorekisterinsä ajan tasalla tai tekevät kohdennettua markkinointia.

– Yritys voi esimerkiksi haluta lähettää jääkiekkoaiheisen mainoksen 30-vuotiaille tamperelaismiehille.

Yritys maksaa näistä tiedoista Väestörekisterikeskukselle 11 senttiä per henkilötieto. Välikätenä toimiva tekninen operaattori ottaa lisäksi oman hinnastonsa mukaisen siivun. Valtion ja kuntien viranomaisille tietojen päivittämiset ovat pääosin maksuttomia.

Yksittäisessä tiedustelussa Väestörekisterikeskus antaa esimerkiksi autokauppiaalle luvassa määritellyn pääsyn tietokantaansa, josta hän tarkistaa asiakkaansa tiedot rahoitussopimusta laadittaessa. Autokauppias maksaa jokaisesta tekemästään hausta. Hinta määräytyy sen mukaan, miten laajoja tietoja haku sisältää.

Perustietojen kuten nimen, osoitteen ja elossaolon kysely maksaa yksityiselle 27 senttiä. Julkishallinnon viranomaiset kuten valtion virastot ja kunnat saavat tiedot maksutta.

– Näiden yksittäisten kyselyjen osuus on kasvanut viime vuosina, Pösö sanoo.

Tuottoisaa kauppatavaraa

Kun Väestörekisterikeskus alkoi 1960-luvun lopulla kerätä ja ylläpitää suomalaisten henkilötietoja, oli ajatus alusta asti, että valtava tietovaranto palvelee myös elinkeinoelämää.

– Tavoitteena oli, että koko yhteiskunta hyötyy, Päivi Pösö sanoo.

Nykyinen väestötietorekisteri on Pösön mielestä toimiva ja auttaa tavallisen kansalaisen arkea.

– Ennen vanhaan esimerkiksi muutossa piti ilmoittaa uusi osoite moneen paikkaan. Osa voi kokea sen helpottavana, että ilmoittaminen hoituu palveluna automaattisesti.

Mutta miksi tiedoista peritään maksuja? VRK:n henkilötietokaupan sallii sitä erikseen valvomaan säädetty laki (siirryt toiseen palveluun) (siirryt toiseen palveluun).

Väestörekisterikeskuksesta haettujen tietojen maksullisuus perustuu valtion maksuperustelakiin sekä Väestörekisterikeskuksen maksuasetukseen ja omaan hinnastoon. Tuloilla varmistetaan väestötietojen käsittely ja saatavuus, Pösö sanoo.

– On selvää, että toiminnan ylläpitäminen aiheuttaa kustannuksia.

Lain mukaan tietoturvallisuuden edellyttämät tietojärjestelmien sekä niihin liittyvien laitteistojen ja ohjelmistojen hankinta, väestötietojärjestelmän tietojen ylläpito ja muut kustannukset maksetaan valtion varoista.

Hinnan pitäisi olla enintään irtiottokustannuksiin perustuva.

Heli Koski

Tilinpäätöstietojen perusteella henkilötietojen myynti on Väestörekisterikeskukselle kannattavaa toimintaa: viime vuonna VRK teki liiketaloudellisilla tietopalvelutuotteilla voittoa noin 9 miljoonaa euroa. Suurin osa tästä kertyy yksittäisistä kyselyistä.

– Toki voidaan pohtia, mitä pitäisi kattaa yhteisistä verovaroista. Lainsäätäjä on kuitenkin valinnut Suomeen mallin, jossa valtio perii korvauksen väestötietojen hyödyntämisestä liiketoiminnassa, Päivi Pösö sanoo.

Julkisin varoin kerätyt ja ylläpidetyt tietovarannot ovat julkishyödykkeitä, sanoo tutkimusjohtaja Heli Koski Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etlasta. Kosken mielestä kansalaisilta kerätyn tiedon pitäisi olla mahdollisimman vapaasti kaikkien yhteiskunnan tahojen käytettävissä.

– Tietojen pitäisi olla maksuttomia tai niistä tulisi periä enintään irtiottokulut. Väestörekisterikeskuksen osalta tilanne on ongelmallinen, koska se on nettobudjetoitu virasto, joka kattaa merkittävän osan kustannuksistaan palvelutuloilla.

Koski muistuttaa, että vuonna 2011 hallituksen yksi kärkihankkeista oli julkisten tietojen avaaminen laajasti yhteiskunnan eri tahojen käyttöön. Ajatuksena oli, että data synnyttäisi uutta bisnestä. Kosken mukaan onkin viitettä siitä, että julkisten tietojen avaaminen lisää tietoperusteisten tuotteiden markkinoiden kokoa ja kasvua.

– Käytännössä se tarkoittaa myös lisää verotuloja.

Voivatko tiedot päätyä vääriin käsiin?

Väestörekisterikeskus ei luovuta henkilötietoja firmoille sellaisenaan, vaan ne lähetetään firmalle välikäden, niin sanotun tulostustalon kautta. Ostaja ei saa rekisteriä itselleen.

– Tällä pyrimme estämään, että tietoja ei hyödynnetä useampaan kertaan tai käytetä muihin tarkoituksiin, Päivi Pösö sanoo.

Pöson mukaan tietoja ei myöskään luovuteta aivan kenelle tahansa.

– Ensimmäinen vaatimus on, että firman pitää osoittaa, että tiedot ovat sille aidosti tarpeellisia. Yrityksen toiminnan pitää olla laillista Suomessa ja yrityksen tietosuojan kunnossa.

Kuinka kansalainen voi olla varma, että hänen tietojaan käytetä väärin tai etteivät ne päädy vääriin käsiin?

Heli Kosken mukaan ongelmia ei pitäisi tulla, jos yritykset noudattavat EU:n yleistä tietosuoja-asetusta. Jokainen eurooppalainen ja suomalainen yritys on velvoitettu informoimaan asiakkaitaan siitä, mitä tarkoitusta varten se kerää ja käsittelee asiakkaan henkilötietoja.

– Jos yritys aikoo käyttää henkilötietoja muihin tarkoituksiin kuin niihin, mihin on alun perin kerännyt henkilötietoja, tästä on myös kerrottava asiakkaalle.

Kosken mukaan Suomessa oli tullut syyskuuhun 2019 mennessä vireille noin 4800 tietoturvaloukkaustapausta. Sakkoja tietoturva-asetuksen noudattamatta jättämisestä Suomessa ei ole vielä annettu, mutta muualla Euroopassa kylläkin.

– Näyttäisi siltä, että käytännössä tietosuoja-asetuksen noudattamiseen liittyy vielä ongelmia.

Mies istuu tietokoneen äärellä headset-luurit päässään
Pelkkä väestörekisteriin tehty suoramarkkinointikielto ei takaa sitä, että saa olla rauhassa puhelinmyyjien soitoilta. Tuomas Hirvonen / Yle

Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnion mielestä nykyinen väestötietojärjestelmä on toimiva, mutta ei täydellinen. Aarnion mielestä keskeinen ongelma on, että kansalaiset tunne järjestelmää riittävän hyvin.

– Ihmiset eivät tiedä, mihin heidän tietojaan luovutetaan ja miten niiden luovuttamisen voi kieltää.

Aarnion mielestä väestötietojärjestelmää voitaisiin käyttää nykyistä tehokkaammin. Kansalaisen tietoihin voitaisiin esimerkiksi lisätä maininta puhelinmyyntikiellosta, jolloin kieltoa ei tarvitsisi tehdä monessa eri paikassa.

Nykyisin kielto on käytävä tekemässä erikseen niin sanottuun Robinson-rekisteriin (siirryt toiseen palveluun), joka on Suomen Asiakkuusmarkkinointiliiton ylläpitämä puhelinmyynnin kieltolista.

Yksittäisten kansalaisten vireille panemia asioita tulee tietosuovaltuutetun toimistoon noin 10 jokaista työpäivää kohti. Tyypillisiä ovat tapaukset, joissa suomalainen on asioinut ulkomaalaisen verkkokaupan kanssa tai päin vastoin.

– Suomalainen on ostanut jotain ulkomaalaisesta verkkokaupasta ja haluaa tietää, mitä tietoja hänestä on tallennettu verkkokaupan asiakasrekisteriin, Aarnio kuvailee.

Iso ja osin hämärä bisnes

Suomalaisten henkilödatalla käydään kauppaa muutenkin kuin Väestörekisterikeskuksen kautta.

Henkilötietokaupassa liikkuvat suuret summat, mutta tarkkaa tietoa bisneksen koosta Suomessa ei ole, Etlan Heli koski sanoo.

– Yritysten henkilötiedoilla käymän kaupan määrä on aika musta laatikko. Tilastotiedot puuttuvat, eikä henkilödatan markkinoiden koosta ei ole tämän takia saatavilla suoria euromääräisiä mittareita.

Koski muistuttaa, että yritysten ei tarvitse ilmoittaa henkilötiedoilla käydyn kaupan määrää, ja Tilastokeskuksen lakisääteisissä kyselyissä ei kysytä yritysten henkilödatan myynnistä saamista tuloista.

Jotain osviittaa bisneksen koosta maailmanlaajuisesti saa kansainvälisten teknologiajättien mainostuloista: Googlen mainostulot olivat vuonna 2018 noin 96 miljardia ja Facebookin noin 55 miljardia Yhdysvaltain dollaria.

Tiesitkö, että henkilötietosi ovat kauppatavaraa? Mitä ajatuksia se herättää? Voit keskustella aiheesta kello 18.00 asti.

Digitreenien peruskurssi – taitoja uteliaille

Selvitys antaa karun kuvan tietosuojauudistuksesta – Annatko sinäkin riskillä ja summassa suostumuksen tietojesi käyttöön?

Joudutko sinäkin klikkailemaan netissä "hyväksy"-nappia kyllästymiseen asti? Asiaan voi tulla kohta muutos