Hyvä, paha karva?

No-Shave November rohkaisee naisia luopumaan karvojen poistosta, mutta miksi karvaisuus on kammoksuttavaa?

Kati Ojala, 34, lopetti ihokarvojensa ajelemisen neljä vuotta sitten.

Hän kerää katseita aina, kun on vähissä vaatteissa. Ojala kohtaa tuijotuksia etenkin kuntosalilla.

"Jos en ajele ihokarvojani, olen ällöttävä tai vapaustaistelija. Koen vain olevani luonnontilassa."

Kati Ojala

Paljas iho on yksi kauneuden normeista. Väitöskirjatutkija Erica Åbergin mukaan nainen viettää elämästään keskimäärin yli vuoden peilin edessä.

Karvatonta ihoa on ihailtu eri ajanjaksoina. Gillette toi ensimmäisen naisille suunnatun ihohöylän markkinoille sata vuotta sitten.

1900-luvun alussa ihohöylää mainostettiin naisille "ratkaisuna kiusalliseen pulmaan".

Nykyisin karvojen ajelusta on tullut itsestäänselvyys.

Kertakäyttöisiä höyliä myydään maailmalla vuosittain noin 31 miljardilla eurolla.

Väitöskirjatutkija Åbergin mukaan karvat liitetään usein 60–70-lukujen hippiaatteisiin. Liike kritisoi myös vallitsevia kauneuskäsityksiä.

"On naurettavaa, että omasta karvoituksesta täytyy käydä yhteiskunnallista keskustelua."

Kati Ojala

Alunperin Ojala lopetti karvojen poistamisen uteliaisuudesta nähdä, miten oma keho reagoi. Ennen iho kärsi ihottumasta, nyt oireita ei ole ollut moneen vuoteen. Myös hikoilu on vähentynyt.

Karvojen ajelua on pidetty siirtymäriittinä aikuisuuteen. Myös porno on vaikuttanut mielikuviimme siitä, miltä seksuaalisesti haluttava näyttää.

Vaikka posliinista ihoa on 2010-luvulla kyseenalaistettu, ei sheivausinto ole tutkijan mukaan laantumassa.

"Olen sheivannut niin nuoresta kuin muistan, koska tiesin, että niin piti jostain syystä tehdä. Luulin sen kuuluvan aikuiseksi kasvamiseen."

Kati Ojala

Tekijät

Kuvat

Nella Nuora

Teksti

Fanni Kangasvieri

Julkaistu 2.11.2019