Frank-koira pelasti äidin ja kaksi lasta palavasta talosta: "Parin minuutin kuluttua meistä kukaan ei ehkä olisi enää herännyt"

Irlanninsusikoira Frank on sohvanvaltaaja ja parivuoteen miehittäjä, mutta hädän hetkellä myös valpas vahti.

tulipalot
Frank-koira ja Monica Kihl ja Nelli ja Samu Kamunen pelastautuivat yhdessä heidän kotinsa tulipalosta.
Irlanninsusikoira Frank, Monica Kihl ja Nelli ja Samu Kamunen pelastautuivat yhdessä kotinsa tulipalosta. Ville Vanhala / Yle

Ei jää epäilystäkään siitä, etteikö koira ole kotona.

Ovikellon kilahdusta seuraa kumeaa haukku. Ovi avautuu ja koiran pää on vieraan sylissä.

Ja minkälainen pää! Se on iso, ellei jopa valtava.

Kahden vuoden ikäinen irlanninsusikoira Frank painaa noin 70 kiloa ja sen säkäkorkeus on vajaan metrin. Frank on jättiläinen, mutta se on myös sankari.

Kun koiran kotona Kotkan Kirkkokadulla syttyi tulipalo, Frank vaistosi palon ennen palohälytintä. Frankin ansiosta sen emäntä Monica Kihl ja tämän 15-vuotiaat lapset Nelli ja Samu Kamunen pelastuivat hengenvaarasta.

Sankarikoira kääntyy ovelta ja harppoo olohuoneeseen. Frank heilauttaa noin metrin pituista häntäänsä ja vääntäytyy sohvalle.

Onneksi sekin on iso. Pelastetut mahtuvat pelastajansa viereen.

Samalla sohvalla Frank istui viime helmikuussa ja haistoi vieraan hajun.

Samu Kamusen on istuttava sohvan käsinojalla, kun sankarikoira on valloittanut sohvan.
Samu Kamusen on istuttava sohvan käsinojalla, kun sankarikoira on valloittanut sohvan. Ville Vanhala / Yle

Pitkiä sekunteja

Hieman kello kahdentoista jälkeen yöllä Monica Kihl heräsi koiran murinaan.

– Frank murisee usein unissaan, joten käskin sitä olemaan hiljaa, Kihl muistelee.

Frankin murina ei kuitenkaan lakannut. Se oli matalaa, miltei katkeamatonta ääntä. Kun Kihl nousi vuoteesta, Frank istui selkä suorana sohvalla tuijottaen keittiön suuntaan ja jatkoi murinaansa.

Ensin Kihl epäili, että hänen kotiinsa olisi tunkeutunut murtovaras. Huoneistossa ei kuitenkaan liikkunut hänen lisäkseen muita. Sitten Kihl haistoi savun. Tyttären huoneen oven takaa kuului rapinaa ja huminaa. Se oli palamisen ääni.

Huone oli ilmiliekeissä.

Palohälytin alkoi soida.

– Olin peloissani, miltei paniikissa. Muistin kuitenkin, ettei ovea palavaan huoneeseen saa avata. Lisähappea saadessaan palo olisi levinnyt.

Kihl soitti hätänumeroon ja patisti lapset ulos.

– Nelli ja Samu olivat unisia ja järkyttyneitä, mutta he pystyivät pukeutumaan nopeasti. Lapset veivät myös Frankin mukanaan ulos.

Sekunnit olivat pitkiä, minuutit vielä pidempiä ennen kuin palokunta ehti paikalle.

– Todellisuudessa asiat etenivät nopeasti. Palokunta oli muutamassa minuutissa sisällä ja palo rajattiin Nellin huoneeseen, Kihl kertoo.

Oma henki ensin

Vaikka Frank pelasti perheensä, eläinten käyttäytymistieteen dosentin Katriina Tiiran mukaan tulipalon uhatessa koira suojelee ennen kaikkea itseään.

– Koira ei osaa itse avata ovea. Koiran täytyy saada ihminen avaamaan sille ovi, jotta se pääsee pakoon.

Koira aistii alkamaisillaan olevan palon haistamalla, mutta jo vähäinenkin savu tai käry voi aiheuttaa koiralle myös hengenahdistuksen tai silmien valumisen ja kirvelemisen kaltaisia oireita.

Koirat ilmaisevat hätääntymisensä yksilöllisesti. Koira saattaa haukkua, murista, vinkua tai säntäillä edestakaisin.

– Ihmisillä on tapana yliarvioida koiran ominaisuuksia. Koira on eläin, jolle on uhkaavissa tilanteissa tärkeintä pysyä itse hengissä.

Puhetta vai kerjäämistä?

Frank tekee kursailematta tuttavuutta ja nuolee vieraan kasvot. Kielikin on iso. Kihl tarjoaa vieraalle talouspaperia.

Kun Frank istahtaa, sen pää on tuolin selkänojan tasalla. Koira alkaa tuijottaa. Puhuuko se silmillään vai kerjääkö se ruokaa?

Frank syö noin kilon verran kuivamuonaa päivässä.

– Ison koiran syömistä on säännösteltävä. Frankille ei saa kertyä ylipainoa. Se rasittaisi sen pitkiä jalkoja, Kihl kertoo.

Kihlin puoliso Jarno Karjalainen oli työmatkalla, kun asuntoon syttyi tulipalo.

– Siinä kävi onni onnettomuudessa, sillä Nelli nukkui äitinsä vieressä. Sitä ei uskalla edes ajatella, mitä olisi sattunut, jos tyttö olisi nukkunut omassa sängyssään.

Frank määrää päiväkävelyllä tahdin ja Monica Kihl yrittää pysyä tahdissa.
Frank määrää päiväkävelyllä vauhdin ja Monica Kihl pinnistelee perässä.Ville Vanhala / Yle

Kun palo oli sammutettu, Kihl, lapset ja Frank pääsivät majoittumaan lasten isän kotiin Mussaloon. Myöhemmin, viikon hotellissa asumisen jälkeen, perhe sai väliaikaisasunnon Kotkan Hirssaaresta.

Omaan kotiinsa he pääsivät palaamaan kolmen kuukauden kuluttua palosta, kun asunnon vauriot oli saatu korjattua.

Kihl näki painajaisia tulipalosta parin kuukauden ajan eikä pelko ole vieläkään kokonaan hellittänyt.

– Vasta myöhemmin olen todella ymmärtänyt, miten lähellä kuolemaa kävimme. Jos en olisi herännyt Frankin murinaan ajoissa, muutaman minuutin kuluttua meistä ei olisi ehkä enää herännyt kukaan.

Nykyään perheen kodin kaikissa huoneissa on palohälytin.

Kolmantena parivuoteessa

Vaikka asunnon palohälytin hälyytti viallisesta puhelimen laturista syttyneen sähköpalon jälkeen nopeasti, Frankin valppaus pelasti todennäköisesti kolme ihmishenkeä.

Vaaralliset palokaasut saattavat levitä sisätiloihin ennen kuin palo edes havaitaan. Esimerkiksi Kymenlaaksossa kirjataan yhteensä noin 200 rakennuspaloa tai rakennuspalovaaraa vuosittain.

– Muutamassa tapauksessa vuodessa "ensihälytyksen" on tehnyt koira, joskus myös kissa, kertoo Kymenlaakson pelastuslaitoksen viestipäällikkö Vesa Leinonen.

Kotkalainen sankarikoira lompsottaa olohuoneesta keittiöön. Kuono käy pöydillä ja pysähtyy nuuskimaan tiskiallasta.

– Frank ylettyy juomaan myös suoraan hanasta, Kihl kertoo.

Suomen Kennelliitto ry palkitsee Frankin ja 12 muuta uroteoillaan kunnostautunutta sankarikoiraa joulukuun 8. päivänä Helsingin messukeskuksen koiramessuilla.

Palon jälkeen Frankista on tullut entistä valppaampi. Koira seuraa herkeämättä ihmisiä eikä aina päästä heitä silmistään. Kun Kihl on yksin kotona, Frank tulee hänen mukanaan jopa vessaan.

Yöt Frank viettää Kihlin ja Karjalaisen parivuoteen jalkopäässä.

– Koira nukkuu jalat suorina ja me polvet leuassa, Kihl naurahtaa.

Rakastaa vai ei rakasta?

Koira tuntee pelon lisäksi esimerkiksi iloa, surua, vihaa ja ja jopa masennusta.

– Koira ei ole poikkeuksellisen tunteellinen eläin, vaan samoja tunteita on kaikilla nisäkkäillä. Ihminen kuitenkin kuvittelee koiralle tunteita, joita sillä ei ole, eläinten käyttäytymistieteen dosentti Katriina Tiira kertoo.

Koira ei esimerkiksi kalua huonekaluja kostoksi siitä, että se on jätetty yksin, vaan koira on joko pitkästynyt, turhautunut tai se tuntee eroahdistusta.

– Rakkaus on kenties liian voimakas ilmaisu, kun puhutaan koiran suhteesta omistajiinsa. Koira kokee ihmiset laumakseen ja kiintyy laumansa muihin jäseniin.

Taas sohvalle loikannut Frank asettaa leukansa käsinojan päälle ja katsoo ruskeilla silmillään emäntäänsä.

Kihl katsoo pöydän äärestä koiraansa.

Vieraskin aistii koiran ja sen emännän välillä vallitsevan tunteen.

Se on rakkautta.

Aivan varmasti.