Osa Lounais-Hämettä susitutkijoiden syyniin: jätöksien avulla selvitetään uudet reviirit

DNA kertoo myös, paljonko susia on ja mistä ne ovat kotoisin.

susi
Susi ilta-auringossa.
Susi on Suomessa erittäin uhanalainen eläin. Sillä ei ole muita luontaisia vihollisia kuin ihminen.Tuomo Björksten / Yle

Susien ulostenäytteiden kerääminen ulotetaan myös Lounais-Hämeeseen. Punkalaitumen ja Somerniemen laumat sijaitsevat lähellä Lounais-Hämettä, ja susien DNA:ta ryhdytään keräämään myös Lounais-Hämeen puolelta.

Viime kevään kanta-arvion perusteella susireviirejä siis tiedetään olevan Punkalaitumella ja Somerniemellä ja mahdollisesti myös Pöytyällä. Vielä ei sen sijaan tiedetä, onko niiden lähelle muodostunut uusia reviirejä, sanoo Luken tutkimusinsinööri Antti Härkälä Luonnonvarakeskukselta. Susia on tavattu ainakin Ypäjällä ja Humppilassa.

– Lounais-Häme on keräilyaluetta ja olemassa oleva tieto täydentyy viikoittain, kertoo Härkälä.

DNA:sta selville laumojen ja susien määriä

Susien ulostenäytteiden keräämisen organisoivat Luonnonvarakeskus ja Suomen riistakeskus. Ulosteista kerättävä DNA antaa lisätietoa susihavainnoista ja pantaseurannoista saatavaan susikannan arviointiin. Ulosteiden DNA-tietojen avulla kyetään tarkentamaan tietyn alueen susireviirit, laumojen määrät ja niissä elävien susien määrät.

Luken tutkimusprofessori Ilpo Kojola kertoo, että toinen kiinnostava seikka on hahmottaa sitä, mistä joillekin tietylle alueelle tulleet sudet ovat mahdollisesti kotoisin.

– Geneettisen sukupuuanalyysin kautta voidaan saada kuvaa siitä, missä ovat syntyneet ne sudet, jotka joillakin alueella ovat reviirin perustaneet ja jotka ovat siellä joko parina tai vuotta myöhemmin pentueen kanssa eli sitten jo laumana, sanoo Kojola.

Kojola kertoo, että esimerkiksi Punkalaitumen lauman olemassaolo varmistui viime talvena. Reviiri ulottuu Kanta-Hämeen puolelle.

– Tuli esiin, että sinne on syntynyt susireviiri, jossa oli pariskunta. Nyt todennäköisesti niillä on pennut ja siellä on susilauma. Kuinka monta yksilöä laumassa on, hahmottuu vasta sitten, jos meillä on ulosteiden DNA-materiaalia riittävän kattavasti.

Ulostenäytteiden keräämisestä vastaavat pääasiassa vapaaehtoiset, heidän joukossaan on paljon metsämiehiä. Näytteiden kerääminen aloitetaan heti marraskuun alussa. Itse DNA-analyysit tehdään Turun yliopiston evoluutiobiologian sovelluskeskuksessa.