Mitä yhteistä on joulukuusella ja dinosauruksella?

Kuusen ei ole tarvinnut korjailla perimäänsä sitten dinosaurusten ajan.

tiede
Tiedeuutisten joulukalenteri.
Hilppa Hyrkäs / Yle

Jos matkustaisit aikakoneella sadan miljoonan vuoden taakse, joulun viettäminen jäisi ehkä väliin dinosauruksilta piilotellessa. Niiden joukossa olisi myös kaikkien aikojen suurin petosaurus, spinosaurus.

Jos kuitenkin olisit joulumielellä myös liitukaudella, voisit ottaa joulupuuksi neidonhiuspuun tai käpypalmun – tai aivan tutun näköisen kuusen.

Dinosaurusten aika loppui kauan sitten, ja kasvikunta jatkoi kehittymistään nykyiseen lajikirjoon. Kuuset tuo kehitys on sivuuttanut. Niiden geeniperimä on muuttunut tuskin lainkaan sadassa miljoonassa vuodessa.

Samoista esivanhemmista omille teilleen lähteneet kukkakasvit ovat joutuneet kamppailemaan selviytyäkseen ja lisääntyäkseen, mutta havupuut ovat pärjänneet ilman temppuja etenkin kylmän ilmaston alueilla.

Näin todettiin kanadalaisen Lavalin yliopiston kasvigeneetikon Jean Bousquetin johtamassa geenikartoituksessa, jossa keskityttiin juuri kuusilajeihin.

Putkisoluissako selitys?

Pienet mutaatiot ovat toki viilanneet kuustenkin perimää, mutta päärakenne on säilynyt vakaana. Ilmeisesti kuuset löysivät tasapainon ympäristönsä kanssa hyvin varhain, Bousquet päättelee.

Selitys saattaa olla havupuun putkisoluissa, jotka kuljettavat vettä rungon sisällä.

Ne ovat ahtaampia kuin lehtipuilla, minkä luulisi olevan haitta vedestä käydyssä kisassa. Havupuut ovat ratkaisseet ongelman solujen välisillä huokosilla, jotka toimivat venttiileinä.

Onpa kuusen valttikortti ollut mikä tahansa, tämän päivän kuusi ei näyttäisi oudolta spinosauruksenkaan silmissä.

Koko tutkimus (siirryt toiseen palveluun) on luettavissa verkossa pdf-muodossa.

Juttu on osa Ylen Uutis- ja ajankohtaistoiminnan tiedeuutisten joulukalenteria. Julkaisemme päivittäin tiedeuutisen, joka liittyy tähän vuodenaikaan – suoraan tai ainakin mutkan kautta. Viimeinen luukku aukeaa jouluaattona.

Aiemmat luukut:

1. Ystävän joululahjan paketoinnissa ei kannata olla turhan tarkka, neuvoo tutkimus