Ivalolainen Martina Huovinen matkaa verenluovutukseen halki Suomen Helsinkiin – Lapissa verenluovutuksen järjestämiseen liittyy monta haastetta

Rovaniemellä voi luovuttaa verta kolmen viikon välein, mutta sitä pohjoisempana ei lainkaan. Suomi on verenkuljetuksen kannalta haastava maa.

verenluovutus
Martina Huovinen
Sairaanhoitaja ja aktiivinen verenluovuttaja Martina Huovinen kotonaan Ivalossa kutomassa. Kirsti Länsman / Yle

Ivalolainen sairaanhoitaja Martina Huovinen on luovuttanut verta viitisenkymmentä kertaa. Se on hänelle tapa auttaa.

Työssään Huovinen on päässyt näkemään, kuinka suuri apu verestä voi olla hädässä olevalle. Verta ei korvaa mikään lääke, eikä sitä voi tehdä keinotekoisesti.

– Se voi pelastaa monen ihmisen hengen ja jos minä pystyn jotenkin auttamaan, niin miksi en luovuttaisi, sanoo Huovinen.

Ivalossa verta ei kuitenkaan ole päässyt enää vuosikausiin luovuttamaan. Lähimpänä, lähes 300 kilometrin päässä sijainnut Rovaniemen kiinteä verenluovutuspaikkakin lakkautettiin muutamia vuosia sitten. Rovaniemellä verta pääsee kuitenkin tällä hetkellä luovuttamaan noin kolmen viikon välein järjestettävissä verenluovutustilaisuuksissa.

Pelkästään verenluovutuksen vuoksi Rovaniemen reissulle tulisi matkaa Ivalosta lähes 600 kilometriä. Sen takia Huovinen onkin päätynyt yhdistämään verenluovutuskäynnit lomareissuihin esimerkiksi Helsinkiin.

Veri kulkee pitkän matkan luovutuksesta käyttöön

Koska veri täytyy toimittaa mahdollisimman pian tuotantoon Helsinkiin, ei esimerkiksi pohjoisessa kulkeva verenluovutusrekka ole mahdollinen ratkaisu.

Verenluovutustilaisuudesta Rovaniemeltä veripussit kuljetetaan yön aikana tuotantoon Helsinkiin, jotta ne saapuvat sinne viimeistään seuraavana aamuna. Verenluovutus saattaakin päättyä jo iltapäivällä, jotta kuljetus pääsee lähtemään tarvittavan ajoissa.

Jokaiselta luovuttajalta otetaan noin puoli litraa verta.
Verenluovutuksessa verta otetaan kerrallaan noin 500 millilitraa. Pussi täyttyy noin 5-10 minuutissa. Maija-Liisa Juntti / Yle

Keskiviikkoaamuna Veripalvelun toimipisteessä Helsingin Kivihaassa käy kuhina. Kivihaan veripalvelukeskukseen saapuvat kaikki Suomessa luovutetut veret. Ensitöikseen luovuttajan verinäytteet tutkitaan ja todetaan potilaalle sopiviksi. Sitten alkaa itse tuotantoprosessi.

Luovutetusta verestä erotellaan verihiutaleet, punasolut sekä plasma. Verihiutaleita voi tarvita vaikkapa runsaan verenvuodon hoitoon, punasoluja käytetään esimerkiksi suurissa leikkauksissa ja plasmaa lääkkeiden valmistuksessa.

Ennen verikuljetukset tapahtuivat lentokoneilla, nykyään aikatauluista johtuen maateitse. Kuljetus on siis aiempaa hitaampaa.

– Sillä on todella iso merkitys, kuinka nopeasti saamme luovutetun veren tuotantoon. Mitä vähemmän on reittimahdollisuuksia, sitä hankalampi meidän on järjestää luovutuksia, kertoo Veripalvelun viestintä- ja henkilöstöpäällikkö Willy Toiviainen.

Toinen syy sille, miksi luovutus on haastava järjestää pitkien matkojen päässä, on veren tarve. Jokaisena arkipäivänä on tapahduttava keskimäärin 800 verenluovutusta. Esimerkiksi Rovaniemen tilaisuudessa verta pyritään saamaan 80–90 pussia.

Rovaniemen osalta verenluovutustilaisuuksista vastaa Veripalvelun Oulun toimipiste, joka käy myös esimerkiksi Kajaanissa, Torniossa ja Kemissä.

Veripalvelu iloitsee lomaluovuttajista

Verenluovutuksen jälkeen saattaa kokea erityistä hyvän olon tunnetta, jota toisten auttaminen parhaimmillaan ihmiselle voi tuoda. Tunnollista verenluovuttajaa voikin harmittaa, jos oman kotipaikan lähistöllä ei ole mahdollista luovuttaa verta.

Veripalvelun viestintä- ja henkilöstöjohtaja Willy Toiviainen
Veripalvelun viestintä- ja henkilöstöjohtaja Willy Toiviainen esittelee Helsingin Kivihaassa sijaitsevaa verenluovutuspistettä. Kyseessä on ensimmäinen Veripalvelun toimipiste ja jotkut verenluovuttajat haluavat siksi vierailla nimenomaan Kivihaassa.Linda Tammela / Yle

– Olen viimeksi käynyt verenluovutuksessa syyskuun lopussa, Helsingissä Sanomatalossa. Siellä minä yleensä nykyään käyn, kertoo Martina Huovinen ja muistelee, että vuosia sitten verenluovutustilaisuuksia järjestettiin myös kotikylässä Ivalossa.

Veripalvelun Toiviainen harmittelee, ettei kaikkialle verenluovutustilaisuuksia ole mahdollista järjestää. Hän kuitenkin ilahtuu kuullessaan Huovisen tarinan lomaan yhdistetystä verenluovutuskäynnistä.

– Meillä on paljon vannoutuneita verenluovuttajia Suomessa, mikä on aivan ihana juttu. On ihmisiä, jotka todella näkevät sydämen asiakseen sen, että haluavat auttaa, Willy Toiviainen sanoo.

– Kuulostaa todella upealta, että ihmiset käyvät verenluovutuksessa loma-aikana silloin, kun tulevat toiselle paikkakunnalle.

Luovuttajaksi käy terve aikuinen

Toiviaisen mukaan verenluovuttajaksi ryhdytään tavallisesti perheenjäsenen, tuttavan tai ystävän innostamana. Verenluovutuksissa käyvien kaveriporukoiden määrä on myös lisääntynyt. Joskus verenluovuttajaksi ryhtymiseen saattaa viedä tilanne, jossa huomaa läheisen saaneen apua jostain verituotteesta.

Martina Huoviselle verenluovutuksesta on syntynyt jo perinne. Hän kertoo, että koska on perusterve ja esimerkiksi hemoglobiini on sopivalla tasolla, uskaltaa hän hyvin luovuttaa verta muutaman kerran vuodessa.

Naisille suositellaan enintään 2–3 verenluovutuskertaa vuodessa niin, että verenluovutuksien välillä on 91 päivää. Miehille suositus taas on enintään 3–4 kertaa vuodessa ja heillä aikaväli on 61 päivää.

Verenluovuttajan tulee olla 18–70 vuotias, ensikertalaisen alle 60-vuotias. Jos haluaa testata sopivuutensa verenluovuttajaksi, voi sen tehdä Veripalvelun verkkosivuilla (siirryt toiseen palveluun).