Hevosmetsureille olisi töitä – Uusi metsänomistajapolvi arvostaa ekologisuutta

Hevosilla tehty metsätyö jättää konetyötä vähemmän jälkiä maastoon ja sopii erityisesti herkkiin hoitokohteisiin.

hevonen
Bocas ja Barooni metsätöissä Parkanossa.
Nykyisin metsätöissä hevosten perässä on modernit laitteet. Näin yhdistelmään saadaan mahdollisimman hyvät tehot.Antti Eintola / Yle

Höyryä puskee järeän tuhatkiloisen vetohevosen sieraimista kun se kiskoo puukärryä perässään. Miika Åfeltin kaviokaksikko, amerikkalainen työhevonen Parooni ja ranskalainen kaverinsa Bocas ovat isäntänsä kanssa energiapuusavotassa. Kärryjen moottorikäyttöinen koura nostelee koivua ja kuusta kyytiin, hevoset hoitelevat nöyrästi vetohommat.

Bocas ja Parooni metsätöissä Parkanossa.
- Tervattu reki, pussihousut ja karvalakki ovat mennyttä maailmaa, kuittaa metsuri Miika Åfelt. Työstä pitää syntyä myös hevosten kanssa tulosta, ei vain tunnelmaa.Antti Eintola / Yle

Miika Åfeltin työmaana on yksi hevosmetsurille tyypillisimmistä kohteista, nuoren kasvatusmetsän energiapuun kerääminen Parkanossa. Hänet tilataan hevosineen paikalle yleensä silloin kun kohde on maastoltaan herkkä tai maastoon halutaan jättää mahdollisimman vähän jälkiä työstä.

–Mökkitontit, saaret, tai pienet metsäalueet ovat niitä tyypillisimpiä kohteita. Myös nuoret metsät sopivat hevostyölle hyvin, koska etenkin niissä pyritään välttämään juuristovaurioita.

Åfelt tietää, että hevosten kanssa tehtynä raivaustyölle tulee konetyötä korkeampi hinta. Hintalappua pitää kuulemma perustella jatkuvasti.

–Sen vuoksi en enää aja tervatuilla rekivehkeillä, vaan hevosten perässä on vuosikymmeniä kehitellyt modernit laitteet. Näin yhdistelmään saadaan mahdollisimman hyvät tehot.

–Itse vertaisin tätä luomutomaattiin. Hinta on vähän kalliimpi, mutta maku ratkaisee. Silloin kun maaston halutaan jäävän mahdollisimman hyvään kuntoon työn jälkeen, on hevonen paras valinta.

Toisaalta Åfeltin mukaan monen metsänomistajan arvoissa painaa tehokkuuden ohella muutkin seikat. Kyse on perinteisestä ammatista.

–Kun hevoset on metsän reunalla, on siinä jotain pyhää. Luonto, hevonen ja kuski on samalta konepajalta. Toki samalla tavalla meidänkin pitää saada tavaraa pinoon metsän reunaan, ei romantiikka ketään elätä.

Hevosmetsureita mahtuisi metsiin lisää

Åfelt on yksi niitä harvoja hevosyksiköllä työtä tekeviä metsureita. Töitä miehellä riittää, kalenteri on täynnä koko seuraavan vuoden osalta.

–Aika rauhassa kilpailijoilta olen saanut tehdä töitä jo 25 vuotta. Tiedän muutamia tekijöitä jotka hoitavat hevosilla omaa metsäänsä, mutta varmasti lisää mahtuisi tälle alueelle kymmenkunta tekijää. Jos on halua ja innostusta, niin varmasti töitä piisaa.

Metsäkeskuksen Jyri Pääkkönen toivoisi, että tulevaisuudessa pirkanmaalaisissakin metsissä olisi paljon enemmän hevosmetsureita töissä.

–Koska kustannus on konetyötä korkeampi, katson tässä erityisesti nyt kuntien ja kaupunkien suuntaan. Hevosille sopii erinomaisesti kaupunkimetsät, luonnonsuojelualueet ja ennallistamiskohteet.

Projektipäällikkö Jyri Pääkkönen Metsäkeskuksesta.
Jyri Pääkkösen mukaan on vaikea arvioida kuinka paljon kysyntää hevostyölle olisi - sen päättää markkinat.Antti Eintola / Yle

Pääkkösen mukaan jos kysyntää olisi enemmän, houkuttelisi se myös lisää tekijöitä alalle. Näkyvyyttä ja markkinointia pitäisi olla paljon nykyistä enemmän.

–Tämä on perinteinen työtapa, jonka osaamista pitäisi vaalia ja tottakai tekijälle tietynlainen elämäntapa. Tämä olisi nuorisollekin erilainen kokemus ja mahdollisuus tuoda metsänhoitoa toisella tavalla esille.

Hevosmetsureiden perään kysellään

Metsäkeskuksen sivuilla on muutamia hevosmetsureiden yhteystietoja ja kuulemma tasaisin väliajoin heidän peräänsä myös kysytään. Omistajat kaipaavat metsiensä hoitoon yksilöllisyyttä ja vaihtoehtoja.

–Metsänomistajien arvot ja tavoitteet ovat muuttuneet monitavoitteisemmiksi. Metsänomistajakunta elää murrosta, omistajakunta nuortuu, etäomistaminen lisääntyy ja hyvin koulutetut palkansaajat ovat nousemassa suurimmaksi omistajaryhmäksi.

Yksi Jyri Pääkkösen kuvailuun sopiva tuore metsänomistaja on tamperelainen Sari Koskinen. Koskinen päätyi veljiensä kanssa vastikään tilaamaan 5–6 hehtaarin kokoiselle metsäalueelle ensiharvennuksen hevosvoimin. Syitä oli monia, mutta yksi painavimmista oli halu tukea perinteistä ammattia.

Sari Koskinen hymyilee kahvilan pöydässä
Sari Koskinen hoitaa sisarustensa kanssa suvun metsiä Hämeenkyrössä. Metsät päätyvät kolmikon omistukseen äidin jälkeen, hoitosuunnitelmat tehdään siis tulevat omistukset mielessä. Anna Sirén / Yle

Hämeenkyrön Köhkörössä oleva metsä on Sarin lapsuuden maisemissa. Samat tienoot tuli lapsuudessa koluttua taatan mopon tarakalla.

–Meille päätös ostaa työ hevosmetsurilta oli helppo, mutta saimme siitä kyllä negatiivista palautetta. Lähikunnan isännät ja emännät hämmästelivät, että miksi kun tämä ei ole taloudellisesti niin kannattavaa.

–Se on minulle tärkeä metsä ja nyt tuli hyvä mieli, kun tiesin, että metsää hoitaa hevosmetsuri. Tulevat sukupolvet varmasti kiittävät meitä.