Suomi luovuttaa hautaluita Yhdysvaltoihin – anastettujen aarteiden palautus repii museomaailmaa

Nefertiti-veistos lumoaa Berliinissä, mutta egyptiläisten mielestä se on kaunottarelle väärä paikka. Kuka omistaa maailman museoaarteet?

kulttuuri
Lähikuva Nefertitin kasvoista edestäpäin.
Nefertiti-veistos on yksi muinaisen Egyptin kuuluisimmista taideteoksista. Michael Sohn / EPA

Mitä ihmettä!

Museossa Firenzessä (siirryt toiseen palveluun) yllättää mallinukke, joka on puettu muhkeisiin turkiksiin. Miehen kotipaikaksi on karttaan merkitty Pohjois-Suomi.

Lasin takana on esillä saamelaisnaisen sarvilakki.

Miten on mahdollista, että Suomesta liki kadonnut, erittäin harvinainen päähine löytyy täältä, Italian helteestä?

Se on kaukana kotoa.

saamelainen sarvilakki
Saamelaisten muinaiseen sarvilakkiin liittyy mysteeri. Niitä ei ole säilynyt kuin vähän. Yksi epäily on, että päähine aikoinaan kiellettiin syntisenä. Antti Haanpää / Yle

Maailman museot notkuvat aarteita, jotka eivät ole siellä, mistä ne ovat aikojen saatossa löytyneet.

Minne ja kenelle esineet oikeasti kuuluvat, on tällä hetkellä polttava ja mielipiteitä jakava aihe ympäri maailmaa.

Kiinnostus ja vaatimukset esinepalautuksista ovat lisääntyneet.

– Asia on hyvin ajankohtainen, sanoo Suomen kansallismuseon ylijohtaja Elina Anttila.

– Keskustelu on tällä hetkellä vilkasta, sanoo intendentti Eero Ehanti.

Entisten siirtomaavaltojen maailmankuuluissa museoissa palautuspyynnöt eivät ole aiheuttaneet riemunkiljahduksia.

Eero Ehanti
Kansallismuseon intendentti Eero Ehanti muistuttaa, että maailma on täynnä hienoja eri kulttuureista kertovia museoita, "eikä ole kenenkään etu, jos kokoelmat hajautetaan".Antti Haanpää / Yle

Kreikkalaiset haluaisivat Parthenonin marmoriset koristeveistokset alkuperäiselle paikalleen Akropolis-kukkulalle Ateenaan. Kreikan hallitus on vaatinut niiden palauttamista British Museumista Lontoosta (siirryt toiseen palveluun). Tuloksetta.

Turisti katselee Parthenon-temppelin veistoksia British Museumissa.
Parthenon-temppelin marmoriveistokset irrotettiin ja vietiin Ateenasta Englantiin 1800-luvun vaihteessa. British Museum osti veistokset lordi Elginiltä vuonna 1816.Rex Features / AOP

Jokainen British Museumissa vieraillut tietää, että sen egyptiläinen osasto on mykistävä.

Yksi museon suurimmista vetonauloista on yli 2 000 vuotta vanha Rosettan kivi, jonka Napoleonin sotajoukot raahasivat mukanaan Egyptistä. Siihen hakattujen merkkien avulla on selvinnyt hieroglyfien arvoitus (siirryt toiseen palveluun).

Rosettan kivi on vain yksi niistä esineistä, joita Egyptin valtio on vaatinut palautettavaksi, mutta laihoin tuloksin.

Illustrated London News -lehdessä julkaistiin vuonna 1874 piirroskuvitus, jossa kansainväliseen tapaamiseen osallistuneet tutkijat tarkastelivat Rosettan kiveä.
Illustrated London News -lehdessä julkaistiin vuonna 1874 piirroskuvitus, jossa tutkijat tarkastelevat Rosettan kiveä.Historia / Shutterstock / AOP

Egyptiläiskuningatar Nefertitin kauneus lumoaa Saksassa. Hänestä tehtyä rintakuvaa voi ihailla Neues Museumissa Berliinissä (siirryt toiseen palveluun). Sen palauttamista egyptiläiset ovat toivoneet jo 1920-luvulta lähtien.

– Esineet ovat arvokkaita ja niillä on suurta kansallista symboliarvoa. Siksi ne haluttaisiin takaisin, Eero Ehanti toteaa.

Valokuvaaja tähtää Nefertitin rintakuvan kopiota.
Nefertitin rintakuvan kipsikopiota esiteltiin Berliinissa lokakuussa 2015.Bernd von Jutrczenka / EPA

Jopa 90 prosenttia afrikkalaisesta kulttuuriesineistöstä uskotaan olevan eurooppalaisissa museoissa ja kokoelmissa.

Vauhtia palautuksille antoi Ranskan presidentti Emmanuel Macron viime vuoden lopulla. Niin sanotussa Macronin raportissa päädyttiin suosittelemaan siirtomaakaudella Afrikasta anastettujen esineiden palauttamista niiden alkuperäisille omistajille.

Kolme patsasta, joista yhdellä on kalan vartalo ja ihmisen käden ja jalat.
Pariisissa Musée du quai Branlyssa on 70 000 esinettä Afrikasta. Christophe Petit Tesson / EPA

Nigerian puolella oleva Benin City on kuuluisa arvokkaista pronssiveistoksistaan. Niitä löytyy museoista eri puolilta Eurooppaa. Nigerian valtio on elättänyt toiveita esineiden palauttamisesta itsenäistymisestään, vuodesta 1960 lähtien.

Nyt British Museum on myöntynyt lainaamaan kokoelmansa pronssiesineitä Nigeriaan. CNN:n artikkeli aiheesta. (siirryt toiseen palveluun)

Vitriinissä olevaa pronssipäätä katselee lasin takaa nuori tyttö.
Beninin pronssiesineitä löytyy museoista eri puolilta Eurooppaa. Kuvan teos on British Museumissa.VPC Travel Photo / Alamy / AOP

Myös alkuperäiskansat Australiassa ja Yhdysvalloissa ovat kiinnostuneet pyhistä esineistään, jotka ovat kulkeutuneet museoihin eri puolille maailmaa.

Lokakuun lopussa yhdysvaltalainen Illinois State Museum palautti (siirryt toiseen palveluun) aboriginaaleille Australiaan sille 1940-luvulla päätyneet 42 esinettä.

Ostetut, lahjoitetut ja anastetut aarteet

Kun Kokoelma- ja konservointikeskus Vantaalla sai vieraita Australiasta, heille esiteltiin Kansallismuseon kokoelmiin aikoinaan ostettuja bumerangeja ja pyhiä esineitä. Ne tekivät ryhmässä olleisiin alkuperäiskansan edustajiin suuren vaikutuksen.

– Esineet eivät olleet heille vain esineitä, vaan paljon enemmän, Eero Ehanti sanoo.

Hän ei kiellä, etteikö Suomelle joskus vielä voisi tulla pyyntö saada esineet takaisin Australiaan.

bumerangi
Kansallismuseon kokoelmiin ostettu bumerangi on kuulunut australialaisiin aboriginaaleihin kuuluvalle Arrernte-heimolle. Antti Haanpää / Yle

Jokaisella aarteella on oma tarinansa. Niitä on päätynyt museoiden kokoelmiin ostamalla, vaihtamalla, tutkimusmatkailijoiden ja lähetyssaarnaajien tuomisina.

Osa on hankittu hyvinkin kyseenalaisin keinoin kuten ryöstämällä.

– Esineet, mitkä on epäoikeudenmukaisesti viety tai varastettu, täytyisi tottakai ensitilassa palauttaa, Kansallismuseon ylijohtaja Elina Anttila sanoo.

Hän painottaa, että yleensä esineet ovat kuitenkin päätyneet museoihin täysin laillisesti.

Elina Anttila
Kansallismuseon ylijohtaja Elina Anttilan mielestä tärkeintä on se, miten esineitä pääsee katsomaan, ei se, kuka ne mahdollisesti omistaa.Antti Haanpää / Yle

Kansainvälinen museoneuvosto ICOM (siirryt toiseen palveluun) on antanut museoille ohjeet esineiden palautuksista. Eero Ehanti on neuvoston Suomen komitean puheenjohtaja.

– Palautukset ovat monimutkaisia asioita. Museoetiikka kuitenkin velvoittaa suhtautumaan niihin positiivisesti. Ainakaan niistä ei pidä suoraan kieltäytyä.

Elina Anttilan mukaan Kansallismuseossa pyyntöjä pohditaan tapauskohtaisesti.

Parhaillaan museo valmistelee saamelaisesineiden palauttamista Inarissa sijaitsevaan saamelaismuseo Siidaan (siirryt toiseen palveluun). Kokoelmassa on 2600 esinettä.

– Siellä ne ovat lähempänä saamelaisia, Anttila sanoo.

Ainutlaatuisen Mesa Verde -esineistön luovuttamisesta takaisin alkuperäiskansalle Yhdysvaltoihin uutisoitiin lokakuun alussa presidentti Sauli Niinistön vierailun yhteydessä.

Ensi vuonna lähetyssaarnaajan tänne tuoma pala pyhää kiveä lähtee kotimatkalle Namibiaan.

En av klippbyarna i Mesa Verde.
Coloradon Mesa Verdestä löytyneet hautaesineet ja ihmisten jäännökset löysi ruotsalainen geologi Gustaf Nordenskiöld vuonna 1891. Suomeen ne päätyivät testamenttilahjoituksen kautta./All Over Press

Mitä olisi tapahtunut, jos Australian alkuperäiskansan bumerangi ei olisi päätynyt eurooppalaismuseoon?

Olisivatko monet aarteet lainkaan säilyneet, jos niitä ei olisi kuljetettu sodan melskeistä talteen?

Eero Ehanti haastaa myös pohtimaan, olisiko mosaiikki säilynyt ilmansaasteisessa Kreikassa samoin kuin British Museumin valvotuissa olosuhteissa.

– Suurin osa esineistä ei olisi säilynyt, elleivät keräilijät ja museot olisi niitä säilyttäneet ammattimaisesti, Elina Anttila vastaa.

saamelainen arkku eli kiisa
Kun Kansallismuseon lisärakennus valmistuu, entistä useampi esine pääsee varastosta ihmisten nähtäväksi. Kiisa eli arkku kuuluu museon saamelaisesineiden kokoelmaan.Antti Haanpää / Yle

Lopuksi ratkeaa lakin arvoitus

Firenzen matkan jälkeen tutkin museossa ottamiani valokuvia.

Samassa nurkkauksessa, jossa sarvilakkikin oli, on ahkio. Olen kuvannut siihen kiinnitetyn pienen kyltin, jossa lukee, että kyseessä on "pulka". Tekstin mukaan se on S. Sommierin kokoelmasta vuodelta 1885.

Internettiä selaamalla selviää, että italialainen kasvitieteilijä ja antropologi nimeltään Stephen Sommier (1848-1922) teki matkan Lappiin vuonna 1885.

Hän kirjoitti kokemuksistaan teoksen Talvimatka Lappiin (siirryt toiseen palveluun). Siinä Sommier kertoo poroajeluistaan tuntureilla, saamelaisista ja heidän tavoistaan.

Niin selviää, miten sarvilakki päätyi Italian helteeseen.