40 vuotta sitten lohiriita sai aikaan marssin ministeriön käytäville – onko kalan paluu Kemijokeen enää mahdollinen? Katso erikoislähetys Areenasta

Vuosikymmenten oikeusprosessi Kemijoen lohikorvauksista oli viedä lappilaisten uskon. Unelma jalokalasta elää silti yhä.

Kemijoki
Jasper Pääkkönen profiilikuvassa.
Mukana keskustelemassa muun muassa Jasper Pääkkönen.

Tänään keskiviikkona kello 11 alkaa Yle Areenassa Kemijokea koskeva erikoislähetys, jossa keskustellaan lohen paluusta Kemijokeen ja siihen liittyvistä kiistoista. Mukana lähetyksessä muun muassa kala-aktiivi Jasper Pääkkönen, ympäristöministeri Krista Mikkonen ja Kemijokiyhtiön johtoa.

Tasan 40 vuotta sitten Kemijokivarressa päätettiin, että nyt riittää. Joki oli valjastettu sähköntuotantoon, mutta selvyyttä voimalaitosrakentamisen haittojen korvaamisesta lappilaisille ei vieläkään ollut.

Eri oikeusasteissa oli silloin jo vuosia puitu sitä, kuuluuko korvausvelvollisuus Suomen pisimpään jokeen ensimmäisen padon tehneelle Pohjolan Voimalle vai myös Kemijoki Oy:lle, kuka korvauksiin on oikeutettu ja paljonko niitä pitäisi maksaa.

Marraskuun kuudentena 1979 yöjuna oli tuonut puolen sataa isäntää, kalamiestä ja maakuntapoliitikkoa Kemijokivarresta pääkaupunkiseudulle.

Joukko marssi oikeusministeriöön.

Vierailusta ei oltu ilmoitettu etukäteen, mutta huhut olivat kiirineet etelään asti ja delegaatio sai odotella pitkään, ennen kuin pääsi tavoittelemansa ministerin puheille.

Vakavailmeiset isäntämiehet talvipomppineen ja turkislakkeineen otti vastaan kolmikymppisen oikeusministeri Christoffer Taxell (r.). Aivan koko sakkia ei tosin päästetty virkahuoneisiin, vaan osa sai jäädä odottelemaan käytäville.

"Takaisin ei tulla ennenkuin päätös on saatu"

Karvalakkilähetystön vaatimus oli, että vuosia oikeudessa venynyt kiista korvausten suuruudesta ratkaistaisiin poikkeuslailla.

– Uho oli kova. Kun Rovaniemen asemalta lähdettiin, sanottiin lehdistölle että takaisin ei tulla ennen kuin on päätös asiasta saatu, muistelee Lapin maakuntasihteerinä karvalakkilähetystöön osallistunut Jaakko Ylitalo.

Jaakko Ylitalo Rovaniemien juna-asemalla
Annu Passoja / Yle

Kotiin tuomiset jäivät laihaksi: poikkeuslakia ei saatu, mutta asiaa käsittelevälle Vaasan vesiylioikeudelle Taxell saattoi sentään luvata lisää resurssia käsittelyn jouduttamiseksi.

Kiistan ytimessä oli jokisuulle heti sotien jälkeen noussut voimalaitospato, Pohjolan Voima Oy:n rakentama Isohaara. Voimalaitoksen rakentaminen käytännössä hävitti satoja taloja elättäneen ja miljoonien markkojen kalastustulot jokivarteen tuoneen vaelluskalakannan.

Katso Elävästä arkistosta: Kun lohi katosi joesta

Kemijoen lohikiista 1943–1984
Seppo Suvela, Joonas Haverinen / Yle

Nykyään arvokkaan lohijoen tukkimista voimalaitoksella jokisuulta mietittäisiin muultakin kuin voimatalouden kannalta. Sotien jälkeisessä Lapissa tilanteeseen vaikutti moni asia. Yksi kiireellisimmistä syistä oli se, että vetäytyvät saksalaisjoukot olivat lokakuussa 1944 tuhonneet Kemijoen ylittävät sillat.

Joki olisi tosin valjastettu joka tapauksessa, uskoo Kemijoen historiasta väitellyt Kari Alaniska.

– Pohjolan Voimalle jokisuu ei ollut ensisijainen paikka, sillä sitä pidettiin vaikeana olosuhteiden ja muun muassa sähkön siirtämisen etelään kannalta. Mutta siltojen räjäyttämisessä yhtiö havaitsi tilaisuutensa, sanoo Alaniska.

Lohta oli padon alla tuhansittain

Isohaara valmistui tilapäisellä rakentamisluvalla 1949 ja sen vaikutukset loheen alkoivat näkyä heti. Kudulle pyrkivää lohta oli padon alla joki puurona. Keminmaalaisen Tuiskuvaaran lohitalon perillinen Martti Maunu muistaa vielä viimeisen lohikesän 1948.

– Muistan miten sukeltajat puhuivat siitä, miten lohiparvet kiersivät voimalaitoksen alla joessa, Maunu kertoo.

Työvoimapulasta kärsivässä Lapissa voimalaitokset nähtiin 1950–60 -luvuilla tärkeinä työllisyyshankkeina.

Niitä markkinoitiin myös sillä, että ne toisivat Lappiin teollisuutta ja lappilaisille halpaa sähköä. Toimintaperiaatteensa mukaisesti Kemijoki Oy myy tuottamansa sähkön omakustannushintaan omistajilleen. Suurimmat omistajat ovat Fortum, UPM ja pääkaupunkiseudun energiayhtiö Helen. Lappilaisomistusta yhtiössä on reilu 13 prosenttia.

Hervan lohipato Kemijoessa 1940-luvulla otetussa kuvassa.
Kemijokivarren lohenkalastuksella oli tuhatvuotiset perinteet ennen joen patoamista. Kuvassa Hervan pato Keminmaan Liedakkalassa 1940-luvulla.Matti Hervan perikunta

Vuonna 1949 valmistuneen Isohaaran voimalaitoksen haittoja alettiin selvitellä vasta 1950-luvun lopulla. Vesioikeus antoi vuonna 1964 laitokselle pysyvän luvan.

Toistaiseksi lopullisen ratkaisunsa kalakorvauskiista sai vasta vuonna 1984. Vesioikeuksissa määrätyt korvaukset ja yhtiöiden kalanhoitovelvoite katsottiin tuolloin pysyviksi, ikuisesti voimassa oleviksi.

Jokiyhtiöiden arvostelu on kiihtynyt

PVO:n Isohaara aloitti Kemijoen valjastamisen energiantuotannolle, mutta sen on viimeistellyt valtio-omisteinen Kemijoki Oy. Se on rakentanut joen pääuomaan tähän mennessä seitsemän voimalaitosta. Uusin hanke, Sierilä, on saanut vesitalousluvan, mutta ei vielä rakennuslupaa.

Yhdessäkään Kemijoki Oy:n laitoksessa ei ole kalateitä, mutta Taivalkoskella on kokeiltu Kalasydän-laitetta lohien ylisiirrossa.

2000-luvulla Kemijoen tilanne on herättänyt kiihtyvää arvostelua. Siihen on vaikuttanut muun muassa se, että Pohjolan Voima on vuosikymmenten jälkeen sallinut rakentaa Isohaaraan kaksi kalatietä, joista patoaltaaseen nousee parhaimmillaan tuhansia vaelluskaloja.

Vuonna 2017 Lapin ELY-keskus jätti Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle hakemuksen velvoitteen avaamiseksi. Sen mukaan joen tila on tällä hetkellä lainvastainen. ELY vaatii muun muassa kalateitä kaikkiin niihin Rovaniemen alapuolisen Kemijoen voimalaitoksiin, joissa niitä ei ole.

Kemijoki Oy on vastustanut velvoitteen avaamista kiivaasti. Se on muun muassa teettänyt konsulttiyhtiöllä selvityksen, jonka mukaan kalatierakentaminen olisi kestämätöntä yhtiön taloudelle.

Lue myös:

Jalokalat vai voimayhtiön rahat? Lasse Peltonen sovittelee uudella menetelmällä Pohjois-Suomen ikuisuuskiistoja

Vaelluskaloille padot auki – tutkijat väläyttävät vuosikymmenien pattitilanteeseen jopa pakkokeinoja

Jasper Pääkkönen: Voimayhtiöt syövät vielä hattunsa