Kolme naista kertoo, millaista oli tulla äidiksi nelikymppisenä – "Olen tajunnut, etten olekaan uraihminen"

Synnyttävistä naisista yhä suurempi osa on yli 40-vuotiaita. Kysyimme kolmen nelikymppien äidin kokemuksia lasten hankkimisesta.

äitiys
Suvi Tuoriniemi pitää lasta sylissään
Suvi Tuoriniemi ei kadu, ettei hankkinut lapsia aikaisemmin. Elämäntilanne on nyt parempi.Suvi Tuoriniemen kotialbumi

45-vuotias salolainen Maria Kallio havahtui lapsihaaveisiin myöhään.

Ajatukset lapsista tulivat ja menivät kertaalleen jo kolmikymppisenä, kun hän oli naimisissa. Avioliitto kuitenkin päättyi ja lapsihaaveet sen mukana.

Kun nykyinen mies astui Kallion elämään vuonna 2010, pariskunta ei puhunut juuri lapsista.

– Minulla ei ollut hirveää vauvakuumetta. Vasta nelikymppisenä tajusin, että olisi kauheaa, jos en saisi lasta.

Kallion perhe istuu nurmella.
Kerttu ja Elli Koivisto ovat mullistaneet täysin vanhempiensa Maria Kallion ja Juha Koiviston arjen. Maria Kallion kotialbumi

Suomalaiset tulevat vanhemmiksi yhä myöhemmällä iällä, ja naiset saavat ensimmäisen lapsensa keskimäärin hieman yli 29-vuotiaana.

Myös niin sanottujen riskisynnyttäjien määrä on kasvanut, kun synnyttäjistä yhä suurempi osa on yli nelikymppisiä. Viime vuonna 40-vuotiaita tai sitä vanhempia synnyttäjiä oli 4,6 prosenttia. Yli 35-vuotiailla naisilla on enemmän riskejä raskauksiin liittyen kuin nuoremmilla.

Tässä jutussa kolme naista kertoo, miksi ovat päätyneet hankkimaan lapsia nelikymppisinä, ja miltä pikkulapsiarki heidän iässään tuntuu.

Maria Kallio, 45: "Haluan, että joku kutsuu minua äidiksi"

Maria Kallio päätti lopulta ottaa miehensä kanssa selvää, oliko lapsen saaminen 41-vuotiaana enää edes mahdollista. Tutkimuksissa selvisi, ettei sille ollut periaatteessa estettä, mutta lääkäri oli Kallion iän vuoksi skeptinen. Hän totesi heti, ettei Kalliolla olisi muuta vaihtoehtoa kuin luovutettu munasolu.

Tässä vaiheessa oman lapsen saamisesta oli tullut Kalliolle entistä tärkeämpää.

– Olin pystynyt elämään itsekästä elämää pitkään. Sitten alkoi tuntua, että haluan, että joku kutsuu minua äidiksi.

Hedelmöityshoitoa kokeiltiin vuoden ajan hänen munasoluillaan, mutta se ei tuottanut positiivista tulosta. Pari alkoi jonottaa luovutettua munasolua.

Pian parilla oli jo tiedossa heille sovitun luovuttajan pituus sekä hiusten ja silmien väri. Hedelmöitys sovittiin muutaman viikon päähän, ja Kallion oli tarkoitus enää vain ilmoittaa klinikalle, milloin hänen seuraavat kuukautisensa olisivat.

Niitä ei kuitenkaan jostakin syystä kuulunut, joten Kallio päätti tehdä raskaustestin. Se näytti positiivista.

– Kiljuin vessassa. Se oli todella tunteikas hetki. Olin jo luopunut toivosta ja tehnyt surutyön siitä, ettei meille tule omaa lasta, Kallio kertoo.

Esikoinen syntyi, kun Kallio oli 43. Viime kesänä pari sai vielä toisen tytön, jota Kallio alkoi odottaa yrittämättä ja yllättäen.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuspäällikkö Reija Klemetin näkemyksen mukaan ensimmäinen lapsi olisi hyvä saada terveydellisistä syistä nykyistä aikaisemmin.

Lapsen hankinnan lykkääminen neljänkympin kieppeille on Klemetin mukaan riskialtista, koska tällöin odotusaikaan ja synnytykseen liittyvät riskit ovat jo 1,5–3-kertaiset.

Yli 40-vuotiailla naisilla esimerkiksi raskausajan diabeteksen, raskausmyrkytyksen ja sikiön kromosomipoikkeavuuksien riskit ovat suuremmat. Myös synnytyksen käynnistämisiä ja keisarinleikkauksia joudutaan tekemään synnytyksissä useammin.

Oulu yliopistollisen sairaalan äitiyspoliklinikan osastonylilääkäri Hilkka Ijäs on kuitenkin sitä mieltä, että riskeistä huolimatta lapsihaaveita kannattaa toteuttaa nelikymppisenäkin.

– Raskaus ja synnytys voivat mennä aivan hyvin. Gynekologilla tai raskaudensuunnittelukäynnillä voidaan kartoittaa riskejä, jos ne huolestuttavat. Asiantuntijoilta saa myös neuvoja riskien ehkäisyyn.

Kallion mukaan hänen raskausaikansa ovat menneet hyvin, vaikka hänellä oli molemmilla kerroilla raskausdiabetes. Hän myös kärsi hermosäryistä sekä käsien ja jalkojen tunnottomuudesta, mutta uskoo keliakian ja kilpirauhasen vajaatoiminnan olleen osasyy näihin oireisiin.

Kallio uskoo olevansa nyt kärsivällisempi ja rennompi äiti kuin olisi ollut nuorempana. Lasten kiukuttelua jaksaa nyt kuunnella eri tavalla, eikä oma jaksaminen huoleta.

– Minulle on luonnollista mennä lapsen leikkeihin mukaan. En osaa ajatella, etten jaksaisi, hän sanoo.

Kallio kuitenkin näkee, että lapsen hankkiminen olisi mennyt helpommin, jos ajatus lasten hankinnasta olisi tullut mieleen aikaisemmin. Hän toivoo, etteivät hänen omat lapsensa lykkää sitä aikanaan yhtä pitkään.

– En sanoisi missään nimessä kenellekään, että odota, kunnes olet neljäkymmentä.

Suvi Tuoriniemi, 41: "Ajattelin olevani se, joka ei tule tekemään lapsia"

Helsinkiläisellä Suvi Tuoriniemellä, 41, ei ollut paloa tulla vanhemmaksi. Päinvastoin uranainen vannoi ikisinkkuuden ja vapaan elämän nimeen.

Hän ei kaivannut lasta elämäänsä, jonka kuvitteli täyttyvän töistä, matkustelusta, kavereista ja kolmesta kissasta.

– Ajattelin olevani se, joka ei tule tekemään lapsia. En ole koskaan ollut lapsi-ihminen.

Suvi Tuoriniemi pitää lasta sylissään
Suvi Tuoriniemelle ensimmäinen äitienpäivä oli merkityksellinen. Vanhemmuus on tuntunut ihmeelliseltä.Suvi Tuoriniemen kotialbumi

Kun Tuoriniemi tapasi nykyisen puolisonsa viisi vuotta sitten, alkoivat ajatukset hiljalleen muuttua. Pariskunnasta tuntui, että lapsi olisi hyvä lisä yhteiseen elämään ja täydentäisi heidän perhettään.

Yllätys oli suuri, kun raskaustesti näytti positiivista tulosta jo reilun kahden kuukauden yrittämisen jälkeen.

– Kun tärppäsi nopeammin kuin odotin, se oli totta kai positiivinen juttu.

Raskausaika meni pääasiassa hyvin, mutta 30. raskausviikolla lapsi laskeutui liian alas. Tuoriniemi joutui jäämään sairauslomalle. Synnytys sujui kuitenkin ongelmitta, ja hän sain terveen tyttölapsen 39-vuotiaana.

Nyt Tuoriniemi odottaa toista lastaan. Tällä kertaa raskaaksi tuleminen otti kaksi pitkää vuotta.

Raskaaksi tuleminen voi olla nelikymppisenä vaikeampaa. Tämänhetkisen tutkimustiedon mukaan hedelmällisyys alkaa pikku hiljaa laskea jo 25 ikävuoden jälkeen ja raskaaksi tulo vaikeutuu selvästi 35 ikävuoden jälkeen.

Vanhemmuus on tuntunut Tuoriniemestä ihmeelliseltä ja erilaiselta kuin hän etukäteen ajatteli. Tuoriniemi käy edelleen töissä, mutta enää se ei tunnu elämän tärkeimmältä sisällöltä.

– Olin aika työorientoitunut aikaisemmin. Nyt olen tajunnut, etten olekaan uraihminen, vaan minusta on ihan kiva olla kotona ja leikkiä lapsen kanssa.

Hän ei kadu, ettei ole hankkinut lapsia aikaisemmin. Elämäntilanne on lapsille nyt parempi, kun hänellä on vakaa parisuhde.

– Olen paljon kärsivällisempi ja rauhallisempi kuin nuorempana. Enää ei tarvitse mennä ja nähdä kaikkea uutta.

Tarja Vaalivirta, 44: "Minusta tuli ulkopuolinen"

Helsinkiläinen Tarja Vaalivirta, 44, ei meinaa välillä vieläkään uskoa olevansa kaksivuotiaan pojan äiti. Kylpyhuoneen lattialla lojuvat kumiankat saavat hänet liikuttumaan edelleenkin, eikä hän raaski siivota niitä pois. Talossa asuu lapsi, ja se saa näkyä.

Lapsen hankkiminen ei ollut Vaalivirralle tietoinen valinta – asiat vain lopulta menivät niin.

Tarja Vaalivirta pitelee lastaan käsissään
Tarja Vaalivirta viettää arkena paljon aikaa 2-vuotiaan poikansa Ukko Vaalivirran ja miehensä Sampo Harjan kanssa. Tarja Vaalivirran kotialbumi

Elämän aikana parisuhteet eivät edenneet lastenhankintaan. Kun yksi suhde oli siinä pisteessä, Vaalivirta ei tullut raskaaksi. Asia ei kuitenkaan silloin erityisemmin haitannut häntä.

Nelikymppisenä se iski – hän ei saisi lapsia. Lähes kaikilla tuttavilla oli lapsia, mikä korosti omaa lapsettomuutta entisestään. Samoihin aikoihin muut ihmiset lakkasivat kyselemästä Vaalivirralta tämän lapsihaaveista.

– Kun kyseleminen loppui, minusta tuli ulkopuolinen.

Vaalivirta suri asiaa yksin, kunnes pääsi sinuiksi asian kanssa. Hän päätti ajatella sitä, mitä hänellä oli, eikä sitä, mitä ei ollut.

Nykyinen miehen astuminen elämään mullisti hänen elämänsä ratkaisevalla tavalla. Oltuaan pari vuotta yhdessä pari päätti kokeilla, saisivatko he lasta.

Noin puolen vuoden jälkeen Vaalivirta tuli raskaaksi, mutta raskaus päättyi keskenmenoon.

Vaalivirta ei ole ikävän asian kanssa yksin. Kun odottavan äidin ikä on yli 40 vuotta, keskenmenojen ja ennenaikaisen synnytyksen riski kasvavat. Vauva syntyy siis todennäköisemmin pienipainoisena ja saattaa joutua teho- tai valvontahoitoon useammin kuin nuorempien äitien vauvat.

Kun raskaustesti näytti muutaman kuukauden päästä jälleen positiivista, se oli Vaalivirrasta ihanaa, mutta myös pelottavaa.

Vaikka odotusaika meni lopulta hienosti, kasvaneet riskit hirvittivät häntä. Pelkojen vuoksi hänelle tehtiin keisarinleikkaus.

Lapsen synnyttyä olo oli epätodellinen. Hänestä on ihanaa olla jollekin tärkeä. Kun lasta on halunnut kovasti, ei arki tunnu raskaalta.

– En ole kahteen vuoteen ollut yhtään iltaa poissa kotoa. En siksi, ettenkö olisi voinut olla, vaan siksi, ettei ole paikkaa, missä olisin ollut mieluummin kuin nukuttamassa lastani.

Vaalivirran mukaan kaikki läheiset ovat suhtautuneet uuteen elämäntilanteeseen kannustavasti. Toisin oli silloin, kun ihmiset eivät tienneet parin yrittävän ja odottavan lasta. Tällöin ympärillä puhuttiin siitä, että vanhana lapsensa hankkivat ovat itsekkäitä.

– Millä tavalla tämä olisi yhtään sen itsekkäämpää kuin tehdä lapsia nuorena. Ihan samoista syistä kaikenikäiset hankkivat lapsia.

Hän kuitenkin myöntää, ettei ole helppoa tulla äidiksi ensimmäistä kertaa yli nelikymppisenä. Jos olisi ollut mahdollisuus, hän olisi tehnyt lapsia jo aiemmin. Vaalivirta on esimerkiksi murehtinut, ettei ehkä ehdi nähdä lapsenlapsiaan ja että on vanha äiti, kun hänen poikansa on teini-ikäinen.

– Toisaalta, vaikka olisin nuorempi, ei minulla olisi mitään takeita siitä, että olisin hengissä, kun poikani tekee lapsia. Jos hän edes haluaa lapsia.

Vaalivirta on päättänyt olla murehtimatta ikäänsä ja nauttia vanhemmuudesta.

– Minä nautin tästä ihanasta pienestä pojasta ja kaikesta mitä se tuo tullessaan.

Herättikö aihe ajatuksia? Voit keskustella aiheesta sunnuntai-iltaan kello 22:een saakka!