Nuusa Niskala on sekä pappi että punkkari: "Anarkismi ja kristinusko ovat hyvin lähellä toisiaan"

Pappi. Punkkari. Anarkisti. -dokumentti kertoo Nuusa Niskalasta, joka toteuttaa rohkeasti itseään. Evankelis-luterilaiselta kirkolta hän kaipaa lisää suoraselkäisyyttä.

punk
Nuusa Niskala
Nuusa Niskala esiintymässä Seurat-yhtyeen kanssa. Jussi Mankkinen / Yle

On lokakuinen perjantai-ilta ja Helsingin Käpylässä sijaitsevassa ravintola Cactuksessa raikaa raivoisa ja nopeaiskuinen hardcore-punk. Lavalla meuhkaava nelihenkinen Seurat-yhtye edustaa muutoin varsin perinteistä hc-genreä, mutta tarkalla korvalla kuunneltuna bändin sanoituksista erottuu jotakin uutta ja yllättävää.

Ensimmäiset viimeisiä, viimeiset ensimmäisiä, me kaipaamme valoa mutta täällä on pimeys, kahdeksas vitsaus. Uskonnottomaksi yhtyeeksi itsensä mieltävä Seurat ottaa aihioita sanoituksiinsa muun muassa virsistä ja poliittisista raamatunkertomuksista. Sinänsä tässä ei kai pitäisi olla mitään kummallista, sillä yhtyeen laulaja, Nuusa Niskala, on ammatiltaan pappi. Virsiin tosin liitetään useimmiten hidastempoisuuden ja hartauden määreitä. Myös punk-asenne tuntuu olevan veisuukulttuurista varsin etäällä – vai onko?

– Kun Seurat-yhtyettä perustettiin ajattelin, että virsistä voisi löytyä paljonkin ammennettavaa hardcore-musiikkiin ja näin on käynytkin. On olemassa iso määrä maailmaa kommentoivia virsiä, jotka ovat yhteiskunnallisia ja suhtautuvat kriittisesti omaan aikaansa.

– Jos ihmiset eivät tietäisi, että tämän yhtyeen laulaja on pappi, sanoja voisi tarkastella puhtaasti poliittisina punk-lyriikoina. Mielestäni tällaisten hyvin erilaisten elementtien yhteen sovittaminen on kiinnostavaa, Niskala pohtii.

Nuusa Niskala
Nuusa Niskalan bändisuosikkeja ovat muun muassa Kovaa Rasvaa, Kohti Tuhoa ja Bad Jesus Experience. Jussi Mankkinen / Yle

Ihmisarvo määritellään väärin

Oulun seurakunnassa työskentelevä Nuusa Niskala ei ole ihan tavallinen pappi. Hän pitää hardcoresta, haastattelupäivänä hänellä on yllään Kovaa Rasvaa -yhtyeen paita ja häntä kiehtoo anarkistinen aatemaailma.

Niskalan mielestä anarkismin ja kristinuskon pohjavireet ovat varsin lähellä toisiaan.

– Molempiin kuuluu tietynlainen sitoutuminen yhteisöön sekä radikaalin tasa-arvon tavoite. Lisäksi kummankin ytimessä on toivo muutoksesta: pitäisi katsoa rehellisesti, mikä meidän ajassamme on vialla, mikä meitä ihmisiä vaivaa ja kuinka meistä voisi tulla parempia ja kohtuullisempia.

Omasta ajastamme Niskala löytää aivan liian paljon julmuutta, jota esiintyy sekä yksilöllisellä että yhteisöllisellä tasolla: perusihmisoikeudet ovat hukassa – saati sitten se, mitä kotiplaneetallemme ollaan tekemässä.

– Noudatamme jatkuvaa kasvun ideaalia rajallisten resurssien maailmassa, ja se uhkaa koko luomakuntaa. Toisaalta sanotaan, että saat kyllä olla individualisti, mutta tämä on mahdollista vain tietyillä ehdoilla: sinulla ei ole kauheasti merkitystä, ellet saa heivattua bruttokansantuotetta ylös.

– Ihmisarvo määritellään ulkoisten meriittien ja suorittamisen kautta. Ihminen ei voi kertoa, että on heikko ja tarvitsee toisia. Meistä jokainen on kuitenkin jossakin elämänvaiheessa heikko ja tarvitsee toista ihmistä.

Tässä yhteydessä lienee loogista siteerata crust punk -yhtye Amebixin Nobody's Driving -biisiä, jossa herätään reaalimaailmaan amerikkalaisen unelman hetteiköstä, ja tullaan siihen lopputulokseen, ettei systeemiä itse asiassa johda kukaan tai mikään.

– Markkinoiden taustalla vaikuttaa näkymätön käsi ja sieltä löytyy näkymätöntä pääomaa. Niillä on oma merkityksensä, mutta samalla minusta tuntuu, ettei kukaan tiedä, mihin suuntaan olemme tarkalleen ottaen menossa.

Nuusa Niskala
Nuusa Niskalan toiveena olisi muuttaa kirkollista instituutiota. Jussi Mankkinen / Yle

Kirkolla pitäisi olla selkärankaa

Niskalan ammatinvalinta ei sekään ole mennyt täsmälleen ja suoraviivaisesti tiettyyn suuntaan tai tiettyä pistettä kohti. Hän ei edellenkään osaa vastata tyhjentävästi kysymykseen, miksi hänestä tuli pappi.

– Ei tämä ole ollut minulle missään vaiheessa ensisijainen unelma-ammatti, mutta tässä minä tällä hetkellä olen. Tämä matka on ollut täynnä aikamoisia mutkia, kiertoteitä, ja ylä- ja alamäki. Tilat ovat olleet koko ajan vähän pölyiset.

– Koen kuitenkin olevani hyvässä, tärkeässä ja etuoikeutetussa ammatissa, jossa minua kuunnellaan. Tätä mahdollisuutta haluaisin käyttää mahdollisimman viisaasti.

Niskalan matkan kiharaisuus ei ole missään vaiheessa johtunut siitä, että hän suhtautuisi epäillen Jumalaan, vaan syyt ovat maallisemmalla puolella – kuten esimerkiksi suhtautumisessa naispappeihin.

– Kyse on välillä melko musertavasta ahdistuksesta, joka tulee pyrkimyksestä muuttaa instituutiota. Vikana ovat muun muassa perinteen kohtuuttoman kova painolasti, heteronormatiivisuus sekä patriarkaalisuus. Tämä on ollut vaikeaa myös siksi, että nämä ovat asioita, joita myös anarkismi vastustaa.

Viime vuosikymmenten aikana Suomen evankelisluterilainen kirkko on kadottanut jäsenistöään ja se on ollut vaikeiden valintojen äärellä. Toisaalta pitäisi noudattaa perinteitä, toisaalta olla osa modernia ja vapaamielistä länsimaista yhteiskuntaa. Tästä on seurannut kumartelua – välillä ristiriitaistakin – vähän joka suuntaan.

– Monet varmaan kokevat tämän ongelmaksi. Kun puhutaan isoista yhteiskunnallisista asioista toivoisin kuitenkin, että evankelisluterilaisella kirkolla olisi selkärankaa sanoa, että on toimittava toisin – vaikkei se kasvua edistävää puhetta olisikaan.

– Toisaalta olen miettinyt kirkkoon liittyvissä asioissa myös median roolia: halutaanko esimerkiksi nostaa esille vain sitä, että ollaan sateenkaariparien vihkimisestä eri mieltä vai halutaanko kertoa siitä, että kirkolla on oma ilmasto-ohjelmansa.

Nuusa Niskala
Nuusa Niskalan mukaan Seurat ei ole ironinen nimi: "Tullaan yhteen, vetäistyksi johonkin imuun ja ollaan siinä. Seurat-nimessä on jotakin todella voimakasta". Jussi Mankkinen / Yle

Rukous on mutkaton ja arkinen asia

Omakohtaista suhdettaan kristilliseen Jumalaan Nuusa Niskala kuvaa "hirvittävän laajaksi asiaksi".

– Koen että kristinuskon Jumala on persoonallinen voima, joka haluaa olla yhteydessä yksilöön. Arjessa se on suurimmaksi osaksi sitä, että on jonkun tilanteen äärellä ja toivoo, että kaikki kääntyisi parhain päin.

– Meidän perinteessämme rukouksella on erityinen merkityksensä. Se ei tarkoita sitä, että vetäytyisin jonnekin kammiooni tuntikausiksi hiljentymään vaan sitä, että toivon aamuruuhkassa päivän sujuvan hyvin – että osaisin olla ihmisten parissa sillä tavalla kuin he minua tarvitsevat. Rukous on minulle mutkaton ja arkinen asia.

Niskala kertoo rukoilevansa myös muiden ihmisten ja toisinaan myös koko maailman puolesta.

– Kun ajattelee päivän tapahtumia ja ihmisiä, joiden huolia on kantanut mukanaan tai ystäviä, joilla on vaikeaa, on ihan normaalia toivoa, että kaikki menisi heillä hyvin.

Nuusa Niskala
Nuusa Niskalalle rukous on mutkaton ja arkinen asia. Jussi Mankkinen / Yle

Omaa suuntaumistaan sekä anarkismiin että kristinuskoon Niskala pitää rationaalisen pohdinnan tuloksena. Hän on ollut kiinnostunut asioista, janonnut lisää tietoa ja lopulta löytänyt itselleen jotakin mielekästä.

– Ei minulla ole mitään selkeää päivämäärää tai hetkeä, jolloin annoin elämäni Jeesukselle – joillakin sellainen on ja haluan toki heidän kokemuksiaan kunnioittaa. Minulla on ollut henkilökohtaista syvää ymmärrystä asioista, mutta ei varsinaista hurmoksellisuutta: jätetään sellainen sinne punk-keikalle.

Niskala korostaa, että rationaalisuus ei poista esimerkiksi pyhyyden kokemista ja uskontoon liittyvää mystiikkaa.

– Pidän vanhasta kirkkotaiteesta, Bachin kantaateista sekä urkumusiikin jylinästä. Ehkä voisi sanoa, että pyhyys ei ole arjesta erotettu asia, vaan että hengellinen, arkinen ja kaikki oleellinen ovat samalla lautasella

Mutta kuinka sitten pitäisi suhtautua pyhän vastavoimiin? Kuinka konkreettisia asioita esimerkiksi Saatana tai sielunvihollinen ovat nykykristitylle?

– On vaarallista, jos paha ulkoistetaan: on tärkeää ymmärtää, ettei paha ole mikään ulkopuolinen asia, vaan että raja kulkee jokaisen ihmisen sisällä. Oleellisempi kysymys on, haluaako päivittäisellä toiminnallaan edistää hyvää vai pahaa.

– Ajattelen myös, että se kaikken pyhin tiivistyy rakkauteen. Rakkaus on niin absurdi voima, että se voi myös saada tässä maailmassa aikaan muutoksen.

Olli Laineen ohjaama Pappi. Punkkari. Anarkisti. -dokumentti on nähtävissä Yle Areenassa.