Chris ammuttiin rajalle, Winfried putosi taivaalta kuolemaan ​– Berliinin muuri vaati viimeiset uhrinsa vain kuukausia ennen murtumistaan

Ainakin 140 ihmistä menetti vuosina 1961–89 henkensä Itä- ja Länsi-Saksan toisistaan erottaneella Berliinin muurilla.

Berliinin muuri
Valokuva Chris Gueffreysta. Etualalla kolme kukkaa.
Chris Gueffrey on viimeinen Berliinin muurilla ammuttu ihminen. Länteen pyrkinyt 20-vuotias nuorukainen ammuttiin 5.2.1989. Muistomerkki kuvattiin 5.2.2014. Dabniel Naupold / EPA

Kun itäsaksalainen Chris Gueffroy talvella 1989 teki päätöksen paeta Berliinin muurin yli länteen, hän ei tiennyt, että vain muutaman kuukauden odottamalla hän olisi voinut ylittää rajan turvallisesti.

Helmikuun 5. ja 6. päivän välisenä yönä Gueffroy lähti kohti muuria yhdessä ystävänsä Christian Gaudianin kanssa.

Ystävien pakoyritys keskeytyi Itä-Saksan rajavartijoiden ampumiin luoteihin. Gaudian haavoittui ja joutui myöhemmin vankilaan. Gueffroyn rintaan osui luoti, joka lävisti hänen sydämensä.

20-vuotiaan urheilijan kohtaloksi tuli jääminen historiaan viimeisenä Berliinin muurilla ammuttuna ihmisenä.

Valkoisia ristejä joen rannalla. Taustalla muuri, puita ja valoja.
Seitsemän Berliinin muurilla ammutuille pakolaisille pystytettyä muistoristiä. Yhdessä risteistä lukee Chris Gueffroyn nimi.Kuzia / AOP

Työ ravintolassa särki viimeiset illuusiot

Itä-Berliinissä asunut Chris Gueffroy oli nuorena lahjakas voimistelija, joka haaveili urheilu-urasta. DDR:n kuristava ote urheilijoistaan oli kuitenkin liikaa Gueffroylle.

Hän kieltäytyi upseerikoulutuksesta maansa armeijassa ja menetti sen vuoksi oikeutensa yliopisto-opintoihin. Tulevaisuudesta näyttelijänä tai lentäjänä haaveillut nuorukainen sai tyytyä työhön ravintolassa.

Työssä ansaitsi hyvin, mutta ravintola-alalla pyörinyt korruptio romahdutti Gueffroyn viimeisenkin uskon marxismi-leninismiä virallisena ideologianaan pitäneen maan poliittiseen järjestelmään. Tiedämme tämän kaiken, koska Saksojen yhdistymisen jälkeen muistosäätiö on kerännyt muistoja muurilla kuolleiden omaisilta.

Chris Gueffroy alkoi suunnitella asuinkumppaninsa Christian Gaudianin kanssa pakoa länteen, jossa he saisivat itse päättää omasta elämästään. Ratkaiseva kimmoke paolle oli tammikuussa 1989 tullut palvelukseenastumismääräys.

Valokuva Chris Gueffreysta.
Viimeisestä Berliinin muurilla ammutusta pakenijasta Chris Gueffroysta vuonna 1988 otettu valokuva.EPD / AOP

Äiti kuuli laukaukset rajamuurilta

Kaksikko päätti lähteä vaaralliselle pakomatkalle vain muuutama viikko sen jälkeen, kun tieto tulevasta asepalveluksesta oli tullut. Yrityksestä päästä Berliiniä jakavan muurin yli ei kerrottu etukäteen perheenjäsenille, vaan Gueffroy ja Gaudian väittivät lähtevänsä käymään Prahassa.

Nuorukaiset laskelmoivat pakohetkensä kahden heille otollisen tiedon pohjalta. He olivat kuulleet tuttaviltaan, että rajavartijoille annettu määräys ampua pakoa yrittävät oli peruttu. Lisäksi he olivat kuulleet Ruotsin pääministerin Ingvar Carlssonin vierailevan tuolloin Itä-Berliinissä ja uskoivat, ettei rajalla ammuttaisi korkea-arvoisen ulkomaisen vieraan ollessa kaupungissa.

Kumpikin tieto oli väärä. Ampumismääräystä ei ollut peruttu, ja Ruotsin pääministeri oli jo poistunut kaupungista.

Pakenijat päättivät ylittää tiukasti valvotun muurin Britzer Zweigkanalin kohdalla. Muurin toisella puolella odottaisi Länsi-Berliinin Neuköllnin kaupunginosa.

Chris Gueffroyn mukaan nimetyn kadun kyltti. Taustalla taivas ja pilviä.
Berliinissä on Chris Gueffroyn mukaan nimetty katu. Katu alkaa Neuköllnistä, jonne pakomatkalle lähtenyt nuorukainen ei koskaan päässyt perille.Drescher / AOP

Apuvälineenä nuorukaisilla oli kaksi itse tehdyllä ankkurilla varustettua köyttä. Niiden avulla he onnistuivat kiipeämään kenenkään huomaamatta ensimmäisen, kolme metriä korkean rajaesteen yli. Onni loppui seuraavan kiipeämisen aikana, kun pakenijat laukaisivat hälyttimen.

He yrittivät vielä päästä seuraavan rajaesteen yli, mutta rajavartijoiden tulitus katkaisi pääsyn vapauteen. Chris Gueffroy kuoli sydämeen osuneeseen luotiin. Rajavartijat ottivat haavoittuneen Christian Gaudianin kiinni, ja hänet tuomittiin myöhemmin kolmeksi vuodeksi vankeuteen. Länsi-Saksa lunasti hänet vapaaksi vankilasta lokakuussa 1989 eli vain hieman ennen muurin murtumista.

Berliinin yössä kaikuneen surmalaukauksen kuuli myös Gueffroyn äiti, mutta hänelle selvisi vasta paljon myöhemmin, että luodin maalina oli hänen poikansa. Poika, jonka hän luuli olevan lomalla Prahassa.

Chris Gueffroyn tarinasta voit lukea tarkemmin täältä (siirryt toiseen palveluun) (englanniksi ja saksaksi).

Vapaudesta haaveilleen viimeinen lento

Saksojen toisen maailmansodan jälkeiseen historiaan viimeisenä Berliinin muurin yli pakenemisen yhteydessä kuolleena päätyi 32-vuotias Winfried Freudenberg.

Winfried Freudenbergin valokuva.
Winfried Freudenberg lähti traagisesti päättyneelle pakolennolleen maaliskuun 7. ja 8. päivän välisenä yönä vuonnna 1989.EPD / AOP

Freudenberg alkoi suunnitella pakoa länteen yhdessä vaimonsa Sabinen kanssa kyllästyttyään DDR:n matkusturajoituksiin ja huonoihin uranäkymiin.

Pariskunta suunnitteli pakonsa huolellisesti ja pitkään valmistellen. Pakokeinoksi he valitsivat lentämisen muurin yli kaasupallolla. Sen rakentamiseksi he hankkivat polyeteenikangasta, jota käytetään muun muassa teltoissa.

Lopulta helmikuussa 1989 pariskunnalla oli 13 metriä korkea ja halkaisijaltaan 11-metrinen kaasupallo. Nyt heidän piti enää vain odottaa otollisia tuuliolosuhteita päästäkseen pois Itä-Berliinistä.

Maaliskuun 7. päivänä odotettu hetki vihdoin koitti. Kohtalainen koillistuuli lennättäisi heidät Berliiniä jakavan muurin ja sitä vartioivien aseistettujen vartijoiden yli.

Poliisit tutkivat puusta roikkuvaa kaasupalloa.
Poliisit tutkivat Winfried Freudenbergin käyttämän kaasupallon jäänteitä Länsi-Berliinissä maaliskuussa 1989.Rondholz / AOP

Winfried ja Sabine Freudenberg pakkasivat rakentamansa pallon ja matkatavaransa Trabantiin ja ajoivat miehen työpaikalle kaasuasemalle. Siellä he pimeyden turvin täyttivät pallon maakaasulla.

Pariskunnan epäonneksi töistä palaava tarjoilija näki kaasun täyttämän pallon ja hälytti poliisin. Poliisien tulo paikalle sai Freudenbergit muuttamaan suunnitelmiaan. Jotta pallo nousisi nopeammin ilmaan, jäi Sabine pois sen kyydistä.

Tämä osoittautui kohtalokkaaksi, sillä pallon toiminta oli suunniteltu kahden ihmisen painon perusteella.

Nyt pallo nousi huomattavasti suunniteltua korkeammalle, eikä Winfried Freudenberg pystynytkään ohjaamaan sitä tai laskeutumaan aikomallaan tavalla. Pallo ajelehti tuntikausia ympäriinsä.

Uskalias pakomatka päättyi katastrofiin maaliskuun 8. päivänä 1989, kun Freudenberg syöksyi maahan Länsi-Berliinin Zehlendorfissa. Pallo oli tässä vaiheessa jo palaamassa Itä-Berliinin ilmatilaan.

Lähes kaikki nurmikolta kuolleena löytyneen pakolaisen luut olivat murskaantuneet.

Sabine Freudenberg tuomittiin kolmen vuoden ehdolliseen vankeuteen. Hänet armahdettiin vain runsas viikko ennen Berliinin muurin murtumista.

Winfried Freudenbergin tarinan voit lukea kokonaisuudessaan täältä (siirryt toiseen palveluun) (englanniksi ja saksaksi).

Seinä, joka on täynnä muurilla kuolleita ihmisiä esittäviä valokuvia.
Berliinin muurilla kuolleiden ihmisten kuvia on koottu muistoseinään Berliinissä. Seinään on jätetty tyhjiä kohtia myöhemmin kenties paljastuvien uhrien kuville. Omer Messinger / EPA

Ainakin 140 ihmistä kuoli muurilla

Berliinin muurilla kuolleiden muistoa vaalivan säätiön (siirryt toiseen palveluun) mukaan vuosina 1961–1989 muurilla kuoli ainakin 140 ihmistä. Heistä 101 menetti henkensä paon yhteydessä joko rajavartijoiden tappamana, onnettomuuksissa tai tehtyään itsemurhan jäädessään kiinni.

Lisäksi 31 ihmistä joutui ammutuksi tai kuoli, vaikkei yrittänyt paeta. Kuolleiden joukkoon lasketaan myös kahdeksan itäsaksalaista rajavartijaa, jotka joko pakenijat, näitä avustaneet tai muut rajavartijat tappoivat.

Kaikkiaan yli sata tuhatta itäsaksalaista yritti vuosina 1961–1988 paeta länteen joko Saksojen välisen rajan yli tai Berliinin muurin ohittaen, kertoo Berliinin kaupunki internetsivuillaan (siirryt toiseen palveluun). Yli 600 heistä kuoli joko Itä-Saksan rajavartijoiden ampumana tai pakoon liittyneissä onnettomuuksissa. Jotkut tekivät itsemurhan jäätyään kiinni.

Kuolonuhrien yhteydessä mainitaan, etteivät lukuun sisälly ne, jotka kuolivat suruun ja epätoivoon Berliinin muurin vuoksi.

Muuri murtui 9. marraskuuta 1989. Muurin historiaan voit tutustua tämän videon avulla:

Berliinin muuri jakoi kaupungin kahtia vuosina 1961-1989
VIDEO: Miksi Berliinin muuri rakennettiin ja miten se purettiin?