Analyysi: Luottiko SDP liikaa hallitusyhteistyöhön Kelan johtajavalinnassa?

Kelan pääjohtajan valinta ei jakanut hallituspuolueita ensimmäistä kertaa, kirjoittaa Ylen politiikan toimittaja Robert Sundman.

Kansaneläkelaitos
Outi Antila
Outi Antila valittiin eilen Kelan pääjohtajaksi yllätysnimenä. Hän voitti Hanna Tainion (sd.) äänestyksessä äänin 8–4.Jussi Nukari / Lehtikuva

Politiikan journalismissa on tapana tehdä suoria lähetyksiä suljettujen kokoushuoneiden ovien edustalta.

Kamera kuvaa kokoushuonetta ulkopuolelta, välillä tarkennetaan kahvaan. Jossain vaiheessa ovi avautuu ja joku – ministeri, ay-johtaja tai kokouksen puheenjohtaja – ilmoittaa syntyneen tai syntymättä jääneen ratkaisun.

Eilen iltapäivällä eduskunnasta ei lähetetty yhtäkään tällaista oviliveä, vaikka tällä kertaa lähetys olisi saattanut olla tavallista jännittävämpi.

Kokoussiiven käytävällä nähtiin jatkuvaa ramppaamista, kun Kansaneläkelaitoksen eli Kelan valtuutetut olivat koolla valitsemassa Kelalle uutta pääjohtajaa.

Ennen varsinaista kokousta toisensa tapasivat Kelan valtuutettujen työvaliokunnan jäsenet.

Työvaliokunta on ikään kuin valtuuston ydinryhmä, jota johtaa valtuutettujen puheenjohtaja Riikka Slunga-Poutsalo (ps.). Muut jäsenet ovat Ilmari Nurminen (sd.), Sari Sarkomaa (kok.), Markus Lohi (kesk.), Bella Forsgrén (vihr.) ja Anna Kontula (vas.).

Samainen joukko oli haastatellut aiemmin kuusi kärkiehdokasta pääjohtajan tehtävään ja esittänyt sitten, että heistä Kelan johtoon valittaisiin joko Kuntaliiton varatoimitusjohtaja ja entinen kansanedustaja Hanna Tainio (sd.) tai Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin HUSin diagnostiikkajohtaja, terveysoikeuden professori Lasse Lehtonen.

Kun Kelasta puhutaan, korostetaan usein parlamentaarisuutta: Kelan johtajavalinta tai Kelan hallinto ylipäänsä ei ole alisteinen maan hallitukselle vaan eduskunnalle.

Perinteisesti Kelan pääjohtajan paikkaa on pidetty keskustan läänityksenä, mutta nyt loppusuoralla ei ollut puolueen omaa ehdokasta. Tilanne oli samanlainen myös viime kerralla, mutta tuolloin valituksi tullut Elli Aaltonen kuvaili olevansa sitoutumattomuudestaan huolimatta "alkiolainen" – siis keskustalle mieluisa.

Hallituksella voisi periaatteessa olla valtaa myös Kelan valtuustossa. Laitoksen 12 valtuutettua ovat kaikki kansanedustajia, ja heistä seitsemän tulee hallituspuolueiden riveistä.

Mutta kun Kelasta puhutaan, korostetaan usein parlamentaarisuutta: Kelan johtajavalinta tai Kelan hallinto ylipäänsä ei ole alisteinen maan hallitukselle vaan eduskunnalle. Siten sen johtajavalintakaan ei ole hallituksen asia.

Juha Sipilän (kesk.) hallituskaudella tehdyssä Aaltosen valinnassa taustalla olivat hallituspuolue keskusta sekä oppositiopuolueet SDP ja vihreät. Hallitus-oppositiorajan ylittävä yhteistyö ei näissä kuvioissa ole tavatonta.

Tällä kerralla kaikki näytti menevän SDP:lle mieluisalla tavalla. Vastakkain olivat päähallituspuoluetta edustava Tainio ja sitoutumaton Lehtonen, joka kunnostautui viime vaalikaudella sote- ja maakuntauudistuksen kriitikkona. Totta kai keskusta tukisi hallituskumppaniaan!

Mutta jotain oli tapahtunut sitten työvaliokunnan viime tapaamisen. Keskustassa oli herännyt huoli pääjohtajapaikan menettämisestä. Valitako demareiden Tainio, sitoutumaton Lehtonen – vai sittenkin viime kerralla Aaltoselle arvalla hävinnyt Outi Antila, joka oli aikanaan työskennellyt Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitossa MTK:ssa?

Kärkiehdokkaitahan oli muitakin kuin vain Tainio ja Lehtonen. Jos ei keskustalaista saada, niin ehkä sitten seuraavaksi paras vaihtoehto?

Keskustan sisältä halutaan korostaa Ylelle, että valinnassa ei ollut kyse ainoastaan sopivasta puoluekirjasta tai sellaisen puutteesta. Kyse oli myös sopivimman henkilön valitsemisesta ja "kokonaisharkinnasta".

Eilisessä työvaliokunnan tapaamisessa demareita odottikin tyly viesti: Antilalle löytyy nyt laajaa tukea.

Eilisessä työvaliokunnan tapaamisessa demareita odottikin tyly viesti: Antilalle löytyy nyt laajaa tukea.

Demarit yrittivät vielä kerran vedota hallitusyhteistyöhön, kun valtuutettujen yleiskokous keskeytettiin ja hallituspuolueiden edustajat pitivät oman palaverinsa. Vetoomuksille ei löytynyt vastakaikua.

Lopulta Antila voitti Tainion äänin 8–4. Demareiden tukena oli vain vasemmistoliiton Anna Kontula.

Keskusta oli saanut vihreiden lisäksi sekä perussuomalaiset että kokoomuksen puolelleen.

SDP:ssä ollaan närkästyneitä, mutta keskustassa levitellään käsiä. Miksi SDP yritti vedota hallitusyhteistyöhön? Ja vieläpä sellaisessa kysymyksessä, josta ei olla hallituksen kesken sovittu?

Keskustan puolelta nimittäin yritettiin puhua demareille vielä jonkin aikaa sitten laajemman nimityspaketin sorvaamisesta. Paketti ei kuitenkaan demareille kelvannut.

Ehkä SDP:ssä ajateltiin, että pullat ovat tarpeeksi hyvin uunissa ilman pakettejakin. Kirsi Varhila oli jo saatu sosiaali- ja terveysministeriön johtoon. Kun keskustalla ei ole omaa ehdokasta, saataisiin myös Hanna Tainio Kelan johtoon. Ja olihan se Markus Sovalakin ehdolla pian valittavaksi valtiovarainministeriön kansliapäälliköksi.

Saa nähdä, yrittävätkö SDP ja keskusta löytää sovun paketista vai edetäänkö nimitys kerrallaan.

Hallituspuolueiden välit tuskin tästä romahtivat, mutta Kelan pääjohtajan valinta ei ole viimeinen Antti Rinteen (sd.) hallituskaudella tehtävä nimitys.

Katseet kääntyvät valtiovarainministeriöön, jonka ylin virkamies valitaan pian. Saa nähdä, yrittävätkö SDP ja keskusta löytää sovun paketista vai edetäänkö nimitys kerrallaan.

Keskustassa saatetaan myhäillä, että kun on kerran päätetty olla ilman pakettia, niin sitten ollaan. Valtiovarainministeriön kansliapäällikön valinnassa tärkein rooli on puolueen omalla ministereillä – valtiovarainministeri Mika Lintilällä.

Lue lisää:

Outi Antila Kelan johtoon äänin 8–4 – SDP ja vasemmistoliitto äänestivät vastaehdokasta

Analyysi: Media tarkkailee Hetemäen seuraajan valintaa silmä kovana – ja syystä