Kirjeenvaihtajien analyysi: Johtaako Saksaa enää kukaan? Merkel luopuu vallasta kahden vuoden päästä, mutta poliittinen johtajuus on jo kateissa

Merkelin astuminen takariviin on jättänyt Berliiniin valtatyhjiön. Saksan poliittinen halvaantuminen vaikuttaa koko Eurooppaan.

Angela Merkel
 Emmanuel Macron ja Angela Merkel.
Ranskan presidentti Emmanuel Macron ja Saksan liittokansleri Angela Merkel G20-kokouksen lehdistötilaisuudessa Japanissa 29. kesäkuuta.Frank Robichon / EPA

BERLIINI/BRYSSEL Perjantain 20. syyskuuta piti olla suuri päivä Saksan politiikassa. Hallituksen oli määrä julkistaa kunnianhimoinen ilmastopaketti, joka tulisi leikkaamaan Saksan päästöjä ja osaltaan määrittämään liittokansleri Angela Merkelin poliittista perintöä.

Ministerit kokoustivat läpi edellisyön, mikä vahvisti viestiä. Yösessio on keino esittää, että nyt päätetään suurista asioista.

Iltapäivällä Merkel ja vastuuministeri astuivat lehdistön eteen. Paketti julkistettiin.

Se ei näyttänyt 14 vuotta hallinneen kanslerin suurelta perinnöltä. Paketista puuttuivat visiot ja kunnianhimo. Se oli poliittisten kompromissien kasa, jolla yritettiin miellyttää kaikkia mutta joka ei tyydyttänyt lopulta ketään (siirryt toiseen palveluun).

– Politiikka on sitä, mikä on mahdollista, Merkel sanoi.

Ei siis sitä, mitä halutaan. Eikä sitä, mitä pidetään tärkeänä.

Vielä vuonna 2011 Saksaa johti liittokansleri, joka yhdellä ilmoituksella käski maan luopua ydinvoimasta Fukushiman onnettomuuden paljastamien riskien vuoksi.

Saksa on siirtynyt poliittiseen valtatyhjiöön, jossa Merkel ei joko enää halua osoittaa vahvaa johtajuutta tai ei pysty siihen. Syynä on outo välitila, jossa johtajan tiedetään lähtevän mutta jossa seuraajaan tuloon on vielä kaksi vuotta aikaa.

Merkel on ilmoittanut jättävänsä politiikan vuoden 2021 liittopäivävaaleissa. Hän sanoo haluavansa uuden jakson elämäänsä. Muurin murtumisesta alkanut itäsaksalaisen kemistin vuosikymmeniä kestänyt poliittinen ura on kohta ohi.

Muutos on suuri Saksalle ja koko Euroopalle.

Merkel on jo aloittanut vetäytymisen. Hän luopui vuosi sitten kristillisdemokraattisen CDU-puolueensa puheenjohtajuudesta mutta päätti jatkaa liittokanslerina. Aiemmin Merkel piti näitä rooleja yhteen sidottuina.

Tilalle CDU:n johtoon nousi vuosi sitten joulukuussa Merkelin oma suosikki, Annegret Kramp-Karrenbauer eli saksalaisittain AKK.

On epävarmaa, onko Kramp-Karrenbauerista seuraavaksi liittokansleriehdokkaaksi.

Annegret Kramp-Karrenbauer ja Angela Merkel.
Annegret Kramp-Karrenbauer ja Angela Merkel keskustelivat CDU:n kokouksen yhteydessä Berliinissä 14. lokakuuta.Alexander Becher / EPA

Kramp-Karrenbaueria on arvosteltu Saksassa rajusti. Kesällä puolustusministeriksi noussut AKK on antanut huonosti harkittuja lausuntoja poliittisista nettivaikuttajista ja sukupuolivähemmistöistä ja tehnyt heikosti valmisteltuja ulkopoliittisia avauksia.

Johtajuuskriisi on käynnistänyt CDU:n sisällä taistelun, jota käydään julkisesti. Vaikutusvaltainen viikkolehti Der Spiegel sanoo Merkelin sysänneen oman puolueensa syvään kriisiin.

– On ennenaikaisten vaalien aika, lehti kirjoittaa pääkirjoituksessaan.

Annegret Kramp-Karrenbauer CDU:n lehdistötilaisuudessa kesäkuussa 2019.
Annegret Kramp-Karrenbauer CDU:n lehdistötilaisuudessa Berliinissä 3. kesäkuuta.Filip Singer / EPA

Ennenaikaisia vaaleja on kuitenkaan tuskin tulossa, vaikka Merkelin johtaman yhteishallituksen loppua on ennustettu sen synnystä lähtien.

CDU:n, sen baijerilaisen sisarpuolueen CSU:n ja sosiaalidemokraattisen SPD:n yhteishallitus on ollut myrkkyä molempien puolueiden kannatukselle ja vahvistanut Vaihtoehto Saksalle -puolueen (AfD) kannatusta. Populistinen, nationalistinen ja osin äärioikeistolainen puolue markkinoi itseään nimenomaan vaihtoehtona Merkelin politiikalle.

Merkelin hallituksessa puhkeaa uusi kriisi harva se viikko.

Tällä viikolla on riidelty eläkeuudistuksesta. Viime viikolla molemmat valtapuolueet kokivat järisyttävät tappiot Thüringenin osavaltiovaaleissa. Sitä ennen hallitusta jakoi puolustusministeri Kramp-Karrenbauerin ehdotus Syyriaan perustettavasta, kansainvälisesti turvatusta suojavyöhykkeestä.

Saksan aloitteellisuutta pidettiin tervetulleena, mutta itse aloite oli huonosti pohjustettu. Ulkoministeri, sosiaalidemokraattien Heiko Maas sai tiedon siitä tekstiviestissä ja matkusti sitten Turkkiin torjumaan hallituskumppaninsa idean. Hallituksen sisäisen riidan vieminen kansainväliselle kentälle tulkittiin Maasin osalta tökeröksi.

Turkin ulkoministeri Mevlüt Çavuşoğlu ja Saksan ulkoministeri Heiko Maas tiedotustilaisuudessa 26. lokakuuta Ankarassa.
Saksan ulkoministeri Heiko Maas ja Turkin ulkoministeri Mevlüt Çavuşoğlu tiedotustilaisuudessa 26. lokakuuta Ankarassa.Turkin ulkoministeriö / EPA

Tältä Saksan ulkopolitiikka nyt näyttää: Puolustusministeri yrittää nostaa suosiotaan heittämällä puoliksi valmisteltuja ideoita, ulkoministeri taas yrittää pitää olemassaolostaan taistelevan demaripuolueen hengissä torppaamalla uudet poliittiset avaukset.

Samalla Angela Merkel pysyy hiljaa. Tällä on vaikutusta koko Eurooppaan, sillä Saksa on Euroopan talousmahti ja Merkel Euroopan suuntaa määrännyt poliittinen kompassi.

Berliinin hiljaisuus kaikuu Brysselissä asti.

Euroopan politiikka on karkeasti ottaen Saksan ja Ranskan tavoitteiden yhteensovittamista ja tasapainoilua niiden välillä. Yksi esimerkki on eurokriisin hoito.

Lokakuussa 2010 eurokriisi oli syvimmillään. Merkel ja Ranskan silloinen presidentti Nicolas Sarkozy tapasivat viikko ennen EU-huippukokousta. Parivaljakko sopi, että väliaikaisesta kriisirahastosta tehdään pysyvä mekanismi ja että budjettikuria rikkovia maita kohtaan ei rakenneta automaattista rangaistusjärjestelmää.

Edellinen oli Merkelin tavoite, jälkimmäinen Sarkozyn.

Kuusi vuotta kriisin taittumisen jälkeen päätökset juoksutetaan edelleen Berliinin kautta. Nyt Saksa ei enää kykene tekemään päätöksiä, joten Ranskan rooli kasvaa.

Tuore esimerkki tästä on Ranskan päätös tyrmätä EU:n laajentuminen Länsi-Balkanille.

Merkel tapasi presidentti Emmanuel Macronin Bordeaux’ssa ennen lokakuun EU:n huippukokousta. Tällä kertaa Merkel ei kuitenkaan pystynyt kääntämään Macronin päätä EU:n laajentumisen taakse. Myös erimielisyydet unionin monivuotisesta budjetista jäivät sopimatta.

Macron ja Merkel
Macron ja Merkel kohtasivat EU-huippukokouksessa Romaniassa 9. toukokuuta.Olivier Hoslet / EPA

Saksan jättämään valtatyhjiöön on jo astunut joku, ja hänen nimensä on Emmanuel Macron.

Ranskan presidentti tavoittelee nimenomaan Euroopan ulkopolitiikan johtajuutta. Vaikutusvaltainen entinen EU-johtaja näkee Ranskan ja Saksan mittelevän nyt Euroopan valta-asemasta.

– Maiden välillä näyttää olevan kilpailutilanne, ja Saksa laahaa jäljessä, sanoi Eurooppa-neuvoston entinen puheenjohtaja Herman Van Rompuy keskiviikkona European Policy Center -ajatushautomon tilaisuudessa Brysselissä.

Vilahdus Macronin kunnianhimosta purskahti julkisuuteen torstaina brittiläisen Economist-lehden haastattelussa (siirryt toiseen palveluun). Macron julisti sotilasliitto Naton aivokuolleeksi, mistä osoituksena on hänen mukaansa Nato-maa Turkin operaatio Syyriassa. Macron arvosteli myös Yhdysvaltain vetäytymistä Syyriasta.

Euroopan hän sanoi olevan kuilun partaalla.

Emmanuel Macron
Macron puhui medialle G7-kokouksen yhteydessä Biarritzissa, Ranskassa 25. elokuuta. Ludovic Marin / EPA

Kun Macron valittiin Ranskan presidentiksi toukokuussa 2017, hänet nähtiin Euroopan toivona.

Eurokriisi oli takana, ja maahanmuuttokriisistä oli selvitty jotenkuten kuivin jaloin. Macron oli täynnä energiaa ja ideoita Euroopan uudistamiseksi. Euroopan talous- ja rahaliiton kehittäminen on ollut yksi Macronin mantroja.

Mutta Merkel ja Saksa eivät olleet valmiita. Macronin ilmaan heittämien ideoiden on annettu pudota Berliinissä maahan ilman vastapalloa. Niinpä Macron on alkanut rakentaa liittolaisuuksia EU:n rakenteisiin.

Saksalaisen Ursula von der Leyenin nostaminen EU-komission puheenjohtajaksi oli Macronin ajatus, jonka hän syötti Merkelille. Ranskalainen keskustaoikeistolainen Christine Lagarde taas oli Merkelille mieluinen ehdokas Euroopan keskuspankin EKP:n johtoon.

Christine Lagarde
Christine Lagarde Washingtonissa 6. kesäkuuta. Tuolloin hän oli vielä IMF:n pääjohtaja.Shawn Thew / EPA

Vaihtokauppa tyydytti molempien tarpeet.

Lagarde ei ole tuhlari, päinvastoin. Kreikan kriisin yhteydessä Lagarde osoitti johdonmukaisuutta talouden tervehdyttämisessä ja sääntöjen noudattamisessa sekä Ranskan valtiovarainministerinä että Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n johtajana.

Ennen kaikkea Lagarde on poliitikko, joka pystyy tarvittaessa joustoihin, ja niistä Macron voi hyötyä.

EKP:n johdossa Lagarde on tehnyt aloitteen, jossa keskuspankin toiminta sidotaan enemmän vihreään talouteen. EU:n green deal on unionin tärkein poliittinen aloite, mutta ilmastonsuojelutavoitteet ovat kunnianhimoisia ja ne maksavat.

Saksalla rahaa on yllin kyllin. Eurooppalainen talouseliitti on vuosikausia kysynyt, miksei Saksa pistä puhtia Euroopan talouskasvuun ja sitä kautta kilpailukykyyn.

Samaa keskustelua käydään nyt Saksassakin, kun talouskasvu on hiipumassa.

Porschen kokoonpanolinja Stuttgartissa.
Autoteollisuus on Saksan viennin lippulaiva. Kun Saksan vienti heikkenee, se vaikuttaa myös Suomeen.Ronald Wittek / EPA

Saksan johtavat talousasiantuntijat jättivät vuosiraporttinsa Saksan liittopäiville keskiviikkona.

Talousviisaiden ennuste oli synkkä. Se leikkasi Saksan tämän vuoden talouskasvuennusteen 0,8 prosentista 0,5 prosenttiin ja ensi vuoden ennusteen 1,7 prosentista 0,9 prosenttiin. Globaalin talouden hidastuminen on iskenyt Saksaan, ja EU vahvistaa sen (siirryt toiseen palveluun).

Taloustieteilijät ja teollisuus ovat pitkin syksyä vaatineet Saksan hallitukselta sijoituksia. Vastauksena on ollut hiljaisuus.

Merkel ei ole ottanut kantaa siihen, olisiko Saksa valmis lisäämään selvästi investointeja ja ehkä jopa muuttamaan lisävelan ottamista rajoittavaa velkajarruaan. Saksa on Euroopan suurin talous, joten kysymys Saksan investoinneista koskee koko mannerta.

Saksa on jäljessä kaikessa. Sen energia- ja teknologiakehitys laahaavat eurooppalaisessa ja globaalissa kilpailussa.

Höyryä tulee jäähdytyspiipuista hiilivoimalasta.
RWE-yhtiön hiilivoimala Neurathissa lähellä Kölniä kuvattiin toukokuussa 2019.Friedemann Vogel / EPA

Saksan ennen niin mahtava autoteollisuus ei ole kyennyt uudistumaan sähköautoilun vauhdissa. Saksan energiantuotanto ei täytä lähellekään EU:n ilmastotavoitteita, eivätkä sen investoinnit omaan ja eurooppalaiseen infrastruktuuriin tyydytä Eurooppaa.

Koska Merkel ei tee poliittisia avauksia, niitä tulee nyt Saksan hallituksen riveistä. Toisinaan liittokanslerille yllätyksenä.

Saksan valtiovarainministeri Olaf Scholz kirjoitti tällä viikolla talouslehti Financial Timesissa (siirryt toiseen palveluun) (maksumuurin takana), että Saksa olisi lämpenemässä yhteiselle pankkitalletussuojalle, joka on osa pankkiunionin loppuunsaattamista.

Viesti tuli ohi liittokansleri Angela Merkelin ja kristillisdemokraattisen CDU:n. Merkelillä ei ollut hajuakaan Scholzin avauksesta, kertoo Merkelin nimettömänä pysyvä avustaja Financial Timesille.

Angela Merkel saapumassa kokouspaikalle Brysselissä.
Angela Merkel saapui EU-huippukokoukseen Brysselissä 21. maaliskuuta.Julien Warnand / EPA

Vaikutusvaltainen Eurooppa-tutkija Janis Emmanouilidis uskoo, että suuria eurooppalaisia uudistuksia voidaan ajaa läpi vasta Merkelin kauden jälkeen.

– Mitään merkittävää EU:n uudistamiseksi ei tapahdu ennen vuotta 2022, European Policy Centre -ajatushautomon tutkimusjohtaja Emmanouilidis sanoo.

Silloin Ranskassa on presidentinvaalit ja Saksassa uusi kansleri.

Saksalaisen Die Zeit -lehden toimittaja Bernd Ulrich taas kirjoittaa (siirryt toiseen palveluun), että nykyisellä poliittisella passiivisuudellaan Merkel uhkaa tuhota oman poliittisen perintönsä.

– Se olisi sääli suuren kanslerikauden kannalta.

Merkelin tapaa johtaa on kuvattu jo aiemmin harkitsevaksi. Sana merkelöidä tarkoittaa saksaksi asioiden päällä istumista ilman selkeää mielipidettä ja ilman toimia niin pitkään, että ongelmat katoavat.

Mutta nyt hiljaisuus on toisenlaista, Ulrich kirjoittaa.

Onko Merkel hiljaa, koska hänellä ei ole enää mitään sanottavaa?