Kuluttajariitalautakunta: 70 euroa on kohtuuton hinta soitosta löytötavaratoimistoon – viisi euroa riittää

Tieto hinnasta pitää lautakunnan mukaan kertoa heti puhelun alussa. Periaate koskee muitakin puhelinpalvelujen tarjoajia.

puhelinpalvelut
Tyttö katsoo puhelinta.
Kuluttajariitalautakunta katsoo, että jos palvelun hintaa ei kerrota puhelun alussa, kuluttaja on velvollinen maksamaan vain kohtuullisen hinnan.Petri Aaltonen / Yle

Kadonneen kukkaron etsintä tuli kalliiksi lappeenrantalaiselle naiselle. Asiointi Suomen Löytötavarapalvelun puhelinpalvelussa maksoi liki 74 euroa. Kuluttajariitalautakunta katsoo, että kohtuullinen hinta palvelusta on viisi euroa.

Nainen soitti Löytötavarapalvelun puhelinpalveluun lokakuussa 2017 arki-iltana. Nauhoitteessa kerrottiin, että jonottaminen on maksullista ja hinnat löytyvät yrityksen nettisivuilta.

Palvelua luvattiin mahdollisimman pian, mutta odotus kesti 24 minuuttia. Sen jälkeen naiselle kerrottiin puolessa minuutissa, että kukkaroa ei ole löydetty.

Nainen järkyttyi puhelun hinnasta. Yritys ei suostunut hyvitykseen, joten nainen valitti kuluttajariitalautakuntaan (siirryt toiseen palveluun).

Varsinainen palvelu kesti alle minuutin

Koska hintatietoja ei ilmoitettu naiselle heti puhelun alussa kuluttajariitalautakunta katsoo, että hinnasta ei ole sovittu.

Tämän vuoksi naiselta voidaan lautakunnan mukaan periä vain kohtuulliset kulut. Maininta siitä, että hinnat löytyvät netistä ei lautakunnan mielestä riitä.

– Kun sopimusta palvelusta ei tehdä internetissä, vaan puhelinnumeroon soittamalla, pitää hintatieto antaa puhelimessa, korostaa lautakunnan puheenjohtaja Pauli Ståhlberg.

– Lautakunnan näkemyksen mukaan tällaisen hinnan on täytynyt tulla yllätyksenä kuluttajalle. Kuluttajakaupassa hinta ei voi jäädä auki kun palvelusta sovitaan.

Pauli Ståhlberg
Kuluttajariitalautakunnan puheenjohtaja Pauli Ståhlberg kehottaa kuluttajia kyseenalaistamaan puhelinpalvelun kulut, mikäli ne ovat kohtuuttomat eikä hintatietoja ole kerrottu etukäteen.Toni Määttä / Yle

Kohtuulliset kulut määräytyvät kuluttajariitalautakunnan mukaan muun muassa palvelun sisällön, laadun ja olosuhteiden perusteella.

Lautakunta huomauttaa, että varsinainen palvelu eli naisen tiedustelun vastaaminen arki-iltana kesti alle minuutin.

Lautakunnan mukaan löytötavaratoimisto ei edes väittänyt, että sille aiheutuisi erityisiä kustannuksia jonotuspalvelun ylläpidosta.

Löytötavaran hakijalta voidaan lain mukaan periä säilytyskustannuksia enintään 17 euroa. Lautakunnan mielestä myös tämä pitää ottaa huomioon, kun harkitaan puhelinpalvelun kohtuullisia kuluja. Löytötavaraa koskevan puhelinpalvelun kustannuksista ei ole erityisiä säännöksiä.

Löytötavarapalvelun vastaus: "yksittäistapaus"

Suomen Löytötavarapalvelun toimitusjohtaja Petri Fonsén kommentoi tapausta Ylelle sähköpostilla. Hänen mukaansa kyse oli yksittäistapauksesta.

Fonsénin mukaan yritys noudattaa aina kuluttajariitalautakunnan päätöksiä ja on jo maksanut naiselle kuluttajariitalautakunnan suositteleman korvauksen.

– Olemme muuttaneet 24/7 –puhelinpalveluamme kuluttajalähtöisesti ja poistaneet maksullisen jonotuksen eikä meillä ole enää puhelinpalvelussamme lainkaan jonotusta. Puhelun aluksi kuluttajalle ilmoitetaan selkeästi puhelun hinta, kirjoittaa Fonsén.

Soittoaminen Löytötavarapalveluun on maksullista. Muutama soitto palvelunumeroon osoittaa, että toimiston aukioloaikana tietoa hinnasta ei puhelun alussa ilmoiteta. Muina aikoina nauhoite kertoo puhelun minuuttitaksan.

Löytötavaratiedustelun voi Fonsénin mukaan tehdä maksutta käymällä toimistolla. Kadonnutta tavaraa voi tiedustella myös kirjeellä.

Numerotiedustelupalvelu vuosi sitten lautakunnan hampaissa

Kuluttajariitalautakunta otti edellisen kerran kantaa puhelinpalvelujen hintojen ilmoittamiseen viime vuonna. Eteläsuomalaiselta mieheltä veloitettiin yli 73 euroa viidestä soitosta 118-numeropalveluun.

Fonecta ei ilmoita hintoja numerotiedusteluun soittavalle. Hinnat kerrotaan mainoksissa, netissä ja ilmaisessa palvelunumerossa.

– Puhelinpalvelujen mainostamisessa ja markkinoinnissa riittää, että puhelun hinnan voi löytää netistä. Sen sijaan yksittäisen sopimuksen syntyminen tietyllä hinnalla edellyttää, että hinta kerrotaan kuluttajalle puhelun yhteydessä, korostaa Pauli Ståhlberg.

Oikeudellisesti kuluttajariitalautakunnan käsittelemät tapaukset ovat erilaisia. Numerotiedon saaminen puhelimessa on varsinainen palvelu, jonka kuluttaja ostaa. Se on myös etämyyntiä.

Löytötavaratoimiston palvelu puolestaan on löytötavaran säilyttäminen ja puhelinpalvelu on vain oheispalvelu.

Sama periaate koskee muitakin puhelinpalveluja

Netissä olevat hintatiedot ja niihin viittaaminen eivät kuluttajariitalautakunnan mukaan siis riitä kummassakaan tapauksessa.

– Puhelinpalveluja annetaan erilaisiin hyödykkeisiin ja tämä sama periaate koskee niitä kaikkia. Toivotaan, että muutkin puhelinpalveluja tarjoavat yritykset ottavat tästä vaarin, sanoo Ståhlberg.

Kuluttajariitalautakunnalle ei kuitenkaan tehtailla valituksia puhelinpalveluiden hinnoista.

– Niitä ei tule kovinkaan paljon johtuen varmastikin siitä, että veloitukset ovat aika pieniä.

– Mutta tokihan tiedämme, että puhelinpalveluja annetaan tuhansia, kymmeniä tuhansia päivittäin. Tässä mielessä tämä on iso asia.

Kuluttajariitalautakunta antaa ratkaisusuosituksia yksittäisten kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien välisiin riitoihin ja ohjaa kuluttajaoikeutta päätöksillään.

Lue myös:

Tiedätkö, miten toimia löytötavaroiden kanssa? "Ihmisillä on aika huono käsitys siitä, mitä laki sanoo"

Kuluttajariitalautakunta: Tieto numerotiedustelun hinnasta on annettava heti puhelun alussa – yksi soitto voi maksaa lähes 30 euroa

Löytötavaratoimistojen lainvastainen hinnoittelu kuriin viranomaisen paimenkirjeellä

Yksityisten löytötavaratoimistojen perimissä hinnoissa on suuria eroja