Mikael Gabrielin, Cheekin ja Jenni Vartiaisen luottokuvaaja Nana Simelius: "Rankka lapsuus opetti rakastamaan kauneutta"

Kulttuurivieras on myös palkittu musiikkivideoiden tekijä, joka aloittaa kuvauspäivänsä rukoushetkellä.

Kulttuurivieras
Nana Simeliuksen omakuva.
Valokuvaaja Nana Simelius otti pyynnöstä kuvan itsestään.Nana Simelius

– Ihana, ihana! Törkeen makee! Sä oot täydellinen!

Nana Simelius kehuu poplaulaja Iltaa, joka vaihtelee asentoa ja heilauttelee vaaleita kiharoitaan salamavalon räpsyessä. Raisiolaisella teollisuusalueella sijaitsevalla studiolla on käynnissä promokuvaukset. Kuvia otetaan ensi vuonna ilmestyvää esikoisalbumia varten.

Avarassa tilassa häärää kuvaaja Simeliuksen lisäksi lavastajia, kampaaja-meikkaaja sekä levy-yhtiön edustajia. Taustalla soi tarkkaan valittu rauhallinen soulmusiikki luomassa tunnelmaa. Se saa kuvattavan rentoutumaan.

Hyväntuulinen ilmapiiri on yksi syy, miksi useat Suomen ykkösartistit vaivautuvat kuvattavaksi Raisioon saakka.

Nana Simelius, 33, on yksi käytetyimpiä poptähtien kuvaajia. Työparinsa eli miehensä Juhana Simeliuksen kanssa hän on tehnyt artisteille myös musiikkivideoita, joista on tullut kaksi Emma-palkintoa.

Nana Simelius
– Olen nuoresta lähtien seurannut musiikkivideoita ja katsonut promokuvia ja miettinyt, miten ne peilaavat artistin sanomaa ja sisäistä maailmaa, kertoo Nana Simelius kuvatessaan poptähti Iltaa.Mikko Koski / Yle

Niin ikään muotia ja mainoksia kuvaavan Simeliuksen johtoajatuksena on saada kuvissa esiin ihmiset ja heidän tarinansa.

Valokuvaaja uskoo, että hänellä on silmää ihmisten lukemiseen, sillä hän kasvoi ongelmien kanssa painineessa perheessä. Kun on elänyt vaikeuksien keskellä, niin mielellään kiinnittää huomiota kauniisiin asioihin.

– Kun on kirpeitä tuntoja, niin musta tuntuu, että se kauneus vaan voimistuu, miten asiat kokee.

Lukiopudokkaasta poptähtien kuvaajaksi

Nana muutti kotoa pois 15-vuotiaana. Se oli hänen mukaansa ainoa vaihtoehto, koska tilanne perheessä kriisiytyi mielenterveys- ja päihdeongelmien takia.

Ysiluokan jälkeen tyttö meni partioleirille eikä koskaan palannut kotiin. Leirin jälkeen hänen tavaransa ja tulevaisuutensa odottivat yksiössä. Muu perhe muutti taloon, johon hän ei mahtunut. Nanan mukaan kotoa pois muuttaminen ei ollut oma valinta vaan pakko.

Nana aloitti lukion, sillä 9,3 keskiarvolla se oli luonnollinen jatkumo opiskelulle. Koulun käyminen osoittautui lyhyessä ajassa kuitenkin omillaan elävälle teinille mahdottomaksi. Rahat eivät yksinkertaisesti riittäneet kirjoihin ja elämiseen töissä käymisestä huolimatta. Puolen vuoden jälkeen lukio jäi.

– Siinä elämäntilanteessa musta otti kopin seurakunta, jossa kävin. Ystävät hakivat lattialleen nukkumaan ja laittoivat minulle ruokaa.

Lukion päättämisen jälkeen Simelius päätyi media-assistenttilinjalle, missä hän pääsi tutustumaan valokuvaukseen sekä liikkuvan kuvan tekemiseen. Opiskelujen alussa hän tapasi myös tulevan aviomiehensä Juhanan. Pari muutti Turkuun ja teki kaikkia mahdollisia töitä mitä oli tarjolla. Työvoimatoimiston kurssin kautta Nana päätyi harjoitteluun mainoskuvia tekevään Studio Valotukseen J-P Palmulaakson oppiin.

Valokuvaus vei mennessään, ja olihan sama maailma kulkenut Simeliuksen mukana lapsesta pitäen. Hän oli muusikkoisänsä kautta ollut tv-ohjelmien kulisseissa hämmästelemässä alan ammattilaisten työskentelyä.

– Mua kiinnosti aina se, miten asiat tehdään. Olen pienestä pitäen miettinyt, miten asiat on valaistu. Taustatiimit olivat niitä, mitkä mua siinä hommassa imuttivat.

SimeliusSimelius -kuvia
Nana Simelius on kuvannut promokuvia poptähdille kuten Jenni Vartiaiselle, Antti Tuiskulle, Anna Puulle ja Cheekille.SimeliusSimelius

Simelius ei koskaan ajatellut työnsä liittyvän mitenkään musiikkimaailmaan. Silti hän päätyi kymmenen vuotta sitten tekemään promokuvia Anna Abreun Just a pretty face? -albumille. Samaan aikaan hän alkoi tehdä töitä aviomiehensä kanssa yhteisen firman nimissä.

Sittemmin Simeliusten kuvattavina ovat olleet maamme ykkösartistit kuten Cheek, Jenni Vartiainen, Chisu ja Antti Tuisku.

Erityisesti Nana Simeliuksen mieleen on jäänyt yhteistyö räppäri Mikael Gabrielin kanssa. Hänen kanssaan on syntynyt kuvien lisäksi musiikkivideot kappaleisiin Riippumatto (siirryt toiseen palveluun) ja Kivi sakset seteli (siirryt toiseen palveluun), joista jälkimmäisen video palkittiin Emma-palkinnolla yleisöäänestyksessä.

– Mikael Gabrielilla on samanlainen hyvä luova hulluus ja kokeilunhalu. Ja onhan meillä yhtymäkohtia joissain menneisyyden jutuissa.

Molemmilla on takanaan repaleinen nuoruus, sillä räppäri otettiin teini-ikäisenä huostaan kasvatuskotiin ja Simelius kasvoi osan lapsuudestaan ongelmaisessa kodissa.

Lupa leikkiä aikuisenakin

“Jokainen ohjaaja ja kuvaaja käsittelee usein yhtä isoa teemaa töissään jopa läpi elämänsä. Olen käsitellyt aina lapseutta. Ekasta lasten lyhäristä läpi tuhansien kuvien ja videoiden tähän päivään. Kasvua ja kasvamattomuutta.”

Näin Nana Simelius kirjoitti keväällä Instagram-tilillään. Hän kertoi siitä, kuinka joutui lapsena pitämään huolta vanhemmistaan ja sisaruksistaan. Liian isoissa kengissä hoiperrellessa oma lapsuus jäi kesken.

Simelius pakeni vaikeita hetkiä kuvataiteen pariin sekä satuihin, joista mieleen ovat jääneet Zacharias Topeliuksen Vattumato sekä Narnian tarinat. Siskon kanssa hän lähti luontoon, missä he ottivat pokkarikameralla kuvia toisistaan.

– Koko valokuvainnostus alkoi pitkälle siitä, että tuli otettua paljon kuvia itsestä ja läheisistä. Ne olivat hyvin henkilökohtaisia terapeuttisia hetkiä.

Nana Simelius
– Minulle on tärkeää, että oma ambitio ei aja ihmisen yli. Se on varmaan sensitiivisyyttä oman tausta takia. Mulla on tuntosarvet, jotka koko ajan lukee ihmistä tarkasti. En astu väärällä tavalla rajojen yli, mutta oikeassa kohdassa osaan haastaa, kertoo Nana Simelius.Mikko Koski / Yle

Tällä hetkellä Simelius kertoo olevansa hyvissä väleissä vanhempiensa kanssa, sillä perheessä on pystytty käsittelemään ongelmia avoimesti.

– “Selvitä” on mun mielestä vähän haastava sana. Vaikeistakin asioista voi mennä eteenpäin ja niiden kanssa voi tehdä sopua, Simelius pohtii.

Rankat kokemukset ovat jättäneet kuitenkin jälkensä. Kun lapsuus jää kesken, joutuu astumaan aikuisen saappaisiin liian aikaisin.

– Kun on kuullut paljon aikuisten asioita ja murheita, sitä on tietyillä osa-alueilla kypsä ja fiksu. Toisaalta on jäänyt vaille turvaa, rakkautta ja läsnäoloa.

Simeliuksella on ollut ajanjaksoja, jolloin hän on käsitellyt työssään kasvua ja kasvamattomuutta enemmänkin. Sittemmin aihe on jäänyt vähemmälle, mutta ajatus lapseudesta kulkee edelleen mukana hänen kuvissaan.

– Olen ajatellut sen tietoisesti, että minulla on lupa elää niitä asioita myöhemmin. Ihmettelen maailmaa ja ajattelen, että en ole valmis, ja minulla ei tarvitse olla valmiita vastauksia. Minulla on oikeus kasvaa ja fiilistellä. Olla kiukutteleva tai keskeneräinen.

Simelius on kääntänyt lapsenmielisyyden ja leikin voimavarakseen. Pariskunnan Raision kuvausstudiota hän kutsuu testilaboratorioksi, missä lavastuksena saattaa olla jättitikkareita, satoja ilmapalloja tai lunta keskellä kesää.

– Siellä kokeillaan, tehdään, leikitään ja pidetään hauskaa. Meidän jutun juoni löytyy ilon kautta.

Nana Simelius
– Suurin tyydytys kuvauksissa on se, kun voi ilolla katsoa ihmisten talenttien toimivat yhteen ja kaikki puhaltavat yhteen hiileen, Nana Simelius sanoo.Mikko Koski / Yle

Leikkimielisyys on säilynyt myös Simeliuksen ja hänen miehensä arjessa. Aikoinaan he kiersivät autoretkellä kaikki mahdolliset Suomen huvipuistot ja nykyisin HopLopissa he ryntäävät kahden lapsensa mukana liukumäkeen ja makaavat pallomeressä.

Lapsen maailman vilpittömyys kiehtoo Simeliusta, ja hänen mielestään lasten leikeistä voi ottaa mallia työhön ja muuhun elämään.

– Sehän on ihan järkyttävän hieno demokratia. Lapsilla on luontainen kyky ottaa muita huomioon ja leikithän on parasta isolla porukalla. Mitä enemmän jengiä, sitä hauskempaa. Siinä on myös tietty vilpittömyys. Ollaan mitä ollaan.

Valokuvaaja kuitenkin painottaa, ettei leikkimaailmassa huidella koko aikaa. Pariskunta tekee esimerkiksi parhaillaan videota mielenterveyskampanjaan, jossa kerrotaan koskettavia elämäntarinoita.

– Ei tässä olla mitään kokopäiväisiä eskapisteja, että paetaan todellista elämää. Se olisi ehkä traagista, Simelius pohtii.

Myös perhearki maadoittaa Simeliusta. Nykyään perhe asuu Turun maaseudun rauhassa ja se luo rutiineja ja turvallisuuden tunnetta. Pariskunta tekee töitä harkiten, ettei työn rooli kasva liian suureksi.

Valokuvaajan mukaan luovan alan erikoiset työajat voi yhdistää hyvinkin tavalliseen elämään. Perhearki on jotain sellaista, millä hän korjaa rikkinäistä lapsuuttaan.

– Perusturvaa voi myöhemminkin kasvattaa hyvässä parisuhteessa ja rakkaudessa sekä kahden pienen lapsen kanssa.

Ihmisten tarinat esiin valokuvissa

Silmiemme ohi vilisee satoja ja satoja valokuvia päivittäin. Elämme maailmassa, joka on täynnä kuvia ja niiden luomia viestejä.

Nana Simelius selaa ammattinsa ohella kiinnostuksella Instagramia ja inspiroituu ihmisten jakamasta sisällöstä. Vaikka sosiaalinen media ei ole ainoa paikka innoituksen hakemiseen, kuvavirrasta jää joka päivä jotain alitajuntaan.

– Sillä on aika iso merkitys, millaisessa kuvamateriaalissa mä marinoin itseni. Kuvatulvaa on todella paljon ja sieltä nousee esiin se, mihin on laitettu tosi paljon aikaa ja ajatusta.

Instagram-aikana puhutaan paljon siitä, miten viimeisen päälle puleeratut kuvat vääristävät todellisuutta. Samaa keskustelua on käyty jo pidempään käsitellyistä mainoskuvista.

Simelius sanoo pohtineensa asiaa paljon. Kun keskustelussa keskitytään esimerkiksi kuvankäsittelyyn, meikkaamiseen tai stailaamiseen, pointti on hänen mielestään väärä.

– He ovat taiteilijoita ja luovia ihmisiä, jotka haluavat kertoa tarinaa mahdollisimman mieleenpainuvalla tavalla.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Video: Mikko Koski / Yle

Tällä hetkellä mainoksissa ei tyydytä pelkästään perinteisiin malleihin vaan kuviin etsitään mahdollisimman erilaisia ihmisiä. Simeliuksen mukaan tärkeintä on esitellä ihmisiä hyväksyttyinä ja sellaisina kuin he ovat. Tällöin he eivät jää näkymättömiksi yhteiskunnassa.

– Elämme todella tärkeää kehopositiivisuuden aikakautta. Enää ei suostuta siihen, että itsestä pitää ajatella negatiivisesti tai pitää tavoitella jotain sellaista, mitä ei itse ole. On lupa olla oma itsensä ja olla onnellinen omissa nahoissaan.

Tänä vuonna Simeliukset tekivät kuvat Aspa-säätiön Lupa olla upea -kampanjaan (siirryt toiseen palveluun), joka liittyi Voimaa seksuaalisuudesta -hankkeeseen. Siinä kysyttiin, voiko vammainen ihminen olla seksikäs. Kuvissa esiintyvät naiset on puettu kukkamekkoihin ja he poseeraavat kukkien keskellä.

Simelius kertoo, että hänen tekemistään kampanjoista on tullut kannustavaa palautetta. Yleisö haluaa nähdä erilaisia ihmisiä mahdollisimman laajalla kattauksella.

– Mä nään sen sellaisena happena, mitä me tällä hetkellä hengitetään. Ihmiset haluavat löytää itsensä niistä kuvista, videoista ja viesteistä.

Silmät uuden äärellä

Poplaulaja Ilta vaihtaa promokuvauksissa vaatteita jo kolmatta kertaa. Samaan aikaan lavasteet muutetaan uuteen uskoon. Nana Simelius selailee läppäriltä jo otettuja kuvia. Kuvauspäivä kestää koko päivän ja sen aikana kuvia kertyy tuhansia.

Simeliuksen kuvauksissa on poikkeuksellisen rauhallinen ja kannustava tunnelma. Hän aloittaa aina kuvauspäivät rukouksella itsekseen tai aviomiehensä kanssa. Simelius siunaa nimellä kuvauksiin tulevat sekä itse kuvaustilanteen.

Yksi asia on kuitenkin kielletty: kuvauksissa ei käytetä ilmaisua “tämä ei toimi”. Sen sijaan kysytään, tehtäisiinkö asiat toisin. Kuvattavan itsetuntoa ei haluta musertaa koko kuvaustiimin silmien edessä.

– Ihminen on haavoittuvainen, kun hän on kameran edessä ja jakamassa syviä tuntojaan. Me lähdemme siitä, että voiko tämän tehdä toisella tavalla. Ei jäädä negaatioon kiinni.

Nana Simelius
– Vitsi meillä tulee valinnanvaikeus. Himpatti!, poplaulaja Ilta ihastelee Nana Simeliuksen ottamia kuvia.Mikko Koski / Yle

Nana Simelius kertoo olevansa miehensä kanssa ammatillisesti uuden äärellä. He haluavat teroittaa näkemystään, mihin kuuluu muun muassa kuvata vielä rohkeammin erilaisia ihmisiä ja tarinoita. Tässä ajassa he haluavat tuoda esiin vaikeitakin aiheita.

– Mehän ollaan ne silmät, jotka katsovat ihmistä. Tässä on hyvä paikka silmille, jotka näkevät ihmisen lempeästi ja ovat ihmisten puolella.