Raja, jota kukaan ei halua takaisin

Pohjois-Irlannissa IRA ampui brittisotilaita kaduille vielä 26 vuotta sitten. Siksi brexit hirvittää.

Crossmaglenin kylässä Pohjois-Irlannissa on 1 500 asukasta mutta valtava poliisiasema.

Se on perua Pohjois-Irlannin levottomuuksien (1969–1998) ajalta.

Poliisiasema toimi brittiarmeijan tukikohtana. Valtaosin katolilaista väestöä valvottiin sen vartiotornista.

Viereisellä jalkapallokentällä armeijan helikopterit pörräsivät pelaajien päiden yllä.

Kaduilla partioi aseistettuja sotilaita, räjähdysten äänet kaikuivat kauas.

Irlannin tasavaltalaisarmeija IRA saattoi ampua sotilaita kadulle keskellä kirkasta päivää.

Vielä vuonna 1993 kuoli kolme sotilasta.

Elin lapsuuteni levottomuuksien keskellä. En halua kolmen poikani kokevan samaa. 

Colleen Savage

Pelkään, että brexit saa aikaan tilanteen, jossa väkivalta leimahtaa uudelleen. 

Colleen Savage

Irlannin raja on Crossmaglenista vain muutaman kilometrin päässä.

Moni käy töissä Irlannin puolella. Rajan yli mennään kolme tai neljäkin kertaa päivässä.

Cathal Short, Border Communities Against Brexit -liike

Brexitin jälkeen rajasta tulee EU:n ulkoraja.

Maastoon rajaa ei ole merkitty juuri mitenkään.

Sen huomaa usein vain nopeusrajoitusmerkeistä, kun mailit vaihtuvat kilometreiksi.

Pohjois-Irlannin levottomuuksien aikaan rajalla liikkui paljon brittisotilaita. Kukkuloilla oli vartiotorneja.

Nykyään näkyy lähinnä lehmiä ja lampaita.

Gráinne McMahon, 21, ja Declan Conlon, 20, eivät vuoden 1998 rauhansopimusta solmittaessa olleet vielä edes syntyneet. Heille avoin raja on itsestäänselvyys.

Levottomuuksien ajasta olemme kuulleet lähinnä vanhemmilta ja koulussa.

Declan Conlon

Yhtenäisen Irlannin puolesta taistelleita ei silti ole unohdettu. Brexit on tuonut tunteet pintaan.

Britannia ja EU ovat sopineet, että Irlannin raja pysyy avoimena myös brexitin jälkeen. Mutta Britannian parlamentti ei toistaiseksi ole hyväksynyt sopimusta.

Ratkaisuja on odotettavissa torstain 12.12. parlamenttivaalien jälkeen.

Tekijät

Toimittaja

Johanna Numminen

Kuvaaja

Paul-Michel Ledoux

Julkaistu 11.12.2019