Uutisotsikossa retkeilijä ryömi "katkenneen jalan kanssa" – katkeaako kirjakielen selkäranka englannin vaikutuksesta?

Suomen kirjakieli on kovalla työllä luotua kansallisomaisuutta. Se ei säily itsestään, jos englantia pidetään niin trendikkäänä, että se vähitellen jyrää suomen, ei vain liikkeiden nimissä vaan myös sivistyskielenä.

suomen kieli
Tripla-ostoskeskuksen kerrosopaste, jossa näkyvät kerros 4 eli Little Mahattan ja kerros 3 eli Downtown
Ostoksilla New Yorkissa? Kerrosopasteen mukaan ollaan Manhattanilla, ja alapuolella on näköjään keskikaupunki. Toimistoihin opastetaan pelkästään englanniksi. Anniina Wallius / Yle

Little Manhattan, lukee uutuuttaan kiiltelevän kauppakeskuksen kerrosopasteessa. Ei olla New Yorkissa, eikä tämä ole Australiakaan, vaikka yksi viitta neuvoo Down Under -kerrokseen.

Helsinkiläinen kauppakeskus ei suinkaan ole Suomen ainoa paikka, jossa englanti on maistunut nimeäjien suussa paremmalta kuin äidinkieli. Liikkeiden nimissä englanti jyrää yhä enemmän, mutta Itä-Suomen yliopistokin päätti jo kauan sitten olla ensi sijassa UEF, University of Eastern Finland.

Kun työpaikkaruokalassa muiden suomenkielisten seassa lappaa suuhunsa peruslounastaan Eat and Relax -kyltin alla, kehotusta voi pitää joko hellyttävän hupsuna kansainvälisyyden tavoitteluna tai ärsyttävänä pyrkimyksenä trendikkyyteen, kuten kauppakeskuksen Pikku Manhattaniakin.

Mutta piileekö tässä englantiin hurmaantumisessa oikea vaara suomen kielelle?

Käyttämättömän kieli taantuu. Taantunut kieli heittää lopulta henkensä. Latina, aikansa maailmankieli, kuoli Rooman valtakunnan hajottua. Se ei enää ole kenenkään äidinkieli, mikä määrittelee sen kuolleeksi.

Tällä hetkellä puhuttuja kieliä on 6 000 – 7 000. Luku on epätarkka, koska kielen ja murteen välille on usein vaikea vetää rajaa. Euroopassa puhutaan noin 250:tä kieltä.

Kun marraskuu on ohi, maailmassa on jälleen kaksi kieltä vähemmän kuin kuun alussa. Tutkijat arvioivat, että tämän vuosisadan lopussa puolet nykykielistä on kuollut. Parilla tuhannella on jo nyt alle tuhat puhujaa.

Ihmisiä baaritiskillä. Edessä liitutaulu, jossa teksti "After work, forty 40".
Kauppakeskus Triplan 250 liikkeestä näppituntumalla liki puolet on valinnut kielekseen englannin. Myös italia on suosittu, mutta sekin enimmäkseen englannilla ryyditettynä. Anniina Wallius / Yle

Tämän jutun pontimena olivat suuren päivälehden otsikko muutama viikko sitten ja sitä pian seuranneet radion musiikkiohjelman juontajan lausahdus ja iltapäivälehden pikku-uutinen.

"Australialainen retkeilijä selvisi ryömimällä kaksi päivää katkenneen jalan kanssa", otsikoi päivälehti. Juontaja kertoi laulajasta, joka on "raskaana toisen lapsensa kanssa", ja iltapäivälehden mukaan muuan näyttelijä oli "ottanut avioeron vaimonsa kanssa".

Kolme englannin kieliopin mukaista kanssa-sanaa tiedotusvälineissä parissa viikossa! Onko se esimerkki siitä, että kielioppi – kielen selkäranka – ritisee jo, kauhistelee kielipuristi.

Joko piankin puhutaan kuin se kanadansuomalainen, joka lumisateessa jäi "kaaran kanssa raiveille stak"?

Esimerkki on Kotuksen taannoisesta kieli-ikkunasta (siirryt toiseen palveluun). Fingelska vaatinee suomennosta: raivei = driveway = pihatie, stak = stuck = kiinni.

Puhekielisyys voi johtaa kirjoittajaa harhaan

Kotuksen erityisasiantuntija Riitta Korhonen vastaa kanssa-huoleen evijärveläisellä sananparrella: "Komea katsoo kukkuran takaa, sanoi akka, kun ison mahansa kanssa rämpi."

"Katkenneen jalan kanssa ryömimisellä" voisi ehkä olla tällaista murretaustaa, Korhonen arvelee.

"Lapsen kanssa raskaana olemisen" hän veikkaa toimittajan tahattomaksi kömmähdykseksi, mutta "jonkun kanssa eroaminen" on yleistynyt juuri englannin vuoksi. Kotuksellekin on lähetetty siitä jonkin verran havaintoja.

Vanhan kirjasuomen sanakirjan päätoimittaja Pirkko Kuutti Kotuksesta on murteiden vaikutuksesta samoilla linjoilla. Kanssa-sanaa on puhutussa kielessä käytetty viittaamassa esimerkiksi johonkin kokonaisuuteen kuuluviin osiin.

Kuutti poimii esimerkiksi hänelle jo lapsuudesta tutun sanonnan: "Tässä sitä nyt ollaan puhtaan kaulan kans.”

Hän vinkkaa lukemaan Suomen murteiden sanakirjan kanssa-artikkelin (siirryt toiseen palveluun). Sen esimerkkejä ovat muun muassa tukkaansa nolostelevan lausahdus Hinnerjoelta – "tässä olem pörröpään kans" – ja kommenttipyyntö Somerolta – "Mimmatelt mää nyssit näytän tään uuren hammeen kanssa?"

– Noissa mediassa olleissa tapauksissa näkisin, että kyseessä on puhekielisen ilmauksen käyttäminen ilman, että on tultu ajatelleeksi mahdollista harhaanjohtavuutta ja jopa koomisuutta, Kuutti sanoo.

Globalisaatio nosti englannin valtakieleksi

YK:n tiede- ja kulttuurijärjestö Unesco on listannut kielet (siirryt toiseen palveluun) samalla tavoin kuin seurataan eläinlajien elinvoimaisuutta: turvassa, haavoittuva, vaarantunut, vakavasti vaarantunut, kriittisesti vaarantunut, kuollut.

Vaikka suomea on meillä tapana kutsua pieneksi kieleksi, se kuuluu tukevasti turvassa olevien kielten kategoriaan. Sitä ei myöskään ole koskaan tarkoituksella nyhdetty suomalaisten suusta, kuten kansallisvaltiokehitys ja suurvaltapolitiikka ovat tehneet monille kielille.

Suomessa tapahtui päinvastoin: suomen kielen kehittämiseen panostettiin toden teolla, ja viimeistään kansallisvaltioaate sai myös ruotsinkielisen sivistyneistön hankkimaan suomen taitoa.

Mutta nyt, kun kieltenkin markkinoilla jyllää globalisaatio, suomi ei kalskahdakaan kaikille niin komealta kuin globalisaation valtakieli englanti. Sen ylivalta alkoi kasvaa toisen maailmansodan jälkeen ja herätti huolta jo vuosikymmeniä sitten.

Esim. kaupan alalla on selvästi havaittavissa, että englanti on muotia, se ”myy”. Savukerasioissa, kivennäisvesipulloissa, paitapakkauksissa saattaa olla koko teksti pelkästään englanninkielinen, vaikka tuote on suomalaisen tehtaan Suomessa myytäväksi valmistama.

Kielitoimiston johtaja Matti Sadeniemi Virittäjä-lehdessä vuonna 1963

Kieli voi joutua syöksykierteeseen, jos käyttäjät kokevat, ettei sillä ole yhteiskunnassa sosiaalista tai taloudellista painoarvoa, jonka takia kieltä kannattaisi siirtää seuraavalle sukupolvelle. Niin on käynyt myös Suomessa, ei suomelle mutta saamen kielille.

Miljoonien puhujien suomi ei tietenkään noin vain vaihdu kaikilla tai kaikkialla englantiin, mutta kieliväki kantaa kasvavaa huolta suomen väheksynnästä yhdessä arvokkaimmista käytöistään, tieteen kielenä.

Tieteen suomi ei ole itsestäänselvyys eikä edes kovin vanha asia. Helsingin yliopistossa suomea alettiin käyttää tosissaan 1900-luvun ensimmäisillä vuosikymmenillä.

Jos maailma muuttuu mutta kieli ei kehity, se lakkaa ennen pitkää taipumasta uusien ja vaikeiden asioiden ilmaisemiseen. Siitä tulee köökkikieli. Tämä huoli on ollut Suomeakin vakavampi puheenaihe naapurissamme Virossa.

Jennifer Shoes -niminen kenkäkauppa, jossa isä ja kaksi tytärtä sovittelevat kenkiä.
Talvikenkäostoksilla englanniksi? Anniina Wallius / Yle

Sanoja on kautta aikain kulkeutunut kielestä toiseen, myös suomeen. Uusille asioille on tarvittu uusia sanoja, lainat on koettu hienoiksi tai hauskoiksi tai niillä on haluttu erottua omaksi porukaksi.

Jotkin lainasanat ovat juurtuneet suomeen, toiset ovat käväisseet kääntymässä. Englannin vaikutuksista voi lukea lisää Kielikello-lehdestä (siirryt toiseen palveluun), Riitta Korhosen artikkelista Steppi nextille levelille – englanti suomessa.

Sanat ovat yhä liukkaammin liikkuvaa tavaraa, mutta vielä niitä kotoutetaan suomeen tutuilla tavoin. I-kirjain lopussa tekee lainasanasta traktorin tai banaanin. Mutta miten on sen kieliopin laita, kysyy englannin kielen mullistavaa vaikutusta pelkäävä puristi.

Korhosella on lohdutus: kieli ei siedä mitä hyvänsä vierasta rakennepiirrettä. Lainautuvat rakennepiirteet ovat yleensä sellaisia, että niillä on kielessä jonkinlaista omaakin pohjaa, hän sanoo.

– Kieli ei oikein ota vastaan semmoista, mitä se ei kestä, mikä ei siis sovi siihen. Englannin lainojakin on suomen kielessä pakko taivuttaa, samoin englanninkielisiä nimiä.

Englannin lainoja voisi kyllä mukauttaa paljon enemmänkin, hän myöntää. Nyt kirjoitus- ja ääntöasun ristiriita on usein ilmeinen.

"Moni haluaa taas suomalaisia termejä"

Jokin kömpelön tuntuinen ja epäselväkin rakenne saattaa levitä, jos se tuntuu napakalta, esimerkiksi liittyen-ilmaus – "ohjeet liittyen opettajien lahjoihin". Yksi tällainen rakenne saattaa sitten antaa kimmoketta toiselle samantapaiselle myös ilman varsinaisia vieraita vaikutteita, Korhonen sanoo.

Muutokset kielessä ovat vähän niin kuin lumipallo, joka lähtee vierimään lumisen vuoren rinnettä alas ja saattaa matkan varrella sysätä liikkeelle toisia lumipalloja, Korhonen vertaa. Yksittäisen pallon reittiä ja vaikutuksia ei voi ennustaa.

– Kielessä yksi pieni vieras vaikute saattaa synnyttää monenlaisia muitakin muutoksia tai jäädä hetkelliseksi. Alkuvaiheessa muutos joka tapauksessa aiheuttaa jonkin verran hämmennystä.

Reaktioista kertovat Kotuksen yleiskielitalkoisiin lähetetyt havainnot, joissa on ihmetelty englannista tulleita lainoja.

Korhosta ilahduttaa, että aivan viime aikoina moni on tiedustellut Kotuksen neuvonnasta suomenkielisiä vastineita eri alojen termeille.

– Tässä oli nimittäin pitkään semmoinen ajanjakso, että englannin sanoista kysyttiin lähinnä vain ”Miten x taipuu suomeksi?” Monestikaan emme voi esittää yhtä suomenkielistä vastinetta, mutta yhteistyössä kysyjän kanssa joukon ehdotuksia ainakin.

"Johannekselta sinä kastettiin"

Suomen kieliopissa näkyi muiden kielten vaikutusta jo kauan ennen englantia, kertoo Pirkko Kuutti.

Latina vaikutti sekä suoraan että ruotsin kautta. Ruotsi vaikutti muutenkin, ja vaikutusta oli myös erikielisillä raamatunkäännöksillä.

Kun 1600-luvulla laadittiin suomen ensimmäisiä kielioppiopuksia, ne oli suunnattu koulusivistystä saaneille muunkielisille. Pohjaksi otettiin latinan kielioppi.

Muita kielioppeja ei ollut, ja ne, joille suomea oli tarkoitus opettaa, osasivat latinaa, Kuutti selittää.

– Se oli yleiseurooppalainen juttu. Kielioppi oli latinan kielioppi, ja muita kieliä alettiin opettaa sen pohjalta.

Latinan vaikutus toi kirjasuomeen muun muassa passiivilauseita, jollaisten rakenteet olivat ja ovat puhekielelle vieraita: "Johanneselda sine Castettin - - Colmaiste perkelelde kiusattin." Lainaus on Mikael Agricolan Rucouskirjasta vuodelta 1544.

Tuo "Johannekselta sinä kastettiin - - kolmasti Perkeleeltä kiusattiin" sanottaisiin nykyään tietysti näin: "Johannes kastoi sinut - - Perkele kiusasi [sinua] kolmasti".

Edessä mainostaulu, jossa sydän ja teksti "Helsingin uusi sydän". Takana vaatekauppa, jonka oven päällä nimi Wow Lifestyle,
Oho elämäntyyliä, ei kun Wow Lifestyle, ja himppu suomeakin Helsingin uusimmassa kauppakeskuksessa. Anniina Wallius / Yle

Suomen kielen oppiminen oli tarpeellista erityisesti ruotsinkielisille, mutta oli täällä muitakin, joille suomen osaaminen oli hyödyllistä, kuten ulkomaisia kauppiaita.

– Hengellisten tekstien lisäksi haluttiin suomeksi lait, jotta emämaasta Ruotsista tulleet osaisivat toimia täällä ja ymmärtäisivät täkäläistä kieltä, mutta varmasti myös siksi, että täkäläiset ymmärtäisivät, mitä heidän kanssaan oltiin tekemässä, sanoo Pirkko Kuutti.

1500-luvun puolella suomi ja ruotsi olivat Suomessa suhteellisen tasavartaisia, mutta ruotsi sai pikku hiljaa yliotteen ja kirjallistui suomea laajemmin. Ruotsin vallan aikana oli myös ajatuksia, että Suomi pitäisi ruotsinkielistää, mutta ne jäivät marginaaliin, Kuutti sanoo.

Suomen sukukielen viron asema oli toisenlainen. Maaorjien kieli ei varmaankaan ollut baltiansaksalaisille kartanonherroille tai kauppiaille oppimisen arvoinen.

Nykyvirossa se näkyy monina saksalaisvaikutteina, jotka saattavat hämmentää suomalaista. Virolainen ei esimerkiksi ole Suomeen tullessaan yleensä "laivalla", vaan "laivan päällä".

Suomen käyttöala kapenee

Kun suomea alettiin kirjoittaa, tekstit olivat pääasiassa käännöksiä. Mukana tuli vieraiden kielten lauserakenteita ja ilmaisuja. Aika pian niitä kuitenkin alettiin karsia ja tilalle haettiin omakielisiä tapoja ilmaista asioita, Pirkko Kuutti kertoo.

– 1800-luvulla se oli jo hyvin tietoista kielen kehittelyä. Itämurteetkin tulivat mukaan. Tuota aikaa on kutsuttu murteiden taisteluksi. Kiistojen, kompromissien, uudenlaisen kieliyhteisön muodostumisen kautta syntyi ja luotiin suomenkielistä kansaa palveleva kirjakieli.

1900-luvun alussa kiistelyssä oli hyvinkin kiivasta purismia. Mikä tämän päivän suomessa herättäisi purismin vanhan kirjasuomen tutkijassa? Minkä hän kuvittelisi olevan liikaa?

– Ei minun tarvitse kuvitella. Minusta on tullut ylikriittinen. Aina kun kuulen englannista napatun sanan, alan miettiä, miten se sanottaisiin suomeksi.

Kuuttia huvittaa, mutta pian hän vakavoituu taas.

– Minua vähän masentaa tämän hetken tilanne. En halua sanoa, että kieli rappeutuu, mutta näen kyllä, että suomen kielen käyttöala kapenee vaikkapa liike-elämässä ja monissa työyhteisöissä.

Englanti kuulostaa ihmisistä asialliselta ja hienolta, ja suomenkieliset sanat rupeavat kuulostamaan kotikutoisilta, Kuutti huokaa.

Mainonnan, markkinoinnin ja ehkä joskus tiedotusvälineidenkin kielessä kielioppi kärsinee myös siksi, että puhekielisyydellä tavoitellaan rennon kaverillista vaikutelmaa. Etenkin kyytiä näyttäisi saaneen possessiivisuffiksi, omistusliite.

Kielen elinvoima ei pysy itsestään

Toinen esimerkki virosta: Virolainen ei näe mitään hassua siinä, että antaessaan vaikkapa autonsa toiselle, hän sanoo antavansa sen tämän käteen. Käsi-sanasta on tullut saksan vaikutuksesta postpositio, se ei enää tarkoita ruumiinosaa.

Näin ei kai sentään suomelle voisi tapahtua?

– En pidä sitä ollenkaan mahdottomana, yllättää Pirkko Kuutti.

Englantia vastaan hänelle ei ole mitään, hän korostaa. Se on hieno kieli, hän sanoo, mutta kielenkäytön jakautuminen masentaa häntä.

Maailma, jossa on jäljellä vain yksi kieli (luultavasti englanti), olisi teoriassa mahdollinen 500 vuodessa. Se olisi älyllisyydelle mittaamattoman suuri katastrofi.

Brittiläinen lingvisti David Crystal, yksi maailman arvostetuimmista englannin kielen tutkijoista

Vaikka välillä masentaakin, Kuutti aikoo vastakin puhua kirjakielen puolesta. On yhteiskunnalle tärkeää, että meillä on yhteinen kieli ja voimme asioida laajasti omalla kielellä niin viranomaisten kanssa kuin muutenkin, hän sanoo.

– Asiat sujuvat paremmin, jos kieli on sellaista, että jaamme ymmärryksen siitä, mistä on puhe.

Kirjakieli on myös työllä hankittua kansallisomaisuutta, josta suomalaisten ei kannata ajattelemattomuuttaan luopua.

Kirjakieli ei ole tullut lahjana taivaasta, Kuutti vahvistaa. Se ei ole myöskään muuttumaton monoliitti, vaan muuttuu ja elää, hän lisää.

– Pienistä puroista lähdettiin ja tehtiin iso työ. Nyt kun tämä kieli meillä on, sitä ehkä pidetään itsestäänselvyytenä eikä nähdä, että sen säilyttäminen elinvoimaisena vaatii edelleen työtä.